kysyy, millaisia oireita teillä on ollut ihan alkupäivinä ja -viikkoina? Olen ollu nyt viikon raittiina (aika juhlallinen ilmaus kyllä). Parin-kolmen päivän päästä alkoi kummallisia viiltoja ja särkyjä olla milloin missäkin: selässä, kyljissä, pakaroissa jne. Särki ja "poltteli", jalat ihan tönköt ja olo kuin kipsiveistoksella.
En ole koskaan vapissut enkä krapulassa tarvinnut ryyppyä - mutta kun jätin kerralla alkon pois, alkokin uudenlaiset vaivat...
Saisinko kokemuksia - kiitti!
En ole koskaan vapissut enkä krapulassa tarvinnut ryyppyä - mutta kun jätin kerralla alkon pois, alkokin uudenlaiset vaivat...
Saisinko kokemuksia - kiitti!
Vastaukset 12
Vanhimmat
siitä, että millaisia määriä ja kuinka kauan kittasit?
Nyrkkisääntönä: Jos kolme viikkoa juot, kestää krapula sen kolme viikkoa.
Minulla oli ennen raitistumista kolmen kuukauden putki alla. Vuoden päästä tunsin itseni terveeksi ;-)
nyrkkisääntö tuo, että niin kauan kuin on juonut, menee raitistumiseen. Mulla menis näinollen kakskyt vuotta, tosin olin minä selvänäkin välillä tietysti.
Nyt alkaa olla vuosi täynnä ja alussa oli vaikeinta aikaa noin kolme kuukautta. Se on kai se aika kun elimistö alkaa palautua normaaliin olotilaansa. Pääkopan palautuminen onkin sitten pitempi prosessi, mutta mihinkäs tässä on kiire. Alakulo kyllä hävisi ja univaikeudet. Tilalle tuli elämänilo, vaikka en nyt onnesta ihan joka päivä hihkukaan. En palaa juomariksi enää ja täytyy muistaa, että yksi huikka erottaa minut raittiudestani ja sitä en missään nimessä halua. Ne "juhlat" loppuivat minun elämästäni.
itselle tuli ekojen viikkojen aikana mieletön kireys, pinna oli kireä ja äärimmäisen lyhyt.
Toiseen silmään ilmeni elohiiri joka kesti 1kk. Pakkoliikkeitä, kuten kynsien ja huulten pureskelu.
vatsa meni kovaksi. Saatoin nukahtaa viikonloppusin keskellä päivää aurinko tuoliin.
Pahin oli henkinen tila. Masennus joka kesti 4kk. Aamuisin en jaksanut nousta ja kuppia teki välillä mieli niin pirusti. Sitten se tapahtui. Pääsin kiinni raittiuteen. aamukahvit, ulkoilma, kaverit ystävät saivat aivan uuden merkityksen.
Toki repsahdin useamman kerran mutta esim kuukauden tai kahden juomattomuus ei ole enää vaikeaa. On paljon helpompi olla kun ei tee mitään loppuelämän päätöksiä. Olen vain tänään juomatta ja enkä juo pahaan oloon, enkä yksin.
Samanlaisia oireita täällä edelleenkin lahoa päätä ja ruotoa kiusaamassa.
Pinna on tiukalla, ja päätä pitää kynsiä. Päivällä koisaamista, ja sitten yö on pilalla.
Pimeässäkin silmissä välähtää, jos nurkassa napsahtaa. Elohiiret sätkivät milloin missäkin.
Vanhempien kolleegojen tietämys, että krapula kestää niin kauan, kuin on ryypättykin, pitää paikkansa.
tosiaan varmaan siitä, kuinka kauan olet kupitellut, kuinka rankasti ja onko kuitenkin ollut taukoa välillä.
Itse en ole koskaan mahdottoman pitkiä aikoja putkettanut mutta esimerkkinä: 6 päivää -> kolmen-neljän päivän tauko -> 7 päivää. Viimeisen putken jälkeen on outoja tuntemuksia ollut hyvinkin nelisen päivää ja yötä. Tönköt jalat ja ranteet, pistelyä, vihlomista selässä ja muuallakin, unettomuutta, mahotonta hikoilua öisin, ylilatautunutta mielialaa, säpsähtelyä ääniä kuullessa.
Kyllä ne oireet siitä pikkuhiljaa häviää, pitää vaan olla kärsivällinen. Varmaan myös aika yksilökohtaista, jotkut selviää nopeammin ja helpommin, joillakin jälkipoltot korventaa pidempään.
