niin turhaa..

tahtoo olla turhan rankkaa kun ei elämässä oikeen oo mitään. muutama kaveri löytyy mut näkeminenkin nykyään vähän niin ja näin. töissäkin olen mutta teen sitä yksin ja siinäkin vaan pelkästään aikaa miettiä miksi me edes ollaan täällä, mitä järkeä missään on? voi kun olisi edes yksi ihminen jolle puhua mistä tahansa koska tahanasa. taitaa olla aika monelle meistä se suuri haave. ite aristan liikaa uusia tuttavuuksia ja kontakteja. tulee vaivautunut olo ja yritän paeta sellaisista tilanteista. olen myös hieman ujo. häpeän varmaan jo itseäni niin paljon kun en kassatätejäkään pysty silmiin katsomaan. mun elämä on oikeestaan koko 20vuotta ollut tälläistä ja tulee varmaan olemaan aina. en varmasti ole ainut. itseluottamusta jostain tarttis saada.
4410
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

No et todellakaan ole ainoa. Itsekin häpeän itseäni niin, että jos joku katsoo minua niin heti vaivaannun. Joskus kun huomaan jonkun tuijottavan minua niin suorastaan koko vartalo jännittyy. Älkää ihmiset perkele tuijottako, minussa ei ole mitään tuijotettavaa!

Äänestä
  • Hei kuules, jotkut tuijottavat siksi että ovat jollakin tapaa kiinnostuneita. Mä en ainakaan jaksa nähä vaivaa tuijottaa ketään, kuka ei mitään tunteita herättäs.
    Mieki osaan tuijottaa, mut muu kommunikointi on vaikeaa.. Heti kun pitäis keskutella..

    Äänestä

  • Esim. puhuessa pitää katsoa toista silmiin. Jos vilkuilet muualle puhuessasi, teet vain luikurimaisen ja epäuskottavan vaikutelman. Opettele katsomaan silmiin, muuten kukaan ei ota sinua tosissaan.

    Äänestä

  • ole et, mut... kirjoitti:

    Hei kuules, jotkut tuijottavat siksi että ovat jollakin tapaa kiinnostuneita. Mä en ainakaan jaksa nähä vaivaa tuijottaa ketään, kuka ei mitään tunteita herättäs.
    Mieki osaan tuijottaa, mut muu kommunikointi on vaikeaa.. Heti kun pitäis keskutella..

    No siksi se vituttaakin niin, kun minussa ainakaan EI ole mitään kiinnostavaa katsottavaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


m20... kirjoitti:

tahtoo olla turhan rankkaa kun ei elämässä oikeen oo mitään. muutama kaveri löytyy mut näkeminenkin nykyään vähän niin ja näin. töissäkin olen mutta teen sitä yksin ja siinäkin vaan pelkästään aikaa miettiä miksi me edes ollaan täällä, mitä järkeä missään on? voi kun olisi edes yksi ihminen jolle puhua mistä tahansa koska tahanasa. taitaa olla aika monelle meistä se suuri haave. ite aristan liikaa uusia tuttavuuksia ja kontakteja. tulee vaivautunut olo ja yritän paeta sellaisista tilanteista. olen myös hieman ujo. häpeän varmaan jo itseäni niin paljon kun en kassatätejäkään pysty silmiin katsomaan. mun elämä on oikeestaan koko 20vuotta ollut tälläistä ja tulee varmaan olemaan aina. en varmasti ole ainut. itseluottamusta jostain tarttis saada.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu