Meillä on 4,5kk ikäinen vauva joka on alkanut nyt vähän vierastaa. Anoppi on käynyt kylässä suurinpiirtein kerran viikossa ja nyt sen pitäisi muka saada vauvamme hoitoon ja yökylään ettei vauva vierastaisi sitä. Ihan niinkuin vierastus sillä häviäisi että vauva joutuu outoon paikkaan ilman äitiä. Eikä se ressukka edes osaa nukahtaa yöunille ilman tissiä.
Vauva on ollut hoidossa muutamia kertoja kun ollaan käyty elokuvissa tms. Ei ikinä yökylässä missään.
Antaako kaikki muut vauvansa yökylään ihan muuten vaan vaikkei olisi siihen tarvetta? Esim. sen takia että mummo haluaa hoitaa? Kyselenpähän vaan, en usko että vauvamme lähtee yökylään ainakaan ennenkuin lopetan imetyksen. Enkä muutenkaan koe tarpeelliseksi laittaa vauvaa hoitoon kun itse istuisin kuitenkin vaan kotona ikävöimässä vauvaamme!
Vauva on ollut hoidossa muutamia kertoja kun ollaan käyty elokuvissa tms. Ei ikinä yökylässä missään.
Antaako kaikki muut vauvansa yökylään ihan muuten vaan vaikkei olisi siihen tarvetta? Esim. sen takia että mummo haluaa hoitaa? Kyselenpähän vaan, en usko että vauvamme lähtee yökylään ainakaan ennenkuin lopetan imetyksen. Enkä muutenkaan koe tarpeelliseksi laittaa vauvaa hoitoon kun itse istuisin kuitenkin vaan kotona ikävöimässä vauvaamme!
Vastaukset 46
Vanhimmat
sanot vaan anopille ihan kohteliaasti, mutta päättäväisesti, että et halua antaa lastanne yökylään vielä pitkään aikaan - sinun ei tarvitse asiaa sen enempiä perustella. Anoppisi todennäiköisesti vetoaa kaikkiin "ystäviinsä", jotka ovat saaneet lapsenlapsensa hoitoon suunnilleen suoraan laitokselta, mutta toteat siihen vain, että kukin tavallaan ja sinun tapasi on itse hoitaa oma lapsesi.
vain tarkoittaa, mutta ei sinun tietenkään tarvitse antaa vauvaasi hoitoon. Ei noin pientä minun mielestäni kannata vielä mihinkään kuljetella, pysykää vain kotona.
Ilmaise mielipiteesi kohteliaasti. Voi nimittäin tulla vielä sekin päivä, että anopin apu on tarpeen. Ei ole sitten niin noloa pyytää sitä.
eikä ole ollut kertaakaan yöhoidossa eikä ole lähiaikoina menossakaan. Sitten saapi mennä kun "äiti on tyhmä eikä ymmärrä mitään" :))
Vierastamiseen ei auta siedätyshoito! Eli jos vauva vierastaa,niin pahin mahdollinen aika antaa hoitoon ollenkaan.
Onneksi on joku muukin, jonka lapsi ei yökyläile! Kaikki tuttavani jättävät lapsensa huoletta viikonloppuisin hoitoon isovanhemmille tai ystäville ja lähtevät hummailemaan. En sitä sano etteikö vanhemmatkin tarvitsisi omaa aikaa mutta itse en pysty yökylään jättämään!
Muutamia kertoja vanhempani tai sisarukseni ovat katsoneet kohta vuoden ikäisen tyttäreni perään, että olen päässyt hoitamaan asioita pankkiin ja virastoihin, joissa ei aina välttämättä ole lapsille leikkipaikkaa.
MUTTA...
Tyttömme ei ole oikeastaan paljoa ehtinyt vierastamaan, paitsi isän vanhempia!
Sitten anoppi jaksaa vonkua tyttöä sinne hoitoon ja yökylään.
Aina kun ollaan kylässä, tyttö on liimautunut kylkeeni kiinni ja jotenkin levoton. Välillä anoppi tulee ottamaan lapsenlapsensa syliinsä tuloksena tytön sydäntä särkevää itkua.
