Olen tullut täyteen stoppiin koko elämäni kanssa. En pysty tekemään mitään vaikka yrittäisin. Vaikka elämä olisi pysähtynyt niin aika menee ohi nopeasti, vuodetkin tuntuvat nykyään samalta kun kuukaudet ennen.
Nukun liikaa. Nukun yli puolet joka päivästä. Se on ainoa keino paeta elämästä. Painajaisia edes näen harvoin. Hereillä olo on painajaisista pahin.
Ystäviä ei ole koskaan ollut, sillä en osaa muodostaa ihmissuhteita. Olen kuulemma liian hiljainen ja tylsä ihminen. Jos puhun jostain se ei kiinnosta ketään. Jos puhun samasta asiasta kun muut en osaa puhua niin että muut tajuavat näkökohtani.
Ajattelen joka tilanteen ennalta. Jos menen kävelyltä ajattelen reitin missä ei ole paljon ihmisiä. Pelkään katseita. Tunnen kuin jokainen arvostelisi vaikkei kukaan niin tekisikään. Julkisilla paikoilla olo on kauheaa. Tunnen itseni huonoimmaksi ihmiseksi ihmisjoukoissa. Yritän arvata päässäni että mitä ohikulkijat minusta ajattelevat.
Pysyn kotona suurimman osan ajastani. Uskaltaudun ulos vain öisin tai sadekeleillä.
Ainoa syy miksi en lopeta elämääni itse on se että pelkään kuolemaa. Pelkään sitä kaikista asioista eniten.
Nukun liikaa. Nukun yli puolet joka päivästä. Se on ainoa keino paeta elämästä. Painajaisia edes näen harvoin. Hereillä olo on painajaisista pahin.
Ystäviä ei ole koskaan ollut, sillä en osaa muodostaa ihmissuhteita. Olen kuulemma liian hiljainen ja tylsä ihminen. Jos puhun jostain se ei kiinnosta ketään. Jos puhun samasta asiasta kun muut en osaa puhua niin että muut tajuavat näkökohtani.
Ajattelen joka tilanteen ennalta. Jos menen kävelyltä ajattelen reitin missä ei ole paljon ihmisiä. Pelkään katseita. Tunnen kuin jokainen arvostelisi vaikkei kukaan niin tekisikään. Julkisilla paikoilla olo on kauheaa. Tunnen itseni huonoimmaksi ihmiseksi ihmisjoukoissa. Yritän arvata päässäni että mitä ohikulkijat minusta ajattelevat.
Pysyn kotona suurimman osan ajastani. Uskaltaudun ulos vain öisin tai sadekeleillä.
Ainoa syy miksi en lopeta elämääni itse on se että pelkään kuolemaa. Pelkään sitä kaikista asioista eniten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...meillä olisi paljon mielenkiintoista keskusteltavaa, koska kirjoituksesi oli sellainen että olisin voinut kirjoittaa sen itse.
En vaan viitsi täällä julkaista sähköpostiosoitettani :(
Minulla täsmälleen samat ajatukset. Talvikin vasta oli ja nyt se on taas ovella, kesäkin loppui vaikka vasta se alkoi. Elämä menee sellaista vauhtia että ei voi edes ymmärtää.
Itsekin nukun suurimman osan päivästä, yleensä 12-15 tuntia päivässä. Ihan vain siitä syystä että ei tarvitse ajatella ja näkee ehkä hyviä unia joissa sitten saa elää.
Ystäviä oli minullakin viimeksi ala-asteella, kokonaiset yksi kappale. Lopun elämää olen ollut aina yksin.
Sukulaiseni ovat yltiöpäisiä kusipäitä joita vihaan koska he ovat niin itsekkäitä ja ajttelemattomia. Minulla on mielipiteitä joka lähtöön mutta ketään ei kiinnosta niitä kuulla, ja kaikki sukulaiseni ovat mykkiä paskoja jotka eivät puhu mistään yhtään mitään. Olen kova puhumaan, mutta suvussa ei ole ketään kenen kanssa puhua niin olen melkeinpä kokoajan hiljaa aamusta iltaan yksiössäni.
Itsekin ajattelen tilanteet ennalta, käyn ajatuksissani kävelyreittini läpi ja jos menen kauppaan käyn jo hyllyt läpi ajatuksissani mistä kohtaa hyllyä poimin mitäkin. Kassalla on kamalinta olla kun kaikki maksavat nykyään kortilla ja se on hidasta ja kaikki vaappuu edessä ja takana, tuntee toisen hengityksen niskassaan ja meinaa tulla sellainen olo että jätän ostoksen hihnalle ja vaan lähden kävelemään koska en pysty seisoskella siinä ihmisten seassa. Tänään kun on sunnuntai niin minun on pakko lähteä päiväsaikaan kauppaan, kauppa ei ole myöhään auki...perkele..toisaalta voisi nähdä nälkää tämän päivän ja mennä vasta huomenna illalla.
Itsekin liikun mieluiten illalla/yöllä. Jos minun on sukulaiselle mentävä käymään niin lähden kävelemään joskus klo 02:00-04:00 maissa. Jos taas kauppaan niin siinä 20:45. Ja sadekeleillä on kaikkein mukavinta kävellä, kadut ovat tyhjiä kun kaikki ihmiset pakenevat sadetta.
harmi vaan kun kaupassa pitää käydä päivällä...
Ennen kauppaan lähtöä mietin tarkasti mitä ostan sieltä,ettei tarvitsisi olla yhtään ylimääräistä aikaa siellä...Ja ennen kauppaan lähtöä vetkuttelee ja vitkuttelee kun ei tee yhtään mieli sinne mennä!
Minäkin nukun mahdollisimman paljon. Elämäni on säälittävää ja yksinäistä. Juuri mikään ei huvita. Psykiatrinen hoitokaan ei ole juuri auttanut. Kierrän vain tätä samaa kehää vuodesta toiseen, mitään muutosta ei tapahdu. Ehkä kuolema joskus ottaa omansa pois. Toivon, etten joudu elämään pitkää elämää, jos tämä ei tästä miksikään muutu.