Yksinäisyydessä tulee pengottua sielun syövereitä. On pimeää, sateista. Alakulo työntää päätänsä esiin.
Olisi "oiva" paikka ja syy kännäillä. Mutta EI.
Kaikki oman sielun synkkyys tuo esiin muistikuvia tekemistäni pahuuksista. Sielulla on syvyys, joka pimenee...
Skitsoilu alkaa.
Kamalaa:
- Lääkärit pitävät minua vain alkoholistina, eivät yksilönä, ihmisenä.
- Minua on hoidettu turhaan. Olen kaiken avun saanut turhaan. Kaikki tekoni ovat olleet turhia.
Turhaan, turhaan...
- Olen tarpeeton, missä paikkani on?
Yksinäisyys on vaikeaa, se pistää minut seinää vasten. Onneksi tämä yksin olo kestää vain pari päivää. Huomasin, että kestän kuitenkin. En pääse itseäni pakoon.
Lyön itse itseäni, huudan itse itselleni, puristan itse itseni kasaan, potkin ja hakkaan!
Nyt aloitan "jonkin tekemisen" eli parvekkeen siivoamisen. Olen jo oppinut, että pitää puuhata, tehdä mitä tahansa, että rauhoittuu.
Yritän uskotella itselleni, että olen vieläkin tarpeellinen...
Olisi "oiva" paikka ja syy kännäillä. Mutta EI.
Kaikki oman sielun synkkyys tuo esiin muistikuvia tekemistäni pahuuksista. Sielulla on syvyys, joka pimenee...
Skitsoilu alkaa.
Kamalaa:
- Lääkärit pitävät minua vain alkoholistina, eivät yksilönä, ihmisenä.
- Minua on hoidettu turhaan. Olen kaiken avun saanut turhaan. Kaikki tekoni ovat olleet turhia.
Turhaan, turhaan...
- Olen tarpeeton, missä paikkani on?
Yksinäisyys on vaikeaa, se pistää minut seinää vasten. Onneksi tämä yksin olo kestää vain pari päivää. Huomasin, että kestän kuitenkin. En pääse itseäni pakoon.
Lyön itse itseäni, huudan itse itselleni, puristan itse itseni kasaan, potkin ja hakkaan!
Nyt aloitan "jonkin tekemisen" eli parvekkeen siivoamisen. Olen jo oppinut, että pitää puuhata, tehdä mitä tahansa, että rauhoittuu.
Yritän uskotella itselleni, että olen vieläkin tarpeellinen...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarpeellinen. Mene kokeilemaan AA:han jos tunnet yksinäisyyttä ja muita runollisesti kuvailemisia oireita. Siellä on ihmisiä jotka on ollut samassa tilassa ja selvinneet.Ei maksa mitään rahat takaisin ,jos ei tuloksia jo 3 kk.
Voit olla ihan varma ,ja kysyä kaikilta tuntemiltasi ihmisiltä ,miten voit olla parhaiten hyödyksi heille ja yhdyskunnalle.Sain sellaisen käsityksen ,että haluat.
Vastaus luultavasti on hoida vain itsesi kuntoon,niin sitten voit itse katsoa mitä haluat tehdä. Ei tarvitse enää kysellä muilta.Suosittelen mökki-ryhmää tarkemmat tiedot aa kolmio hakusanalla.Onnea matkaan
Kasvatukseni myötä olen oppinut, että pitää olla tarpeellinen yhteiskunnalle, pitää olla sosiaalinen, ystävällinen ja oikeudenmukainen.
Tunnen monia todella tarpeellisia ihmisiä ja joukon muita, jotka luulevat olevansa tarpeellisia.
Olen työkyvyttömyys-eläkkeellä, eli yhteiskunnan riesa. Töihin en kykene neurologisen (jolla ei mitään tekemistä alkoholin kanssa) sairauteni vuoksi. Eli en ole hyödyksi yhteiskunnalle, tai muille ihmisille.
Ehkä ajatteluni menee sellaisiin sfääreihin, että kaikki eivä kykene ymmärtämään.
Miksi menisin AA:han? Voinhan yhtä hyvin purkaa oloani netissä ja runoilla tarpeen vaatiessa.
On hankalaa, jos joiltakin vaikkapa estetään täysin pääsy näille sivustoille. Vai haluaako joku niin? Käsittääkseni itse kukin (myös minä) voi hypätä yli vastenmielisen tekstin.
Viihdyn hyvin myös itsekseni, sillä kunhan taas "herään", niin aloitan harrastukseni, jotka vaativat rauhaa ja hiljaisuutta.
Virheen olen tehnyt, kun olen terveydenhuoltoalan ihmisille (lääkäreille) rehellisesti kertonut ongelmistani.
En silti pidä salailuakaan mahdollisena, näyttäväthän monet labrakokeetkin jo sen, missä mennään.
Odotan vain tasapuolista kohtelua terveydenhuollon ihmisiltä. Haukkuminen ja syyllistäminen eivät ole hoitoa, vai onkohan joku parantunut noilla menetelmillä?