En oikeasti tiedä, mikä anoppilassa on sellaista, mikä saa tytön levottomaksi. Tyttö on isänsä kanssa käynyt mummolassa muutaman kerran kahdestaan ja kun he tulevat sukuloimasta kotiin, lapsi on loppupäivän poissa tolaltaan ja itkuinen.
Lapsen isä painostaa minua viemään tyttöä enempi anoppilaan hoitoon, koska tyttö on aika ajoin ollut myös minun vanhemmillani hoidossa. Siellä ei ole mitään ongelmaa, tyttö jää hoitoon ilman minkäänlaista itkua.
En halua olla lastani kohtaa omistavainen ja olishan se oikeasti helpotus jos tyttö tulisi molempien isovanhempien kanssa toimeen, mutta olen aika neuvoton tässä tilanteessa.
Kaiken kukkuraksi tytön isä on minulle vähän vihainen ja katkera siitä ettei tyttö tule toimeen hänen vanhempien kanssa. Olen kuulemma manipuloinut tytön vierastamaan isovanhempia...?
Jos jollakin olisi neuvoja tai samankaltainen tilanne, olisi kiva kuulla... : )
mutta itse ajattelisin kyllä lapsen parasta,sanoisi se mies ihan mitä tahansa.Eli sitten hoitoon ja enemmän kyläilyä kun lapsi paremmin siellä viihtyy.
Meillä tyttö vierasti mummua kovasti 4-5 kk:n ikäisenä ja se tietty mummua harmitti,mutta onneksi ymmärsi asian.
Itsellä ei tosiaan ole tarvetta jättää lasta hoitoon kenellekään. On se niin ihana!
meilläkin vierastetaan mikä ei ole paha juttu, pikemmiten hyvä...se kertoo, että vauva on kiintynyt vanhempiinsa tai jotenki sillai...sanottiin minulle...
vasta nyt 2 vuotiaana ja silloinkin kotiin tuli mummo ja pappa hoitamaan. Tulivat jo 2 päivää aikaisemmin eli ehti taas tottua (asuvat vähän kauempana, nähdään kuitenkin joka kk). Nuorimmaisemme oli silloin 7kk, hänet oli jotenkin helpompi jättää kun isovelikin jäi kotiin. Oltiin poissa 26h ja kiire oli kotiin.
Ei sinun tarvitse lastasi sinne antaa, tulee teille hoitamaan jos haluaa lapsen kanssa viettää aikaa ja mitä se teidän kotonaolokaan siinä häiritsee..
Mä olen sen verran nössö, etten ole antanut lastani yökylään ennen kuin hän oli vuoden vanha. Tuolloinkin hän oli tutussa mummolassa isänsä kanssa eli oli erossa vain minusta. Esikoisemme oli ensimmäisen kerran erossa molemmista vanhemmistaan kaksi yötä, kun hän täytti 1,5.
Toki minun äitini on esimerkiksi nyt toisen lapsen synnyttyä kannellut tarvittaessa vauvaa keskellä yötä syötön jälkeen tms. että olen saanut levätä. Kuitenkin mä olen ollut toisessa huoneessa nukkumassa.
Mun mielestä lapsen voi antaa yökylään siinä vaiheessa, kun äiti kokee olevansa valmis siihen itse. Lapsen yökylävalmiuden arviointi ei ole esimerkiksi anopin tehtävä. Mä olen pystynyt siihen vasta silloin, kun lapsi täytti vuoden. Enkä usko, että toisellakaan kertaa on yhtään helpompaa.
Asiasta kolmanteen... Nyt pohdiskelen, olisiko ensi kuussa 2 vuotta täyttävä tyttäremme valmis nukkumaan jo eri huoneessa. Ratkaisu tuntuu minusta jotenkin hankalalta. Mietimmekin, että ehkäpä siirrämme molemmat tyttäremme yhtä aikaa nukkumaan samaan aikaan yhteiseen makuuhuoneeseen sitten kun yöimetykset loppuvat jne. Ei tarvi esikoisen lähteä yhtä äkkiä omilleen, kun vauvan saapuminen on hämmentänyt muutenkin.
Minun vauvani vietti heti ensimmäisen yönsä "hoidossa" siis sairaalan vauvalassa jotta sain itse levätä synnytyksen jäljiltä toki hoitajat toivat hänet tissille pari kertaa yön aikana.
