tahtoo olla turhan rankkaa kun ei elämässä oikeen oo mitään. muutama kaveri löytyy mut näkeminenkin nykyään vähän niin ja näin. töissäkin olen mutta teen sitä yksin ja siinäkin vaan pelkästään aikaa miettiä miksi me edes ollaan täällä, mitä järkeä missään on? voi kun olisi edes yksi ihminen jolle puhua mistä tahansa koska tahanasa. taitaa olla aika monelle meistä se suuri haave. ite aristan liikaa uusia tuttavuuksia ja kontakteja. tulee vaivautunut olo ja yritän paeta sellaisista tilanteista. olen myös hieman ujo. häpeän varmaan jo itseäni niin paljon kun en kassatätejäkään pysty silmiin katsomaan. mun elämä on oikeestaan koko 20vuotta ollut tälläistä ja tulee varmaan olemaan aina. en varmasti ole ainut. itseluottamusta jostain tarttis saada.
niin turhaa..
m20...
4410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No et todellakaan ole ainoa. Itsekin häpeän itseäni niin, että jos joku katsoo minua niin heti vaivaannun. Joskus kun huomaan jonkun tuijottavan minua niin suorastaan koko vartalo jännittyy. Älkää ihmiset perkele tuijottako, minussa ei ole mitään tuijotettavaa!
Hei kuules, jotkut tuijottavat siksi että ovat jollakin tapaa kiinnostuneita. Mä en ainakaan jaksa nähä vaivaa tuijottaa ketään, kuka ei mitään tunteita herättäs.
Mieki osaan tuijottaa, mut muu kommunikointi on vaikeaa.. Heti kun pitäis keskutella..
Esim. puhuessa pitää katsoa toista silmiin. Jos vilkuilet muualle puhuessasi, teet vain luikurimaisen ja epäuskottavan vaikutelman. Opettele katsomaan silmiin, muuten kukaan ei ota sinua tosissaan.
No siksi se vituttaakin niin, kun minussa ainakaan EI ole mitään kiinnostavaa katsottavaa.