Kun Neuvostoliitto hajosi -91, alettiin Venäjää kohdella kuin tiskirättiä. Venäjä oli heikko, joten länsi teki itselleen edullisia ja Venäjälle epäedullisia sopimuksia. Kuten esim. EU:n ja Venäjän kumppanuussopimus. Serbiaa alettiin pommittaa Venäjän vastustuksesta huolimatta. Sitä ei kuunneltu juuri missään. Venäjän ihmisoikeustilannetta kuvattaan heikoksi(mitä se oli ja on, mutta myös lännellä olisi syytä katsoa peiliin). Ruandassa kehotettiin lopettamaan väkivaltaisuudet. Lopputulos: 800 000 kuoli. Kongon sodasta saimme hädin tuskin lukea. Lopputulos: 3-4 milj. kuoli(ja kuolee edelleen). Entä Darfur?USA:n omat vähemmistöt? JA lista jatkuu... Ja jatkuu...
Länsi siis kuvitteli, että Venäjä olisi heikko hamaan loppuun? Monet länsimaat ovat syyttäneet Venäjää arvaamattomuudesta. Kuten Georgian kriisissä. Ennen Kosovon itsenäisyyttä Venäjä varoitti seurauksista, siis ensimmäinen enne tulevasta. Georgian uhosi liittävänsä E-Ossetian ja Abhasian vaikka väkivalloin. Venäjän vastaus uhoon oli hyvinkin yksiselitteinen: he vastaavat samalla mitalla. Siis ei ainoastaan arvaamattomuutta vaan selkeä viesti aikomuksista.
Nyt kun sota on käyty ja on jälkipyykin aika, länsi ei edelleenkään halua myöntää aikojen muuttuvan. Ja vielä melko tekopyhästi. Kosovon kansalla on oikeus itsenäisyyteen, mutta abhaaseilla ja eteläosseeteilla ei. Länsi vetoaa Kosovon erityisasemaan? Siis mikä?! Etyj:n edellinen kokous tuomitsi Georgian sodan aloittamisesta sen hyökättyä ensin, öiseen aikaan pommittaen siviileitä(http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=293986&search=georgia etyj). Näinhän todellinen demokratia tekisi. Kas kummaa, EU yrittää kierellen ja kaarellen unohtaa tämän faktan(http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id100312.html)
. Nykyään hyökkäyssotaan syyllistynyt ei rangaistuksia, vaan saa jopa taloudellista tukea.
Miksi länsi ei voinut jo 90-luvun alusta alkaen olla hieman kaukokatseisempi. Neuvostoliiton nöyryytys oli sen tärkein prioriteetti koko kylmän sodan ajan. Kun se sai tilaisuuden, se käytti sen. Nyt kun Venäjä uudistaa itseään isolla rahalla, sekin hakee asemaansa maailmanpolitiikassa. Lännen on vain hyväksyttävä se. Faktat eivät häviä kieltämällä.
Länsi siis kuvitteli, että Venäjä olisi heikko hamaan loppuun? Monet länsimaat ovat syyttäneet Venäjää arvaamattomuudesta. Kuten Georgian kriisissä. Ennen Kosovon itsenäisyyttä Venäjä varoitti seurauksista, siis ensimmäinen enne tulevasta. Georgian uhosi liittävänsä E-Ossetian ja Abhasian vaikka väkivalloin. Venäjän vastaus uhoon oli hyvinkin yksiselitteinen: he vastaavat samalla mitalla. Siis ei ainoastaan arvaamattomuutta vaan selkeä viesti aikomuksista.
Nyt kun sota on käyty ja on jälkipyykin aika, länsi ei edelleenkään halua myöntää aikojen muuttuvan. Ja vielä melko tekopyhästi. Kosovon kansalla on oikeus itsenäisyyteen, mutta abhaaseilla ja eteläosseeteilla ei. Länsi vetoaa Kosovon erityisasemaan? Siis mikä?! Etyj:n edellinen kokous tuomitsi Georgian sodan aloittamisesta sen hyökättyä ensin, öiseen aikaan pommittaen siviileitä(http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=293986&search=georgia etyj). Näinhän todellinen demokratia tekisi. Kas kummaa, EU yrittää kierellen ja kaarellen unohtaa tämän faktan(http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id100312.html)
. Nykyään hyökkäyssotaan syyllistynyt ei rangaistuksia, vaan saa jopa taloudellista tukea.
Miksi länsi ei voinut jo 90-luvun alusta alkaen olla hieman kaukokatseisempi. Neuvostoliiton nöyryytys oli sen tärkein prioriteetti koko kylmän sodan ajan. Kun se sai tilaisuuden, se käytti sen. Nyt kun Venäjä uudistaa itseään isolla rahalla, sekin hakee asemaansa maailmanpolitiikassa. Lännen on vain hyväksyttävä se. Faktat eivät häviä kieltämällä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun laskee kuinka monta kansaa vapautui viime vuosisadan positiivisimman geopoliittisen tapahtuman yhteydessä, pääsee historiallisiin lukuihin.
Jokainen näistä kansoista on sittemmin läpikäynyt ainakin yhdet, yleensä lukuisat enemmän tai vähemmän demokraattiset vaalit.
Ne, joiden menettely on ollut aidosti demokraattisinta ovat hakeneet ja myös päässeet EU:n NATO:n tai molempien jäseniksi, ja yhä useammat haluavat sinne myös.
Tämä yksinkertaisimmillaan kertoo, että jtkn poikkeuksia lukuunottamatta kansakunnat todella haluavat irtaantua Venäjästä. Näitä pyrkimyksiä on kaiken aikaa myös Venäjän sisällä, joten mitään yhtä ja yhtäläistä rajapintaselitysta ei ole.
Venäläisiä tietysti suunnattomasti harmittaa tämä imperiuminsa purkautuminen. Oireilusta kertoo myös Stalinin nousu ihailluimmaksi venäläiseksi kautta aikain. Olihan NL/Venäjä maantieteellisesti laajimmillaan tuolloin.
Venäläiset eivät ole kypsyneet ajatukseen rakentavasta ja yhteistyön ehdoin toimivasta rauhanomaisesta rinnakkainolosta muiden kansojen kanssa. Tuhat vuotta on meno jatkunut tällaisena. Britit eivät enimmäkseen enää haaveile imperiumista, jossa aurinko ei laske, eivätkä italialaiset haikaile Trajanuksen aikojen rajoja.
Toisaalta historia varmaan aikanaan opettaa venäläisiäkin - onhan siellä fiksuakin väkeä, joka ei nationalismin kiihkon alta saa itseään esille tai pääsee hengestään. Kuten Saksassa 30-luvulla.
Mutta kun väestä vähenee ja naapurikansat voimistuvat niin väestöltään kuin taloudeltaan, tulee vastaan törmäys, jossa ydinohjukset eivät auta. Ja se törmäys alkaa todennäköisesti asteittain, mutta maksiimissaan se on tosi raju.
Silloin kärsii eniten Venäjän oma kansa. Taas.
Vaihtoehtona on, että fiksut tyypit Venäjällä saisivat fanaatikot katsomaan peiliin ja kysymään miksi heitä on kohdeltu epäkunnioittavasti ja ymmärtämään vaikkapa suomalainen sananlasku: niin muu maailma ja etenkin Eurooppa vastaa kuin sille on huudettu.