Niin munkin lapset on olleet laitoksella lastenhoitohuoneessa. Ja he ovat myös nukkuneet mumminsa kanssa vastasyntyneinä. Mutta olen kuitenkin ollut tisseineni saatavilla, kuten näemmä sinäkin. Mutta kukin tyylillään!
Vauvalassa oli kummankin yön meidän vauva, ihan sen takia että MINÄ HALUSIN NUKKUA. Sitten päästiinkin jo kotiin.
:)
Minä en osaa kyllä yhtään sanoa että milloin antaisin vauvan hoitoon, sen näkee sitten kun siltä tuntuu.
Meillä kanssa anoppi ei voinut sietää sitä, että vauva vierasti häntä. Jumankekka, sehän kuuluu vauvan normaaliin kehitykseen ja on positiivinen merkki, vauva on kehittynyt normaalisti. Vauva solmii yhden kestävän ihmissuhteen, yleensä äitiin ja se kannattelee hänen perusturvallisuuttaan. Anoppi ei ole äiti ja anoppia kuuluu vierastaa!
Noin pientähän ei suositusten mukaan saa antaa yöhoitoon, sillä siinä leikitään vauvan perusturvallisuudella. Itse en ole antanut alle kaksivuotiasta yöhoitoon, olen aika tarkka asiasta.
Kaikki sanoivat, ettei lapsemme totu muihin ihmisiin, mutta nyt se on tosi reipas ja jää minne vaan, kun ei ole kokenut alkuajan hylkäämisiä. Hän tietää sen, että äiti ja iskä tulevat varmasti hakemaan hänet aina. Pieni vauva ei tätä ymmärrä.
Itsehän siitä jokainen päättää. Itse en antaisi 6kk esikoistamme yöhoitoon, en mummoille tai kenellekkään muulle.
Poika on ollut kahdesti hoidossa, niin ettemme ole olleet kotona. Kävimme miehen kanssa syömässä ja kaupungilla ostoksilla.
Tietenkin mummo ja tädit ovat joitakin kertoja vahtineet mökillä, kun ollaan saunassa käyty.
Mutta muutama tunti on ehdoton maksimi. Tissitkin räjähtää pidemmässä ajassa. Minua ei huvita lypsää maitoa yleisissä vessoissa.
vauva 9kk ja on ollut hoidossa kaksi kertaa. toisella kerralla 1kk vanhana kävimme elokuvissa eli oli n. 3h hoidossa ja toisella kerralla4kk kävimme syömässä eli hoidossa noin tunnin.nyt olen juuri lopettanut yösyötöt ja mietin että jos ite lähtis hummailee ja vois jättää lapsen miehen hoiviin.yökylään muualle esim. vanhempieni luokse en vielä muutamaan kuukauteen anna.
Meillä poika oli ekan kerran hoidossa anopilla n. 6kk ikäisenä pari tuntia kun käytiin miehen kanssa leffassa. Silloin ei ollut mitään ongelmia kun poika oli melkeinpä koko sen ajan nukkunut päikkäreitä.
Kun poika oli 8kk kävin ekan kerran baareilemassa ja poika oli yön isänsä kanssa (isä asuu kotona meidän kanssa). Imetin vielä silloin ja puolin ja toisin oli ongelmia, itsellä tissit meinas räjähtää ja oli inhottava käydä vessoissa pumppailemassa. Poika oli kans useaan otteeseen herännyt yöllä itkemään eikä kelpuuttanut pulloja yms. Seuraavan kerran kävin vasta kun poika oli yli 1v.
Mielestäni sun ei kannata vauvaasi vielä antaa hoitoon, pitkään aikaan. Jos siis siihen ei ole mitään sen kummempaa tarvetta kuin anopin halu hoitaa. Jos anopilla on niin kauhea hinku, niin pyydä sitä teille yöx vauvaa kantelemaan tai sit meette kaikki sinne anopille yöx..
Vierastuskaudella en jätä vauvaa hoitoon huutamaan. Käytännössä esikoinen oli hoidossa ensimmäistä iltaa 10kk ikäisenä, josta tulin yöksi hänen viereensä nukkumaan. Reilu 1v iässä oli kokonaisen yön hoidossa.