Tyrkytetään taas tuota nimetöntä.
Olen juonut alkoholia keskioluen vapauttamisesta lähtien. Mutta mitään "putkia" ei ole ollut sen kummemmin - on ollut myös viikkoja, kuukausia jopa vuosikin raittiutta. Mutta nyt viimeiset 3-4 vuotta yhtä tissuttelua: viiniä liki päivittäin (mutta vain iltaisin), viime aikoina konjakkia reiluhkosti. Toleranssi kasvanut; ei minusta juuri huomannut mitään. Polttelukivut on juuri oikea ilmaisu.
Nytkin on niin "tönkkö" olo ja on kuin ois hakattu. Uni tuli vasta 3.30 aamuyöllä...Elohiiri nykii toista silmää, selässä viiltää jne.
Tuosta kolmen kuukauden jaksosta olen kuullut ennenkin, että siinä ajassa elimistö alkaa olla balanssissa - tunne-elämä on sitten asia erikseen. Minun kohdallani on ihan pakko nyt lopettaa, mitään puolustuksia en enää keksi. On kroonisia sairauksia ja selässä magn. kuvissa todettuja välilevypullistumia jne. Viinan tuomat riesat kuormittavat kehoparkaa liikaa...
Kiitti tiedoista kaikille!
Uusraitis
Hei, tulen mukaan keskusteluun kun tuntuu olevan teillä kokemuksia joita jakaa. Minä olen aloittanut koko juomisen vasta aikuisena, nuorena en juonut ollenkaan. Ei tässä ongelmaa ollutkaan ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Hänen kanssaan mun juominen on lisääntynyt, ihan salakavalasti. Aina on syytä juhlia. Arjesta on tullut juhlaa. On menty siihen että sitä tulee melkein joka ilta viiniä läträttyä. Tai kaljaa jos ei ole viiniä. Olen totaalisen kyllästynyt siihen, urheilen melko paljon ja aina tulee välipäivä siinäkin kun on juonu ja niin väsynyt/vetämätön olo. Kunnon krapulaa ei enää tule, vain pientä päänsärkyä väsymyksen kanssa. Tässä olen tapellut aiheesta kotona jo kohta puoli vuotta- että meillä ei juotaisi iltaisin. Minä en joisi mutta kun se toinen- helppo syyttää toista - mutta niin se on kun toinen sitten repsahtaa, se vituttaa ja itsekin alkaa juomaan.Työt pystymme hoitamaan molemmat hyvin.
Tapaturmiakin on tämän takia sattunut.Ja tuntuu pieniä rytmihäiriöitä, vähän pelottavaa! Haluaisin juoda sivistyneesti vain ruualla pari lasia mutta mopo karkaa käsistä vähän liian usein.AA-kerhoon en vielä lähtis....
sinulle pitkän vastauksen, joka hävisi ulkoavaruuteen! Yritän nyt jotain toistaa: hyvä, kun hälytyskellot soivat. Itsekin olin kyllä nuori "aikuinen" kun keskiolut tuli maitokauppoihin, kolmesta keskaripullosta päivässä se alkoi. Sitten omenaviiniä, sitten Carillo-kausi, viime vuosina tölkkiviiniä meni 1,5 litraa illassa...kunnes vaihdoin konjakkiin! Se teki olosta "ihanan" - ja sietokykyni kasvoi kasvamistaan. Saatoin olla ottanut konjakkia ehkä reippaastikin - eikä minusta välttämättä huomannut mitään. Myös itseinho kasvoi kasvamistaan. Mies on meillä enempi toppuutellut, mutta ottaa kyllä ja juo humalahakuisesti - toisin kuin minä.
Sata kertaa on päätetty, että nyt saa loppua, kiintiömme on täysi.
Ja aina jompikumpi alkoi lipsua - että "johan tässä on kaksi viikkoa taukoa ollut" jne.
Ja sama rumba uudestaan. Maanantaina maanantaimasennukseen, tiistaina tissutteluun, keskiviikkona keljutukseen, torstaina tavan vuoksi, perjantaina pohjia myöten, lauantaina lärvit - no, sunnuntaina sitten joku siideri, kun Alko on kiinni. Emme koskaan ryypiskele kapakoissa tai pubeissa. Ulospäin kaiken tuli näyttää kunnialliselta...vaikka Alkon myyjät tulivatkin tutuiksi.
