Olen lukenut tätä palstaa jo jonkin aikaa ja huomannut että se alkoholista irtautuminen on aika vaikeaa.
Lopetin pitkän dokaamisen (aivan korjaussarjalinjallakin välillä) kertalaakista,virhe toki oli siinä että loivennus olisi saattanut jättää vieroitusoireet pienemmiksi.
Olen nyt ollut neljä kuukautta täysin selvänä,voiko sen putken todellakin katkaista näin helposti vai onko retkaus odotettavissa,mieli ei ole tehnyt viinaa tippaakaan mutta unia dokaamisesta kyllä olen nähnyt.
Kertoisitteko kokemuksista miten vastaavissa tilanteissa olette pärjänneet.
Kiitos ennakkoon ja hyvää alkusyksyä.
Lopetin pitkän dokaamisen (aivan korjaussarjalinjallakin välillä) kertalaakista,virhe toki oli siinä että loivennus olisi saattanut jättää vieroitusoireet pienemmiksi.
Olen nyt ollut neljä kuukautta täysin selvänä,voiko sen putken todellakin katkaista näin helposti vai onko retkaus odotettavissa,mieli ei ole tehnyt viinaa tippaakaan mutta unia dokaamisesta kyllä olen nähnyt.
Kertoisitteko kokemuksista miten vastaavissa tilanteissa olette pärjänneet.
Kiitos ennakkoon ja hyvää alkusyksyä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olin 3 kk järvenpäässä. Siellä kerrottiin ihmeelinen yhtälö. Retkahdus tulee 3kk, 5kk, tai vuoden sisällä. :-o
No, en tiedä olinko tyhmä vai liian hyväuskoinen kun kerroin että lomalla join pari saunakaljaa.
Kenkää heti.
No, bentsoista se on vielä vaikeampaa.
ja se niistä.
Jep, vierotusoireet tulevat aika rankkana:
vainoharhaisuus, painajaiset (niinkuin mainitsit että näkee unia dokaamisesta ja mun kohdalla yleisin on se, että olen jossain *tun risteilyllä ja txfree on kiinni ja pitäs mennä maihin enkä ole ehtinyt ostaa edes tupakkaa).
Herää (usein) siihen, että juttelee jonkun kanssa ja vielä heräämisen jälkeenkin jonkun aikaa. Esim. olen herännyt siihen että käsi on korvassa kiinni (puhelu) ja höpötän vielä hereilläkin siihen jotain. Ainut vaan ettei oo luuria kourassa.
Jonkin verran auttaa, että lopettaa ajoissa ja syö tukevasti. ja juo maitoa.
Itse olen ollut kahteen kertaan n 5 vuotta raittiina. Ekan kerran juoppohullus kohtauksen pelottamana ,olin suljetulla noin 1 viikon.Muistin myös kohtauksen aikaiset tunnelmat ja kuinka ne olivat palaamassa.Toisin sanoen oikea paniikki ei mikään mielyttävä tunne.Ei ollut vaikeaa olla raittiina.Sitten tavallaan ajattelin, että alkoholismini on parantunut ja kohtuukäyttö on mahdollista.Niin olikin pari kuukautta.Sitten oltiinkin normaalissa päiväjärjestyksesssä.
Toinen kerta oli helpompi.Olin jo luovuttanut.Tyydyin kohtalooni.Kunnes tavallan heräsin raittiina ilman tarvetta juoda.Täysin ilman omia ponnisteluita.Kuukauden kattelin,tapahtuu ja sen jälkeen menin AA:han Pari ekaa vuotta kävin ahkerasti kokouksissa ja olin mukana toiminnassa.Nykyään ehkä 10kertaa vuodessa kÄyn vain kuuntelemassa, en osallistu muuten toimintaan.Tietysti jos joku pyytää apua olen valmis.
Itse kyllä suosittelen AA:ta pääasiassa sen takia
että siellä tavallaan kuulee selviytymisistä ja kohtaloista.Esim eräs kaverini 10v raittuden jälkeen 3kk veti omakotitalonsa ja perheensä kurkusta alas .Itse pidin hänen raittiuttaan varvempana kuin omaani,olin hieman ihmeissäni ,kuin AA:ssa kuulin hänen ratkenneen.Nyt hän on ollut pari vuotta raittina.
