tarinoita, eikä mitään vääntelyä sanoilla leikkimistä, tai alapään juttuja.
Niitä on jo pari ketjua pullollaan.
Selkeesti siitä puhe mistä puute. hmmm....
No, nyt kysyn et teittekö lapsena vanhemmillenne jekkua, tai pelleilittekö muuten?
Meillä kotona pelleiltiin paljonkin.
Vanhemmat itse ja lapset keskenään tai toinen toistemme kanssa ja niitä jekkuja, aina oli jotain.
Kerran koettelimme äitimme huumorintajua laittamalla hänen pitkän leveähelmaisen poplarinsa helmaan niin paljon isoja puisia pyykkipoikia, kuin saimme mahtumaan.
Äiti oli aina viimetipan ihminen ja lähti taas kiireellä aamulla juoksemaan bussille ja töihin.
Veti vain takin päällensä ja juoksuun.
Hän ihmetteli kovin kun ihmiset tuijottivat häntä bussissa, mutta ei vieläkään huomannut mitään.
Vasta kun pääsi töihin ja otti takin pois, tajusi mistä oli kysymys.
Äiti kuitenkin varmaan nauroi makeimmin jutulle ja kun naurultaan sai sanaa suusta soitti meille ja sanoi vain hyvin hempeällä äänellä, et "lapset, lapset, mitä olette äidille tehneet."
Oli ihanaa omistaa huumorintajuiset vanhemmat, jotka osasivat nauraa myös itselleen.
Äiti nauraa/naurattaa jo tuolla ylemmällä tasolla, isä onneksi vielä on ilonamme edelleen.
Niitä on jo pari ketjua pullollaan.
Selkeesti siitä puhe mistä puute. hmmm....
No, nyt kysyn et teittekö lapsena vanhemmillenne jekkua, tai pelleilittekö muuten?
Meillä kotona pelleiltiin paljonkin.
Vanhemmat itse ja lapset keskenään tai toinen toistemme kanssa ja niitä jekkuja, aina oli jotain.
Kerran koettelimme äitimme huumorintajua laittamalla hänen pitkän leveähelmaisen poplarinsa helmaan niin paljon isoja puisia pyykkipoikia, kuin saimme mahtumaan.
Äiti oli aina viimetipan ihminen ja lähti taas kiireellä aamulla juoksemaan bussille ja töihin.
Veti vain takin päällensä ja juoksuun.
Hän ihmetteli kovin kun ihmiset tuijottivat häntä bussissa, mutta ei vieläkään huomannut mitään.
Vasta kun pääsi töihin ja otti takin pois, tajusi mistä oli kysymys.
Äiti kuitenkin varmaan nauroi makeimmin jutulle ja kun naurultaan sai sanaa suusta soitti meille ja sanoi vain hyvin hempeällä äänellä, et "lapset, lapset, mitä olette äidille tehneet."
Oli ihanaa omistaa huumorintajuiset vanhemmat, jotka osasivat nauraa myös itselleen.
Äiti nauraa/naurattaa jo tuolla ylemmällä tasolla, isä onneksi vielä on ilonamme edelleen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
olimme niin kovaäänisiä, että eno maksoi markan per nuppi jos oltiin varttitunnin ääneti. :)
Ja varmasti olisimme teipanneet hänen silmäluomensa kiinni hänen nukkuessaan päiväunia, jos olisimme uskaltaneet. :)
me olisimme, ainut pelko olisi ollut minkä jekun eno olisi keksinyt kostoksi.
Hänellä kun mielikuvitusta riitti.
muuten olisimme teipanneet, mutta olisi saattanut loppua telkkarin katsominen hänen luonaan. Meillä ei kotona ollut niin synnillistä vehjettä ja me kipaistiin hänen puolelleen katsomaan töllötintä. :)
todella hyväksyttävä selitys.
Olitte siis jo lapsena kaukaa viisaita?
