Se maku suussa. Miten se voi muka olla niin hyvä? Mikä minut tähän taas ajoi? Syitä voi löytää miljoonia. Jotkut sanovat, että mörkö se on, syömishäiriö. Mutta minusta minä olen vain ahmatti, joka rakastaa liikaa ruokaa. Vai olenko ihan sekaisin?
Ei, mielestäni ajattelen ihan niin kuin ennenkin. Mutta nyt vain ruoka maistuu niin hyvältä. Vai onko se hyvää? Eikö olisi ihan sama söisinkö vai enkö? Eihän minulla ole oikeasti nälkäkään. Mutta mitä muuta tekisin? Tämä on parasta mitä elämässä tiedän.
Siinä on vain se huono puoli että lihon. Lihon ylipainoiseksi läskiksi, jollainen jo olenkin. Mutta onko silläkään sitten niin väliä? Onko niin kamalaa olla läski?
Ei ehkä saa poikaystävää, mutta enhän minä muutenkaan sitä saa, vaikka olisin laihakin. Mutta miksi teen tätä? Miksi en pyytänyt apua? Siksi, koska pidän muka tästä niin paljon ja siksi, koska en koskaan ole täysi. Haluan olla täynnä. Niin, että ruoka ei enää maistu hyvältä. Tällainen minä olen. AHMATTI.
Mutta ennen en ollut. Millainen suhtautumiseni on pienenä ollut ruokaan? En muistaakseni ole aina ajatellut näin. Tämä ei aina ole ollut elämäni paras nautinto, vaikka nyt se hallitseekin elämääni. Se on elämäntapani, turvani, pakopaikkani mutta myös samalla ahdistukseni, kauhuni ja paheeni. Kuinka voisin elää toisin?
Ei, mielestäni ajattelen ihan niin kuin ennenkin. Mutta nyt vain ruoka maistuu niin hyvältä. Vai onko se hyvää? Eikö olisi ihan sama söisinkö vai enkö? Eihän minulla ole oikeasti nälkäkään. Mutta mitä muuta tekisin? Tämä on parasta mitä elämässä tiedän.
Siinä on vain se huono puoli että lihon. Lihon ylipainoiseksi läskiksi, jollainen jo olenkin. Mutta onko silläkään sitten niin väliä? Onko niin kamalaa olla läski?
Ei ehkä saa poikaystävää, mutta enhän minä muutenkaan sitä saa, vaikka olisin laihakin. Mutta miksi teen tätä? Miksi en pyytänyt apua? Siksi, koska pidän muka tästä niin paljon ja siksi, koska en koskaan ole täysi. Haluan olla täynnä. Niin, että ruoka ei enää maistu hyvältä. Tällainen minä olen. AHMATTI.
Mutta ennen en ollut. Millainen suhtautumiseni on pienenä ollut ruokaan? En muistaakseni ole aina ajatellut näin. Tämä ei aina ole ollut elämäni paras nautinto, vaikka nyt se hallitseekin elämääni. Se on elämäntapani, turvani, pakopaikkani mutta myös samalla ahdistukseni, kauhuni ja paheeni. Kuinka voisin elää toisin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
sama juttu minulla.en voi lopettaa kun alkuun pääsen..ruoka on lohdutusta mulle.