Joten ole tarkkana,unohda kohtuukäyttö.Mitään et häviä ,vaikka kävisit AA-kokouksissa.Itse käyn, vaikka en enää pitkiin aikoihin ole uskonut puoliakaan AA:n opeista.
Juurtunut riippuvuus yrittää työntyä pintaan.
Tuossa kolleega kertoi Järvenpäässä kuultua retkahdusaikataulua.
Päihdetyöntekijät myös puhuvat näppituntumalla 3-6-9 kk:n jaksotuksesta retkahdusväleissä.
Itse olenkin aina alkanut hulluna juomaan siinä kolmen kuukauden tietämillä.
Yksi A-klinikan lääkäri sanoi, että kun puoli vuotta tulee täyteen, niin juomishimot hellittävät. Sinne asti en ole päässyt, vielä.
En koe varsinaista juomishimoa nyt kolmannella kuukaudella, enkä näe mitään kossu-uniakaan, mutta joku pirun levottomuus jäytää, ja se taitaa olla sitä itseään. Jälleen kerran.
Vaikeaa on jo kuukauden kuluttuakin. Alkoholia en halua, ei tee mieli, mutta tämä kiukkuinen ja hermostunut olo, keskittymiskyvyn vähyys tekee olosta olemattoman.
Bentsoista sen verran, että oli tuttua lukemaa tuo kertomus heräämisistä puhelu muka kesken. Sitä tapahtui minulle jossakin vaiheessa. Puhuin kännykkään useana yönä unissani, heräsin aina siihen, kun en saanut vastausta enkä löytänyt kännykkää sängystäni.
Toinen etsimäni asia oli tietsikka. Välillä näyttö hukassa, välillä näppis.
Kerran olin noussut seisomaan, ja selittänyt "Miksi seinällä on sängynkokoamisohjeet?" ja palannut sitten takaisin nukkumaan.
Näitä juttuja puolisoni on kertoillut minulle.
Lienee olleet alkoholin ja bentsojen yhteisvaikutuksesta johtuneita juttuja?
Bentsoja en ole lääkäriltä koskaan pyytänyt, enkä pyydä, kun tiedän itseni, että niitä tulisi napsittua joka harmitukseen, ja sitten olisin koukussa niihin.
Pirullisen hidasta tämä toipuinen. Fysiikkapuoli on OK, mutta loota on harva vieläkin pitkästä ryyppäämisestä.
Kokonaista elokuvaa ei pysty katsomaan, kun keskittymiskyky ei riitä. Jotain tulee touhuttua, mutta varsin päätöntä puuhastelua.
Käyn vaikka kaupassa, kassin laitan pöydälle, vaikka sapuskat pitäisi mättää jääkappiin, ja löydän itseni istumassa netin tai TV:n edessä päällysvaatteet päällä, lippis päässä, kengät jalassa ja sätkä ja huulessa.
Hirvittää ajatella, että onko tässä jo nuppi viinalla pehmitetty, kun ennen keskittymiskyky ja järjestelmällisyys olivat meikällä ihan priimaa.
ole, mutta on juotava, koska olo ilman alkoholia on maanpäällinen helvetti.
Ongelmahan onkin nykyjuopoilla siinä, kun mikään ei sais ottaa päähän. Heti pitää saada jotain pillereitä.
Ja benzot ei kertakaikkiaan käy alkoholistille, niitä joutuu napsimaan pian päivittäin, "kun niin ahdistaa".
Kun kerroit, ettet jaksa katsoa elokuvaa loppuun asti, vika voikin olla elokuvassa.
Juopotellessa niitä oli mukava katsella, mutta selvinpäin välttämättä ei kertakaikkiaan kiinnosta.
Yleinen levottomuus on tuttua alkuajoilta, mutta myös arvojen muuttuminen ja vaihtuminen.
Ennen piti tuijottaa urheilua, olin sitten selvinpäin tai kännissä. Nyt en viitsi moista doping-pelleilyä erikseen alkaa katsomaan. Katson jos satun olemaan paikalla.
