En ole sama kuin eilen
ja mietin
kuinka paljon raudanmakuisena
sielu voi ottaa ja antaa.
Kuin minua ei olisikaan
eikä paljon puhuttua
luvattua maata.
Sarastaa
läpi tummien luotojen
aamu-usvaiset patsaat murtuu
tuuli herää.
Tarvitsen
nämä äänettömät parantavat hetket
toisen silmät, kädet ja suun
olemisen pienuuteni josta kasvaa
tarkoitan
ei yksinäisyys ole minua varten
pysythän tässä ?
ja mietin
kuinka paljon raudanmakuisena
sielu voi ottaa ja antaa.
Kuin minua ei olisikaan
eikä paljon puhuttua
luvattua maata.
Sarastaa
läpi tummien luotojen
aamu-usvaiset patsaat murtuu
tuuli herää.
Tarvitsen
nämä äänettömät parantavat hetket
toisen silmät, kädet ja suun
olemisen pienuuteni josta kasvaa
tarkoitan
ei yksinäisyys ole minua varten
pysythän tässä ?
Vastaukset 38
Vanhimmat
...palasen rakkautta.
yksinäisyys ammentaa voimansa toisesta,
hänen läsnäolon puuttumisesta.
korvasi ovat kuulleet rakkauden valoja
mutta missä se on tuo ihana,
paljon luvattu.
rakkaudesta kasvaa
ja kasvaakseen tarvitsee kaiken toisesta
mutta missä on tässä?
sydämessäsi vai vieressäsi.
uskomattoman kaunis on runosi
ja tuo "läpi tummien luotojen"
se kappale on niin todellinen kuvaus
että näin sen sielun silmin ja kaipasin.
sinä olet "koukuttanut"minut näillä hienoilla
runoillasi joista loistavana esimerkkinä
käy tämä runosi.
wau!!! ja hyvä linda!!!
sekin riittäisi joskus,
edes hetken toivo huomisesta.
Mikä on se luvattu maa,
josta niin paljon puhutaan aina ?
Tämä runoni oli alunperin paljon, paljon
synkempi. Viilasin ja höyläsin, että sain
hiukan pehmennystä aikaan.
Ja Sinä koukutata minua,
arvaappa millä :=)
Kiitokseni tulee kuitenkin syvältä sisimmästäni,
tiedät sen.
Olen tässä mutustellut runosi sanomaa...
Hyvälle maistuu...kuten aiemminkin.
tosi harvoin piipahdat runoissani,
mutta aina yhtä miellyttävillä sanoilla
' mutustellut runosi sanomaa ' ihana.
Hyvälleppä tuokin maistui,
kiitos !
onko se kenellekkään tarkoitettu
toisinaan kuitenkin hyvä
olla olemassa
rauhoittua kerätä voimia
elämää varten
tunnen kuitenkin Sinut
vierelläni
tässä yksinäisyydessä
enkä ole yksin
Kaunis, puhutteleva runo Linta:)
en usko että on tarkoitettu kenellekkään,
eiköhän se Luoja tarkoittanut ihmisen elämään
kaksin - vähintäänkin.
Voimia tässä on pitänyt kerätä taas viime päivi-
nä enemmän ja vähemmän. En tiedä, rauhoittuuko
tämä koskaan. Runoihinihan ne tunnot tahtoo väki-
sinkin vaan luikerrella, vaikka kuinka yrittää
pumpulia laittaa väliin.
Kaunis on vastikkeesikin Kaaru,
lintsi kiittää.
kauneinta runoutta kirjoittaa
Linda =)
Huomenta hämeeseen,
noita täällä keittelee savukaffeeta
nuotiolla kaatosateessa (virnistys)
ko mie en oikiasti tiijä,
onko semmottista maata todellisuudessa olemassa-
kaan. Siitä puhutaan kyllä kovin, mutta sen to-
dellisuudesta ei ole harmainta aavistusta.
Sen kauneuden olisin halunnut sijoittaa tähän,
mutta taisi jäädä ne säikeet kerän ulkopuolelle
kirjoittaessa. Harmaita sävyjä, ja alkuperäisen
jos olisin tänne heittänyt - et varmana olisi
noita sanoja käyttänyt. Onneksi aikani kun mulk-
kasin säkeitä, ne hieman keveni.