Riidat ja kovaääninen puhe kuuluvat tietysti asiaan, kun kumpikin ottaa. Nousuhumalassa on "kivaa" - sitten alkaa rähinävaihe.
Itseinho oli valtava...molemmilla.
Vuoden verran olen tutkinut eri juttuja, miten raitistua. Nyt tajuan, että oma päätös ei riitä kuin korkeintaan muutamaksi viikoksi. Ja mitä sellainen "raitistuminen" on, että hetken on ilman ja taas alkaa?
Minulle alkoholista tuli tapa. Olen tapajuoppo, suurkuluttaja - mielestäni en alkoholisti, koska alkoholisti ei (kuulema) pysty lopettamaan, jos ottaa vaikka lasin olutta. Minä pystyn.
Mitään "putkia" ei ole ollut - olen vaan juonut kuin kahvia: silti hoitanut työni ja ulkonäköni ja kodin jne. Mutta itsepetos saa nyt loppua.
Suosittelen aidosti ja rehellisesti AA:ta. Siellä on hyvä olla; kaikki tukevat toisiaan, kukaan ei syytä, ei nolaa, ei nosta itseään muiden yläpuolelle. Jos paikkakunnallasi on AA:n auttava puhelin, soita ekaksi siihen. Saat rohkaisua.
Jos hampaasi särkee, miksi kärsisit kivusta? Menet tietysti hammaslääkäriin. Nyt sinun sydäntäsi särkee ja sisimpäsi huutaa jo apua...muutosta. Minä vaimensin turhan kauan sen äänen sisälläni, joka pyysi apua...
Mutta en vaimenna enää! Ole rohkea, uskalla se eka kerta. Et kadu, takaan.
oli siis aloittajalta. Minulle tarjotaan tuota "nimetöntä".
Terv. Uusraitis
Voi kiitos! Ja miten tuttua! Minä en ole konjakkivaiheessa, lähinnä viiniä, mies läträä myös kirkkailla, onneksi harvemmin koska siitä hän menee liian humalaan. Hän ei sekoile mutta minä haastan riitaa kun olen juonut liikaa. On ollut kyllä elämän kriisejäkin, aiheita joista riidellä, eikä ihan pieniä, mutta silti...kamalaa jankuttamista ja toisen syyttelyä kännissä. Minä en koe olevani alkoholisti, mieheni saattaa olla. Oletko kokonaan päässyt eroon/ryhtynyt absolutistiksi?!
Vai voitko juhlistaa jotain tilannetta lasilla parilla? Näin minä toivoisin itselleni tapahtuvan.
Välillä tarjoudun olemaan kuski, onhan noita juhlia...silloin tuntuu ihan hyvältä- osaan juhlia ja pitää hauskaa myös selvin päin. EIkä seuraavana päivänä ole morkkis eikä se pienikään päänsärky. Kyllä täältä AA löytyy...jos rohkenen vaan...kiitos kannustuksesta!!
Minullakin olisi halu nimenomaan joskus ottaa lasi-pari ja ryhtyä kohtuukäyttäjäksi. Mutta ote on lipsunut AINA. Itsepetos voi jatkua vuosiakin - ja ajatusta AA:sta pitää liian radikaalina...kunnes tulee se hetki, että tajuaa "oman pohjanoteerauksensa." Se on jokaisella omanlaisensa. Jo jatkuvassa itsesyytösten vallassa eläminen on henkisesti raskasta. Kun tietää, että ei tee oikein.
Minä nöyrryin viimein astumaan AA:n kokoukseen. Siellä on todella hyvä olla: kaikki samalla viivalla, kaikilla VAIN yksi päämäärä = pysyä raittiina. Siis täysin raittiina. Välimuotoa ei ole, "puoliraittius" ei ratkaise ongelmaamme.
Heti ekan kokouksen jälkeen n. kolme viikkoa sitten, minulta hävisi "viinanhimo" kokonaan. Odotin vaan seuraavaa kokousta! Sieltä löytyi myös pari uutta ystävää, joille voi soittaa, kun tiukka paikka tulee.
Jos olet n.s. "fiksu ihminen" - ota se askel! Onhan kyse SINUN loppuelämästäsi, miten sen elät. On valtava helpotus, kun ei TARVITSE enää viiniä eikä muitakaan päihteitä. Ihan kuin oma painokin olisi pudonnut muutaman kilon - pelkkä syyllisyyden taakka painoi...
Uskalla sinäkin ottaa se askel!