Tykkäsin pienenä letittää mummojen ohuita hiuksia ja kerran pyhäaamuna istuin isän selän päällä ja letitin hänen tukkansa ihan täyteen pieniä lettejä. Niin tunnollista työtä tein, että lettejä ei saatu auki, ja piti ajaa koko pää kaljuksi. Silloin olin kyllä niin pieni, etten tehnyt sitä pilaillakseni vaan ihan asian harrastuksesta. Ja kai isästäkin oli mukava makailla siinä kun pieni tyttö ahersi hiusten kimpussa. Eli hän oli kai sitten kanssarikollinen:)
Myöhemminkin on minun takiani parturoitu ihmisiä. Leikkasin nuorena tyttönä erään kaverin hiukset. Ei mennyt kai ihan putkeen, koska tyttö meni seuraavana päivänä ihan oikean kampaajan luokse. Kampaaja oli hieman ihmetellyt sitä lookia. Tyttö selitti jääneensä puimakoneen alle...
ihana kertomus.
Tuliko sinusta myöhemmin ihan oikea kampaaja, vai riittikö lapsena saadut kokemukset loppuelämäksi?
Mun serkkuni leikkasi muovisilla leikkisaksilla siskoni toisen letin poikki.
Olivat kahdestaan naulakon alla pitkien takkien seassa.
Serkkuni jopa ilmotti leikkaavansa leikkisaksilla siskoni hiuksia, muttei kukaan ikinä olis uskonut, että saa todella lein poikki.
Parturireissu siskollekin tuli.
Naurua ja ihmetystä meillä kaikilla riitti.
Emme oikein vieläkään ymmärrä, et miten onnistui, kun siskon lettikin oli aika paksu.
Serkku vain sitkeesti nirhoi ja hihitteli, kun huomasi, et poikki menee.
Eihän niillä muovisaksilla tahtonut aina saada edes paperia leikattua.
Ei tullut kyllä serkustakaan parturia.
...tulokset eivät osoittaneet riittävää lahjakkuutta.
Letin leikkaaminen oli kyllä aika haastavaa, mutta en uskaltanut tarttua haasteeseen. On siinä ollut muovisaksilla aikamoinen jyystäminen!
jekusta, minkä teimme isälle.
Asuimme kerrostalossa, pienehkössä asunnossa jossa tietenkin oli vain yksi vessa.
Isällä oli tapana olla pitkillä "istunnoilla", kuten sanoimme, niin siinä jo neljällä lapsella ehti tulla hätä monta kertaa.
Isä ei siis laittanut ovea lukkoon, koska pönttö oli ihan pitkän kapean vessan perällä, eikä sieltä käsin olisi ylettynyt avaamaan meille.
Potta olis siis varalla lapsille, hädän hetkellä.
Vessamme siis sijaitsi suoraan rappukäytävään johtavan ulko-oven vastapäätä.
Kerran taas kun isä oli päässyt kunnolla istumisen alkuun, niin hiivimme avaamaan vessan oven aivan levälleen ja ovela ilme naamalla kohti ulko-ovea ja sen myös avasimme aivan selälleen.
Isä yritti karjua meille epätoivoisena, et sulkisimme ovet, mutta koska tiesimme, ettei voinut nousta sieltä, niin vain kikatimme ja kiusasimme.
Olimme toki varautuneet sulkemaan ulko-oven heti, kun käytävään olisi syttynyt valot, mutta sitähän isä ei taas tiennyt.
Lopulta sitten armahdimme ja suljimme ovet.
Siitäkään ei ollut muuta seurausta, kuin, että isä kehitteli harjanvarresta lukon avaussysteemit ja piti vastaisuudessa aina oven lukossa.
en olisi uskaltanut tehdä mitän jekkuja.Ei ainakaan isälle.
Omat lapseni puolestaan kyllä ovat.Toinen teki ansavirityksen eteiseen, ja yöllä isänsä käveli suoraan ansaan.Kauhea kolina keskellä yötä. :)
Vaikka kuinka muistelen, niin en muista että vanhempia olis uskallettu jekuttaa. Koivuniemen herra siellä keittiön oven päällä oli tehokas pelote.
Kerran kyllä tehtiin jekkua naapuriperheelle, jonka luona me kylän lapsoset kävimme katsomassa telkkua. Perhe asui omakotitalon yläkerrassa ja heillä oli sellainen ihme kuin ovikello. Kerran soitimme kurillamme kelloa ja menimme nurkan taa piiloon. No, käry kävi ja tuli porttikielto kuukaudeksi. Ei Rintintiniä eikä Mustaa oria kuukauteen:(( Se oli Koivuniemen herraakin pahempi rangaistus.