Tulokastakaan en aio jättää yökylään vauvavuotena.. en näe siihen mitään tarvetta. Jos tulokas nukkuisi kokonaisia öitä alle 1v ikäisenä, voisin hänet kenties yöksi joskus lähempänä 1v ikää jättää siten, että olisin heti aamusta itse paikalla tai että tulisin yöksi viereen. Mutta juuri nyt en keksi mitään syytä, miksi minun ja mieheni molempien pitäisi olla yhtäaikaa pois vauvan luota ensimmäisen vuoden aikana.
Hoitoon en vauvaa aio jättää vierastaessa lyhyiksikään ajoiksi. Harrastukset ym menot hoidan silloin, kun mies on lasta hoitamassa tai mikäli vauva ei vierasta mummoa tai tätiä.
kyllä meillä on lapset olleet hoidossa ihan muuten vaan ja viettäneet siten aikaa isovanhempien, kummien yms väen kanssa. Tosin ei nyt ihan noin pienenä sentään, mutta sitten kun ymmärtää itsekin vähän asian päälle.
On aikalailla asennekysymys sanooko sitä hoidoksi vai kyläilyksi vai miksi? Eihän isommatkaan lapset mene naapuriin kaverille yöhoitoon vaan kylään..
ja senkin jälkeen erossaolovuorokauden tulee ikävuosien mukaan. Noin suurinpiirtein tällainen on ammattilaisten ohje.
Meillä kohta 2-vuotias lapsi eikä ole ollut muun kuin isänsä tai äitinsä hoidossa kuin kerran muutaman tunnin mummi oli kotona katsomassa.
tulee olemaan teillä hoitoon laitto sitten jossain vaiheessa... Kun lapsi on niin kiinni äitissä ja isässä.
Ei se lasta mitenkään vaurioita jos laittaa yökylään alle vuosikkaana!!!!! Päin vastoin... Rikastuttaa kun saa välillä hoitoa muiltakin.
Jos on liian aikaisen tyrkätty hoitoon, lapsi kokee että hänet on hylätty ja tarrautuu vanhempiin joka kerta hoitoon viedessä. Ei vauva tajua sitä minne isä ja äiti yhtäkkiä katosivat ja tulevatko ne takaisin.
Mutta tarpeeksi vanha lapsi, jonka perusturvallisuus on kunnossa, jää hoitoon paljon helpommin ja vahvempana, kun ei ole ollut näitä varhaisia hylkäämiskokemuksia.
hehän lapselle turvan antavat.
En ole tehnyt lapsia sitä varten, että heitä hoitoon raahaisin jatkuvasti. Olen itse lapseni halunnut ja valmis kantamaan vastuun.
Meidän lapsi ei kyllä vierasta yhtään ja hänellä on selvästi erittäin vahva perusturvallisuuden tunne. Mutta häntäpä ei ole raahattukaan hoitoon liian nuorena.
Ja todellakaan tuo ei pidä paikkaansa ainakaan tutkmusten ja asiantuntijoiden mukaan, ettei lapsta vaurioita jos hänet laittaa alle vuosikkaana hoitoon. Eikä vauvaa rikastuta se, etteivät turvalliset vanhemmat ole saatavilla.
Me ollan viety lapsi eka kertaa 7 kuukauden iässä yökylään ja se reissu meni tosi hyvin. Luulisin, että siinä on suurin syy, miksi seuraavatkin kerrat olivat helppoja. Se vaikuttaa paljon, miten se eka kerta hoidetaan, oma ja hoiturien käyttäytyminen ym.
Meillä lapsi on ollut muutaman kerran vuodessa yökylässä mummulla, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia. Kai tässäkin asiassa pitää kulkea sitä kultaista keskitietä.. Ei ole hyvä hoidattaa liian aikaisin tai liian myöhään ja lapsetkin ovat erilaisia.
Sekään ei rikastuta lasta, että sillä on rättiväsyneet marttyyri vanhemmat =)
hoitoon. Jos nimitäin vanhemmat jaksavat ja haluavat olla lapsensa kanssa ja lapsi muuten näkee ikätovereitaan ja pääsee harrastuksiin.