Ei se vielä ole paha, jos kauppakassi jää purkamatta, mutta jos ei uskalla tai viitsi edes lähteä kauppaan, se on paha.
Asioiden tärkeysjärjestys vaihtaa paikkaa vielä pitkään, kun löytyy uusia asioita jotka ihan oikeasti kiinnostavat, eikä vaan siksi kun ne mahdollisti juomisen tavalla tai toisella.
Minäkin olen epäillyt, että loota on jäänyt hivenen harvaksi, mutta mielestäni on kuitenkin hyvä asia jos sen tietää. Silloin sen kanssa osaa tulla juttuun.
Pahempi tilanne niillä on jotka eivät tiedä, että loota on harva. Nehän joutuu koko ajan etsimään vikaa muista ihmisistä.
Pahin kokemani virhe koko alkoholihistoriassani on jo vuosia sitten psykiatrin (ahdistuneisuuteen ja masennukseen)määräämät lääkkeet. En silloin juurikaan juonut, mutta kun parin viime vuoden aikana juomiseni lisääntyi, söin lääkkeitä määräysten mukaan siinä "ohessa" ajattelematta mitään.
Kun maksa-arvoni kohosivat taivaisiin, koko lääkitys purettiin kerta heitolla.
Ne fyysiset ja psyykkiset kokemukset ja tuntemukset olisivat melkoista storya, kamalaa.
Ihmettelen vieläkin, miksi n. 8 vuotta sitten psykiatri määräsi Sepram 40 mg (masennukseen) ja Alprox 0,25 mg (1-2) paniikkikohtauksiin.
Alproxista hän sanoi minun tarvitsevan sitä, kuin sokeripotilas insuliinia.
Vasta nyt olen lääkeoppaista huomannut, että jo pelkästään Sepram (ei kolmilääke) voi aiheuttaa vakavia maksavaurioita. Ja kun huomasin, että Alprox on bentso, en yhtään ihmettele tuntemuksiani. Lisänä minulla oli kasapäin muita lääkkeitä, jotka jäivät pois.
No, bentsoja syön vieläkin (Oxamin 15 mg x 2, otan 1/2 ja 1/2 per vrk.).
"Lootani" kunnosta en ole olenkaan vakuuttunut! Muisti pettää, muisti jätää...
Uskallan toki käydä ulkona, kaupoissa, olen aloittanut opiskelun kansalais-opistossa (olen sitä ennenkin harrastanut), mutta keskittymiskyky "fiiraa". Elokuvia en jaksa katsella, vain puolen tunnin pätkiä. Lukemisen alkuun en ole vielä päässyt, kirjallisuus oli ennen lemppari harrastukseni.
Tuntuu, että nyt on parempi tehdä fyysisiä juttuja, käydä uimahallilla, sienessä, siivota kotia.
Kuitenkin on JOKIN HIMO/HALU johonkin? Onko se alkoholi, miten täytän tyhjät hetket, miksi pitää olla tylsää?
Alkoholismi ei todellakaan häivy koskaan. Tyhjinä hetkinä se on aina ollut "ystävä", nyt vihollinen.
Ilon hetkillä ja surun painaessa päälle, masennuksen aikana, se on ollut "ystävä", nyt vihollinen.
Miten korvaan puutteet!!!
Kiitos teille kaikille vastanneille,mielenkiintoista ja valaisevaa luettavaa.
Omalta kohdaltani täytyy vielä lisätä niiden dokaamisunien lisäksi ne unissa puhumiset,olin puhunut unissani mutta huomasin puhuvani täysin hereillä itsekseni jonkin aikaa,eli juttu jatkui hereilläkin.
Kyllä se lanttu taisi olla aika sekaisin kosteassa vaiheessa kun alkoi kuulla ääniä,kuulin naisäänellä puhuttavan kummallista kieltä,sellaisia muutaman sanan kerrallaan toistuvia pätkiä,silloin kyllä todella säikähdin.
Nyt on unissa puhumiset ja oudot äänet kaikonneet.
Hyvää vointia ja syksyä teille,pärjäillään!