...asenna sim-kortti. Suljin kännykän ja tarkistin, että kortti on paikoillaan ja olihan se. Avasin kännykän ja taas sama teksti. Kun olin aikani voimistellut kännykkäni kanssa ajoin Kuresaaren Elisan myyntipisteeseen ja pyysin, että he tarkistasivat kännykkäni. No he tarkistivat, eikä kännykässä ollut mitään vikaa, yhdet pienet sormet olivat vain olleet asialla ja se "asenna sim-kortti" oli taltioitu kännykkäni avaamisen kanssa sidoksissa olevaan tervehdys tilaan, mitä en ole koskaan käyttänyt.
Jälkeen päin kuulin, että kyseinen pila on täällä meillä päin hyvin yleinen lasten ja nuorten keskuudessa.
Hetken aikaan otti hieman kupoliin, mutta kotiin mennessä en näyttänyt hieman kiivasta tunnetilaani ko. asian johdosta.
ihan hauska ja melko harmitonkin pila.
Ymmärsin, et lapsenlapsi oli ollut asialla, vai ihanko omasi.
Kait nyt jo osaat jutulle nauraa, kun syy selvisi?
ja kyllä nauran asialle vieläkin vedet silmissä.
Tämä sama nuori neiti teki pari vuotta sitten toisenkin kepposen, minkä muistan aina kun katselen varpaitani.
Olimme Jurmalassa Latviassa viettämässä pidennettyä viikonloppua ja lapsen äiti oli mukanamme. Lapsen äidilla oli jotain sinistä tai violettia kynsilakkaa, no tytär lainasi kynsilakan ja värjäsi varpaankynteni siniseksi samalla, kun nukuin päikkäreitä. Arvaa vaan, katseliko ihmiset tätä "pervertikkoa" vesipuistossa hivenen kieroon?
Se kynsilakka ei lähtenyt muuten, kuin kulumalla pois, joten puolikesää kuljin varpaat sinisenä.
teillä on tosi lämmin suhde.
tyttäresi tietää sinut huumorintajuiseksi ja hän luottaa sinuun muutenkin, koska uskaltaa "koetella" sietokykyäsi, ihanaa.
mutsi ja faija olivat kumpikin koko lapsuusikäni aina duunissa. Asuimme täällä Månsasissa kerrostalossa toisessa kerroksessa. Joten meille kakruille jäi aikaa...tehdä vaikka mitä sillä aikaa kotona mutsin ja faijan ollessa duunissa. Jostain kumman syystä meistä oli kivaa pudottaa parvekkeemme pyöristä rei´istä äidin taloustavaroita pitskulle. Nämä rei´ät olivat silleen sopivan kokoisia että, niistä mahtui tavarat kuin tavarat alas pudotettavaksi. Mutsin sitten tullessa töistä väsyneenä ja kiireisenä, niin hän joutui aika usein ensin keräämään pudottamamme tavarat pitskun nurtsalta kokoon. Ennen kun pääsi edes himaan. No, pikkubroidi on 8v. nuorempi kun minä, ja jostain kumman syystä hänkin teki nämä samat kokeet taloustavaroille, että kestävätkö??? kenties, vai menevätkö rikki?
Kai mun vanhempani ajattelivat kuitenkin jotenkin silleen että, hyvä juttu. Koska, selkä- saunaa emme saaneet. Tai mitään muutakaan rangaistusta.
Mutsi raukka...näin jälkeenpäin ajateltuna.
Meillä kotona oli hoijakka, Vanhepi velipoika kavereineen keksi semmoisen leikin, että me nuoremmat oltaisiin heillä hevosina.
Homma lähti hyvin käyntiin, mentiin myötämäkeä, velipoika kavereineen kyydissä, kiljupullot käsissä.
Kunnes mäenpäältä, mutkantakaa ilmestyi yhätäkkiää ambulanssi vilkut päällä.
Koskaan aiemmin emme olleet nähneet abulanssia, ja viellä vilkut päällä.
Siinä iski pieni paniikki, ja hoijakka käännettin täydestä vauhdista laskuojaan.
Kiljupullo siinä haipakassa lensi horsmikkoon. Meno
oli niin hurjan näköistä, että ambulanssi
pysähtyi katsomaan ettei sattunut pahemmin.
Sen verran kaikki säikähti, että kipuja ei tuntunut