Mukavahan se lapsenkin on omassa kodissa olla kuten on vanhemmankin. Pitäähän lapsella olla koti, josta ei tarvitse hoitoon lähteä ellei sitten isompana halua itse. Eri asia tietysti päivähoito, joka nyt on sitten pakko jos vanhemmat töissä ovat joskaan ei vuosikasta ole hyvä päivähoitoon koko päiväksi laittaa jos muita vaihtoehtoja on.
vauva ensimmäisen kerran äitini luona yötä noin 3,5 kk vanhana.
Itselläni oli synn. jälk.masennus ja tarvitsin NUKKUA!
En todellakaan antanut kumpaakaan lasta vauavikäisenä yökylään! Esikoinen taisi olla reilun vuoden ikäinen kun oli mummolassa ekaa kertaa yötä ja kuopus taisi olla lähemmäs 1,5 vuotias. Tunti pari on ollu maksimi jonka he ovat olleet hoidossa vauva-aikana. Paras ystäväni sai keväällä vauvan ja vauva oli jo parin kuukkauden ikäisenä useasti yöhoidossa kun vanhemmat oli viihteellä, sydäntä riistää tällainen touhu. Vauva tuntee äidin tuoksun ja saa siitä turvallisuuden tunteen. Esikoista imetin vain muutaman kuukauden mutt kuopusta 8 kuukatta ihan täysimetyksellä, sekin asetti jo rajoituksia hoitoon viennin suhteen. Itse en välitäkäydä baareissa joten ei ole ollut tarvettakaan yöhoidolle. Nyt lapset on n. kerran kuussa mummolassa yökylässä koska osaavat jo itse kysyä että voiko mennä mummolaan yöks.
Meidän poika oli yökylässä ensimmäisen kerran jo vähän yli 2-viikkoisena, kun kummitäti kovasti tahtoi eikä meilläkään sitten ollut mitään sitä vastaan :) Minä nukuin hyvin, mutta mies kyseli pariinkiin kertaan, että joko haetaan se takaisin kotiin :)
Vauva lopetti itse täysimetyksen juuri muutama päivä aiemmin (tästä 2 vkoa etiäpäin söi vielä osittain rintaa ja nyt mennään jo pelkästään korvikkeilla. Ikää n.2,5kk), joten pullon kanssa ei ollut sitä tissipuuttuu-ongelmaa. Yö meni hyvin, heräsi pari kertaa useammin kuin kotona mutta muuten kovin oli ollut iloinen ja tyytyväinen poitsu.
Poika on ollut myös toisen kerran samassa paikassa yökylässä, tällä kertaa aika lailla olosuhteiden pakosta. Mentiin päiväristeilylle ja kun vauvalla ei vielä ollut nimeä, ei sitä voinut ottaa mukaan (passi pitää olla varmuuden vuoksi, kun tullissa voidaan kuulemma tehdä pistareita). Toki reissun olisi voinut jättää väliin, mutta kun eka kerta meni hyvin niin "uskallettiin" jättää toistekin. Tämä oli kolmisen viikkoa edellisestä.
Nyt on kyllä yökyläilyt kyläilty vähäksi aikaa, mutta en todellakaan pode noista mitään huonoa omaatuntoa. Kyllä se kummasti piristi itseäkin, kun sai nukkua kokonaisen yön (nyt herääkin enää 1-2 krt yössä) ja tiesi vauvan olevan äidin ja isin jälkeen seuraavaksi parhaassa sylissä :)
vaikuttaa, että imettääkö vaiko ei. Jos imettää, niin vauva ja äiti "tarvitsevat" toisiansa ihan eri lailla silloin. Äidin rinnat kaipaa vauvaa imemään ja vauva välttämättä ei halua edes imeä tuttipulloa. Siinä sitä miettii kyllä muutaman kerra, että onko välttämätöntä olla erossa vauvasta.
että joku vanhempi antaisi vauvan noin nuorena jo hoitoon. Symbioosivaiheessa lasta ei pitäisi juuri erottaa äidistään.
Niitäpä hyvinkin.
Entä jos lapsi tarvitsee esim. ympärivuorokautista sairaalahoitoa, voihan (/pitää) vauvan silloinkin jättää osaavan henkilökunnan käsiin. Miksi siis tervettä lasta ei voisi antaa toiselle hoitoon??
mutta ei sillä verukkeella voi ajatella, että voinhan viedä lapseni yöhoitoon jo parin viikon ikäisenä, kun onhan jotkut lapset sairaalassakin.