No joo. Kun kerran erehtyy hankkimaan juoponleiman julkiselle sektorille, se on ja pysyy. Juoma-asioissa pitäisi aina osata asioida yksityisellä.
Itse olen onnekseni tajunnut pitää pääni kiinni juomisestani. En tosin ole uskaltanut sitten hakea hoitoa masikseen tai unettomuuteen. Alkaisi lekuri nääs uteleen syytä...
Yksinäisyys on tavallaan ihan omanlaisensa olotila. Jotkut kaipaavat valtavasti ihmisiä, jotkut karttavat. Itse olen ikäni karttanut ihmisiä, en kaipaa niitä kuin harvoin. Ja silloinkin niitten on oltava tuttuja. Olin 5 viikkoa syntymämökilläni kesälomalla. Kävin kerran naapurissa, kahdella kaverilla kerran sekä anopilla kaksi kertaa. Anoppi kävi kerran meillä, sekä kaksi kaveria kerran.
Huvittavaa oli, että lapsuusystäväni oli myös samaan aikaan kotonaan kymässä. Hän asuu ulkomailla myös. Puhuimme asiasta jälkeenpäin puhelimessa, kumikin oli halunut olla ominaan, ei tullut otettua yhteyttä...
Mitenkö tuo edellinen liittyy juopotteluun? No siten, en käy kuppiloissa juuri koskaan, niissä kun on niitä juoppoja. Juon itsekseni kotona. Joskus saatan soittaa jonkun puhelun. Normaalisti riittää seuraksi kissa ja netti.
Olen aina ollut itsekseni, ihan lapsesta saakka. Alunperin olin kai ujo. Nykyisin en ole ujo. Olen tullut tulokseen, että en yksinkertaisesti oikein pidä ihmisistä, ne ovat typeriä, ilkeitä jne. Mitä vähemmän niitten kanssa on tekemisissä, sen harvemmin tulee paha mieli.
Nämä keskustelupalstat ovat kiinnoistavia, näissä tyhmyys tiivistyy. Nyt jäänkin odottelemaan, milloin tähänkin kirjoitukseen tulee ensimmäinen aa-mainosbuffi. Joskus ei oikeasti tiedä nauraisiko vaikö säälisikö sillekin asialle. Yleensä nauran.
kovin tutulta. Hämäämään vain jäi, miten niin vain pari päivää? Itse olen ollut yksin jo vuosia, joista pari viimeistä erityisen yksinäinen. Eikä loppua näy. Repikää siitä.
No juu, revitäänpä tästä. Olen ollut yksin koko ikäni - loppujen lopuksi.
Nyt tämän hetkiseen yksinäisyyteen liittyy eräs rasite - avioeron harkinta-aika meneillään - siis en tiedä, missä mennään tällä hetkellä. Syy tämän hetkisen yksinäisyyden vaikeuteen on edellä mainittu.
Jos en olisi ukkomies ja tämä olisi treffi-palsta, kosisin Sinua.
Noh, juoppopalstalla ollaan kumpikin, yhdistävätekijä sekin on, valitettavasti.
Sraapadaapis, KIITOS! Ilahduin ajatuksestasi...
Eipä tämä ole treffipalsat, mutta ongelmat ovat samankaltaisia.
Eihän tämä ole mikään hauska sairaus, kun herää sen huomaamaan. Onneksi heräsin! Joka päiväistä taistelua ja tekemisen keksimistä, kieltäymistä...
Me tiedämme alkoholismista paljon. Muitakin sairauksia on. Joskus ihmisellä on useampia.
Masennuksen yleisimpiä tuntomerkkejä:
- tarmottomuus
- aloitekyvyn puuttuminen
- arvottomuuden tunne
- krooninen väsymys
- vaikeus saada unta
Vaihda lääkäriä.
Väsymys, päiväunet, joista en millään jaksa herätä, masennus, täydellinen saamattomuus...
Joko alkoholidementia on iskenyt?
näin on. vai onko?
Sulla on hyvä ja selkeä kirjoitustyyli.
Yritä kestää sen avioerovaiheen yli ja sitten huomaat ettet enää olekkaan yksin.
Itselläni on myös ero takana ja kaikesta eniten kadun nyt sitä että join. Olisimpa silloin ymmärtänyt omat mahdollisuuteni-nyt se on jo liian myöhäistä.
Sinulla se ei ole niin- kaikki hyvä on vasta edessäpäin.
Älä sorru juomaan.
Meillä harkitaan vasta, vaikka virallinen avioerohakemus on jo ajat sitten palautunut käräjäoikeudesta.
En ole valmis vielä, eroamaan(?) enkä olemaan yksin, sillä se johtaisi juomiseen. (Läheisriippuvuus lisänä???)
Miehelläni on omat ongelmansa -hmmm- eikä hänkään välttämättä halua erota.
Tässä todella harkitaan!
Ei ole ukkoni suukaan tuohesta tehty, mutta hän kai kuuluu niihin "hienosti" juoviin. Vain harvoin.
Kiitos Sara, mukavaa, kun ei tarvitse tyhjyyteen kirjoittaa...
näin on.