Illatsua Lounaaseen,
täälkii satelee vaihteeks.
Savukaffet kyl maistuis jonkun eksoottisen pain
kanssa, jonka räsetin vaan Sie tiijät. Josko se
vielä ehditään kokemaan, ennen ko enslumet lei-
jaa maahan.
Mie niiata niksahutan kiitokseks,
ja kuule - piä jottain herkkuu jemmas jos se aika
viel koittaa jot nähhää - thanks ja piiiiiits.
Kyllä me pysytään,minäkin.
Elämän makuiset
arkiset sanat,joissa
asustaa "eletty"elämä
tunteen voimalla
ilmaistuna.
Dolan, oikeasti.
Vaikka aina on olemassa vähintäinkin yksi tärkeä
ihminen, livessä. Niin ystävät täälläkin merkit-
sevät ainakin minulle hyvin paljon ja heidän tu-
kensa. Kyllä runoistani on usein miten luettavis-
sa tunnelmat, joita elän tai olen kokenut.
Ja niin kuin sanot ' elämänmakuiset, arkiset
sanat ' realistisesti, niitähän ne ovat.
Olen useaan otteeseen sanonut täällä, että runoni
ovat julkisia - elämäni ei. Tietysti niistä voi
aina rivien välistä lukea, ken taitaa. Mutta en
milloinkaan paljasta syvimpiä tuntojani, enkä
syitä mistä kaikki on alkunsa saanut.
Kiitos Dolan sanoistasi.
Kyllä täältäkin voi muodostaa
hyviä ihmis-suhteita niin
halutessaan.
Jos niitä tulee muodostettua,
niin erityisen tärkeää on
molemminpuolin luottamus,
joka pysyisi vain heidän
välillään
ja joka ei kuuluisi
yleiselle palstalle
eli tänne tässä
tapauksessa.
syvällä rintaäänellä;
olen saanut niin monta ihanaa ystävää
tämän palstan kautta, että se on elävä
todiste niiden ystävyyssuhteiden muodostu-
misesta täällä.
Luottamus on yhtä tärkeää avioliitossa ja ystä-
vyyssuhteissa. Ellei sitä ole, ei ole silloin mi-
tään pysyvääkään - on vain pinnallisia ulkokuori-
sia rooleja, joista ei saa mitään.
Yleisellä tasolla ei luottamuksellisia asioita
puhuta koskaan, ne käydään suljettujen verhojen
takana.
Tässä taasen, uuden päivän pyörteissä ihmetel-
lään elämän kulkua ja ystävyyssuhteiden verkkoja.
Totuuden sanoja kirjoitat,kun
matkalla muuttuvat ja paisuvat
jopa - epäolennaisuuksiin
pahimmillaan- jos ei ole
tarkkana tärkeissä asioissa
ja ihmisissä.
Itseään täytyy myös
muistuttaa ja terästäytyä
jos huomaa vadin vuotavan
ylitse.
mutta se on ainakin totta, että asioilla on paha
tapa paisua ja muuttua matkan varrella - suusta
suuhun se menee ja muuntautuu muuksi mitä on
alunperin ollut.
Kyllä, kyllä.
Pitää muistutella itseäänkin monissakin
seikoissa, mutta nyt ei meikämammalla kulje.
Sorry, ja kiitos tästä päivästä Dolan.
No sinähän kerroit totuutta
suusta suuhun määrätynlaisilla
persoonilla matkan varrella ja
kun itseäsikin muistuttelet
...niin kulkeehan Sinulla
hyvin.
Toivon ettei päiväsi
ollut kovin raskas ja
Kiitän myös Sinua
tästä päivästä...Yötä
toivotan vielä tähän
lopuksi.
eilinen päivä meni suoraan sanottuna penkin alle,
Suomeksi - päin p......ä, mutta tämä on vain elä-
mää. Ei elämää ja erotiikkaa, mutta elämää.
Joten ei siis kulkenut,
tänään hiukka paremmin jo.
Kiitokset yön toivotuksista, palautteesta.
Jotenkin tuo eilen paistoi minulle,
että ehkä päiväsi ei ollut niin
otollinen.