Ihan sama kun ajattelee, että voinhan vetää raskaana ollessa viisi kertää kännit, kun joku toinen vetää jopa kymmmenen kertaa. Siis ei samantasoinen asia, mutta molemmissa vähätellään omaa tekoa vertaamalla sitä lapsen kannalta vielä huonompaan tilanteeseen.
Valitettavasti vauvat jotka joutuvat viettämään sairaalassa ilman vanhempiaan aikaa ,kärisvät tästä asiasta, koska perusturvallisuuden tunne ei pääse kehittymään kunnolla. Mutta se on pakkotilanne. Nykyään pyritään kyllä kaikin tavoin siihen, että vanhemmat ovat mahdollisimman paljon läsnä myös sairaalassa oleville lapsille.
Sinä kuitenkin tietoisesti ilman mitään pakkoa annat pariviikkoisen lapsen yöhoitoon (itse en jätä tuon ikäistä vauvaa edes muutamaksi tunniksi hoitoon). Minusta tuollainen pariviikkoisen lapsen yöhoitoon jättäminen on mitä suurinta itsekkyyttä ja lapsen tarpeiden laiminlyöntiä.
"itse en jätä tuon ikäistä vauvaa edes muutamaksi tunniksi hoitoon"
Tähän haluun sen verran sanoo, että itse olen raskaana, viikkoja on nyt 25 ja viisaudenhammas on kipee se on tulehtunu. Ja nyt ei ihan mikään paras tilanne lähtee sitä poistattaa, ku joutusivat leikkaamaan sen ja sen jälkeen joutus syömään särkylääkkeitä ja sitä taas ei hirveesti suositella. Niin tulin siihen tulokseen, että menen poistattamaan hampaan vasta vauvan synnyttyä ja silloin joudun hänet jättämään joksikin aikaa hoitoon, mutta tuskin hän suuria traumoja siitä saa jos pari tuntia olen poissa, vaikka vauva onkin silloin vasta jotain pari viikkoa.
Mutta en yöksi vielä tuon ikäistä laittaisi, mutta kyllä esikoinenkin oli ekaa kertaa yökyläs noin 5kk iässä ja hyvin meni.
Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Eikä siihen kellän pitäisi olla mitään sanottavaa. Minusta on parempi että äitikin välillä lepää ja jättää vaikka hoitoon joksikin aikaa tai yöksi. Parempi levännyt äiti, kuin hermonsa tai järkensä menettävä..
että miksi niitä lapsia pitää tehdä usampiakin, jos menettää järkensä tai hermonsa, jos ei saa lasta hoitoon. Kun kuitekin joskus voikin olla edessä tilanne, ettei lapselle ole hoitajaa lainkaan. Mistäs sitä tietää mitä elämä eteen kantaa.
hyvä vaihtoehto esim. koliikkivauvan kanssa on, että hoitaja tulee kotiin ja äiti ja isä voivat nukkua eri huoneessa vaikka korvatulppien kanssa. ovat kuitenkin saatavilla ja heti aamulla vauva heidät näkee. Ei tule montaa tuntia eroa ja näistäkin tunneista lapsi yleensä nukkuu aika suuren osan vaikka olisikin koliikki.
keskosena syntyneet ja hoitoa vaativat vauvat ja heidän äitinsä ovat vaarassa vuorovaikutussuhteen häiriöille. Varhainen vuorovaikutus on erittäin tärkeää ja nyt viime vuosien aikana sitä on alettu erityisesti korostaa, kun tieto asiasta on lisääntynyt.
Parempi olisi näköjään taas kerran ollut vain myötäillä muiden sanomisia eikä kertoa omia kokemuksiaan...
että meidän poika ei nähnyt vanhempiaan heti aamulla herättyään vaikka ei samassa osoitteessa yötä nukuttukaan??!
Haluaisinpa tavata sen äidin tai isän, joka ei olisi IKINÄ menettänyt hermojaan lapsensa takia.. Ja poisluetaan tästä nyt ne 2-viikkoiset kullanmurut, jotka vielä vain syövät ja nukkuvat..
Meitä äitejä on monenlaisia. Kamalinta, mitä tiedän on äitien syyllistäminen.