Se on hyvä,ehkä jos vain arvaa
tunnustaa reilusti,niin
oppii jotain molemmat tunnistamaan
mielialat,niin ettei tule
väärin ymmärretyksi.
Toivotaan,että palautuu
paremmat mielialat ymv.
päiviisi.
maan perii,
ja miksi en olisi voinut sanoa sitä ääneen.
Mielialat menee vuoristoradan lailla,
alhaalta ylös ja ylhäältä alas.
Mutta täsä sitä taas ollaan, kaikkien päivän
menojen jälkeen.
Kiitos vain toivotuksistasi Dolan.
Elämä on sitä vuoristo rataa,
jopa päivänkin aikana,kuin
maamme tämän hetkiset
säät.
Hyvää iltaasi.
ja DNA, on mainoslause.
Myös sitä vuoristorataa,
jossa tukka hulmuten mennään.
Kiitos toivotuksesta,
oikein hyvää uutta päivää Dolan ja kiitos.
Kumpaa lienet tarkoittanet,ihmisen
omaa perimää vaiko puh.yht.olen
vaan niin tarkka mies,että
aurinkokin väistää meikäläistä.
ota siitä selvää, mikä on rusina ja mikä luumu.
En suoraan sanottuna ehkä taas ihan tajunnut mitä
tarkoitit, mutta hällä väliä.
Illatsua.
...- siitähän syntyy Joulu.
Taitaa tuo minun ajatuksen lento
olla niin nopiaa...et siinä
mitään menettänyt...hienosti
suhtauduit siihen meikäläisen
sekametelisoppaan.
Yöllistä.
ei aina kulje mukana :(
Joulua ootellessa, keitellään sekametelisoppaa.
Ymmärrän meleko hyvin Sinnuu, mutta toisinaan tu-
lee kenttään katkoksia - nou hätä.
Aamullista.
Maailman vaikeimpia asioita
ihmis-suhde jutut,jos ei ole
Sinut itsensä kanssa,niin miten
sitten toisten...Elämän oppikirjaa
oppimaan vuosikymmeniksi,jos
kaikki sitäkään oppii.
Illallisia.
ihmissuhdekiemurat on todellakin niitä vaikeim-
pia asioita tässä elämässä.
Elämän oppikirjaahan tässä päivästä toiseen yri-
tetään opiskella vaihtelevalla menestyksellä.
Ja vaikka joskus kompastellaankin, aina on vielä
ylös päästy - onneksi.
Näistä asioista voitaisiin jatkaa vaikka koko yö
jos sikseen tulee, mutta ehkäpä tämä taas oli
tässä.
lintsi kiittää Dolania.
Tämä on "erilaista"
- näin minusta tuntuu
Ehkäpä luulen vain…..
Tämä on tummaa kuin täyteläinen viini
Mikä verenpunaisena kyynelinä vuotaisi ihoani pitkin.
Voisin nuolaista kielelläni viinintahmaista ihoa ja tuntea sen raudanmaun suussani
Sielussani myrskyää tumma tuuli
Sinä kosketit runollasi jälleen
-Tytteli-
saattaa olla, että tästä runostani löytyy jotain
erilaisuutta edellisiini. Itse aiheet eivät ole
elämässäni muuttuneet miksikään, runojen sointi
ehkä - ainakin tässä. Joten en usko, että se on
siis luuloa.
Käsittämättömän ainutlaatuinen on joka ainoa pa-
lautteesi, ja on todella vaikeaa löytää oikeita
sanoja/vastiketta niille.
Kunpa tietäisit, mistä tämä kypsyys ja mainitse-
masi täyteläisyys on syntynyt. Mutta se ei ole
julkituontia varten, se elää minun sielussani
ei niin lämpimänä kuitenkaan.
Niin upean vertauksen kirjoitit nytkin tuosta
raudanmausta, itse en olisi siihen kyennyt.
Tytteli, niin myrskyää minunkin sielussani,
mutta mehän olemmekin siekkareita.
Ja Sinä kosketit sanoillasi, kiitos tulee sydä-
mestäni !
Riivot, kuin kuori kerrallaan pois pintaa...
elämästä ja itsestäsi..
niskakarvat pystyyn nostattava
sanoma tässä runossa.