Itse olen sitä mieltä, että onnellinen äiti on paras äiti.
Jos äiti tulee onnelliseksi siitä, että saa koko ajan hoitaa lastaan, niin hänen sitten tulisi tehdä niin. Jos äiti tarvitsee lepotaukoja tai ihan vaan omaa aikaa pysyäkseen onnellisena, niin antakoon vaan lapsensa hoitoon.
Siitä lähtien kun vauvani oli neljä kuukautinen (nyt 10kk), olen ollut poissa vauvani luota muutamia öitä. Ei vierasta, eikä huuda kun jätetään hoitoon, vaan on iloinen missä vaan.
Itse kyllä tarvitsen näitä hengähdystaukoja pysyäkseni järkevänä. Enkä tarkoita, että olen baariin joka väliin menossa, vaan teen omia juttujani kuten piirtelen, siivoilen, liikun, rentoudun kahvin ääressä ja nautin vaan hiljaisuudesta. Sitten kun tulee aika palata kotiin tai hakea lapsi hoidosta, niin onkin jo huomattavasti iloisempi olo ja on energiaa taas puuhata vauvan kanssa.
että miten aina oletetaankin, että kun äiti haluaa/tarvitsee omaa aikaa niin tietysti äiti menee heti vetämään perseet.. Itse juon vähän ja harvoin, mutta välillä on kiva mennä ihan yksin esim. sauvakävelemään (se kun ei oikein vaunuja työnnellessä luonnistu) :)
Miksi isä saa mennä ja tulla miten lystää, mutta äidin pitäisi suunnilleen istua vauvan kanssa neljän seinän sisällä vähintään ensimmäiset puoli vuotta.. En jaksa ymmärtää.
sen takia, että sauvakävelyn takia ei tartte viedä lasta 24h hoitoon.
Kyllä minäkin oon jättäny ihan jo kuukauden ikäistä vauvaa lyhyiksi ajoiksi mummun hoitoon ja isähän on hoitanut ihan pikkuisesta, kun oon käyny "sauvakävelemässä".
laske isän hoitoa hoitoon jättämiseksi. Eihän se vauva äidilläänkään hoidossa ole, vaan ihan oman vanhempansa kanssa.
Itse olen jättänyt vauvan nuorimmillaan isälle pariksi tunniksi sairaalasta kotiin paluuta seuraavana päivänä. Nukkui koko ajan. Koen saavani riittävästi omaa aikaa ihan isänkin hoitaessa vauvaa. Kertaakaan ei ole tarvinnut hoitoon asti viedä. Joskus vähän isompina ovat sitten halunneet yökylään mummolle.
Sanot: "Itse olen sitä mieltä, että onnellinen äiti on paras äiti." Mitäpä jos äiti tulee onnelliseksi vaikkapa huumeiden käytöstä tai juopottelusta? Tuleeko silloinkin vaan tehdä niin, koska kaiken aajaoo on se, että äiti on onnellinen.
Miten ihmeessä saatte väännettyä nuo jutut aina tuolle mallille? Täällä ei voi sanoa yhtään mitään ilman, että joku sen tahallaan käsittää väärin.
Mitä mieltä olet itse, oliko vähän liioiteltu esimerkki?
Olitkohan tosissaan? Ota järki käteen.
Kyllä meillä ainakin isä on ihan yhtä tasapuolinen huoltaja kuin minäkin, enkä siis todellakaan "jätä lasta hoitoon" tämän ollessa isänsä kanssa. Mummille, kummille tai ystävälle annetaan lapsi hoitoon, ei omalle isälleen.
En myöskään ymmärrä, miksi puhut "sauvakävelystä" (siis heittomerkein), itse kun en ainakaan todellakaan tarkoittanut sillä yhtään mitään muuta.
taist käsittää väärin. En tarkottanu, että "jätän isälle hoitoon", vaan isä on hoitanu lapsia, aina kun olen tarvinut omaa aikaa lenkkeilyyn tms., kaikillahan ei näin hyvin ole asiat. En sauvakävele, siitä ne heittomerkit.
Sain sun tekstistä sen käsityksen, että jos ei vie vieraalle hoitoon, pitää istua neljän seinän sisällä puoli vuotta ja isä vaan huitelee omissa menoissaan.