Tämä vaatii hetken hiljaisuutta.
Kiitos kun sain lukea tämän.
Sinä tiedät, mistä nämä säkeet on synnytetty.
Niin kuin kuuluu taivaalle tähdet ja kuu,
niin minun sieluuni ne arvet ja haavat joista
tämäkin runo syntyi.
Kiitos hiljentymisestäsi,
koskettavuudestasi. Tiedät kuinka tärkeä olet
minulle, tänään, huomenna ja siitäkin eteenpäin
Mari.
PS Prkl, että takkuaa taaaaaaas !
Rakkaus ottaa ja antaa
sehän on nähty kautta aikojen
ja luvattu maa on
joka odottaa tai ainakin on olemassa.
Kunnes tuuli herää ja vilvoittaa meitä
vie tuskaisen olon pois,
kauaksi pois historiaan
ja antaa meille toivon ja elämänilon.
Kaikki vielä järjestyy, kaikki aikanaan,
joskus vain meidän kärsivällisyyttä koetellaan.
Upea on runosi, en muuta voi sanoa, suurkiitos lukunautinnosta!
Sinä sanoit sen
' luvattu maa on olemassa '
Olen joutunut tämän runoni saamien kommenttien
edessä todella miettimään, mitä vastata teille
kaikille. Jokainen on syvällistä pohdintaa ja
runoni syvyyteen selvästi pureutunutta.
Toivon että kaikki vielä jossain vaiheessa jär-
jestyy, vaikka onkin usein epätoivon hetkiä.
Kärsivällisyys on oikeasti koetuksella, mutta
eteenpäin elävän mieli.
Kiitos Sinulle, olet sellainen suuri ajattelija
aina tulkinnoissasi - annan arvoa sille.
Ottaa mukaansa.
Vie mennessään ajatukseen.
Ollakko.
Vaiko ei.
Siitä miettimään.
Rakkaus kehrää, kutoo.
Punoo ja purkaa.
Niin.
Se on moninainen.
Erilaisuuden tyysija.
Ihanaa iltaa.
Tuulen siltaa rakennan täältä sinne koskelle.
tietäisitpä vain, kuinka tuo
' ollakko vaiko ei ' osuukaan tämän runon
ytimeen, siihen osaan joka on luettavissa
vain ja ainoastaan rivien välistä ken sen taitaa.
Punomista ja purkamista,
moninaisuudessaan toisinaan niin satuttavaa
ettei sanat riitä kertomaan/kirjoittamaan
sitä kaikkea.
Minusta tuntuu, etten löydä runoihini ollenkaan
valoa. Että olen jäänyt rämpimään näille synkille
soille, vaikka halu olisikin muuhun.
Kiitos sanoistasi, tuulensillastasi ystäväni.
tässä, kyllä minä pysyn,ja tulen lukeen näitä sun kauniita mietteitä, niin eka olikin vastaus kysymykseen tässä runossasi, kiitän sua tästä kun sain lukee, on niin erilaisii mulle joka käyttää riimityksii
on lämmin, mukava tietää että pysyt ja luet ru-
nojani kommentoiden vaikka itse niihin riimityk-
siin oletkin perehtynyt. Nehän on perinteistä ru-
noutta, ja arvostan jokaista joka sen taidon
osaa.
Mietteeni vain ovat valitettavasti viime aikoina
olleet kovin, kovin tummasävyisiä.
Elämä antaa aiheet, niin iloihin kuin murheisiin-
kin.
Kiitos Sinulle yökyöpeli, että olet käyntikortti-
si jättänyt.
Tämä on hyvin kaunis runo!
"kuin minua ei olisikaan
eikä paljon puhuttua
luvattua maata"
Sydän tässä särkyy...
kerron joskus, kun saadaan puhua kahen kessen -
mistä tämän runon ainekset on lähtöisin. Luulen
kyllä, että osaat aavistella jo muutenkin.
Säe johon viittaat,
oli niin totta jälkitunnelmissa
' kuin minua ei olisikaan '
Ehkä minä kuitenkin jotenkin olen.
Kiitos Myssykkä, Sinä ihanuus.