Ymmärtääkseni masennus on aivojen välittäjäaineiden epätasapainon aiheuttama sairaus, joka voidaan korjata ottamalla lääkkeitä, jotka vaikuttavat suotuisasti välittäjäaineiden tasapainoon. Näin ollen masennusta voidaan verrata mihin tahansa muuhun sairauteen kuten esim. diabetekseen, jossa pitää ottaa insuliinia jotta sokeritasapaino menee kohdalleen, masennuksessa taas serotoniinin tasapainoon vaikuttavaa lääkettä. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
En ymmärrä siis miksi lääkkeiden syömistä pidetään niin pelottavana asiana kun puhutaan masennuksesta. Jos lääkitystä ei käytetä, saattaa masennus pahentua ja muuttua esim. psykoosiksi. Onko se sitten parempi asia kuin käyttää lääkkeitä?
En ymmärrä siis miksi lääkkeiden syömistä pidetään niin pelottavana asiana kun puhutaan masennuksesta. Jos lääkitystä ei käytetä, saattaa masennus pahentua ja muuttua esim. psykoosiksi. Onko se sitten parempi asia kuin käyttää lääkkeitä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
mitä tälläkin palstalla kirjoitetaan, vastoinkäymisten sietokyky on joillakin ihan minimissä, jokaisen kohdalle tulee pettymyksiä vastoinkäymisiä niin henkilösuhteiden ja talouden kohdalla, ja niistä on ihan pakko päästä yli, eikä jäädä sängynpohjalle nyyhkimään kuinka epäonnistunut on...ja kuinka muut inhoaa ja niin edelleen, osan kirjoitukset tuntuu ihan murkkujen jutuilta ja osa onkin niitä murkkuja, joita pitäisi kotona jo opettaa ettei sydänsuruihin ja vastoinkäymisiin tarvitse ruveta köyttä kaulaansa pujottamaan, läheisiä kuolee ja ystäviä, siihen ei auta kun aika. Elämä on aika karua suurimman osan aikaa ja sitten kun alkaa vaihdevuodet niin sitten vasta maailma näyttääkin mustalta, pitää vaan sinnitellä ja hakea apua tosiaan ennekun suljettu kolahtaa. Aika monelta puuttuu ystävä, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia.
Puhuu ihminen, joka "tietää" kaiken?!!
vai kolahtiko omaan nilkkaan...
Ei todellakaan! Satun vaan tietämään asioista paremmin!!
Niin kirjoitinkin tässä sairaudesta nimeltä masennus; ei lääkärien pitäisi määrätäkään lääkkeitä jos jokin pännii!
Masennus on sairaus ja hengenvaarallinen. Normaali elämään kuuluu ylä ja alamäkiä meillä kaikilla. Media alkoi 90-luvulla kirjoittamaan kuuluisuuksien masennuksista ja jutun luettua, ne olivat yleensä alavireisyyttä liian ahneesta ja kovasta työstä. Niissä vielä mainittiin, kuinka nopeasti ne menivät ohi. Masennus on pitkäaikainen sairaus, joka vie ihmisen tilaan, että milläkään ei ole mitään väliä. Yleensä on kyse burn outista, joka menee ohi kunnolla levättynä. Tämä oli lyhyesti kirjoitettu, vaikka masennukseen kuuluu paljon oireita. Neil Hardwick on kokenut rajun masennuksen ja on myös kirjoittanut kirjan aiheesta. Kannattaa lukea.
Milläs se masennus testataan? Verikokeellako kuin muutkin sairaudet?
Ei se lääke auta parantamaan ahdistavaa maailmaan, mitä minä näen, joten ei kiitos.
Hankkikaa töitä ja sosiaalinen elämä harrastuksineen, älkääkä tuijottako omaan napaanne ja keksikö olemattomia!
Kun on elämän pääpuitteet kunnossa, niin ei ole liikaa aika pohtia mahdollisia vaivojaan!
Minulla on työtä, voisin osan jakaa muille. On perhe ja ihmisiä ympärillä, mutta silti olen masentunut, en vähän enkä lyhytaikaisesti. Omaan napaani en ole tuijottanut, päinvastoin, olen katsonut muita enkä itseäni niin, että olen vieraantunut itsestäni lähes täysin. Terapeutin hellässä huomassa nyt opettelen tuntemaan itseäni, sitäkin, "missä sijaitsee väsymyksen keskus", kun väsyttää, enkä tajua, missä väsymys tuntuu, kun on niin väsynyt, ettei jaksaisi mitään.
Omani syyllistää minua vaan lisää. Tuntuu että nyt kun sairasloma loppui niin hoitokin pitäisi heidän mielestään lopettaa.
On vaan tullut lisää juttuja jotka vie voimat. Tänää tk:n lääkäri soitti ja kertoi että minulla on löydetty keliakia. Ja sanoi että täytyy nyt heti aloittaa ruokavalio hoito, mutta mutta ei mulla oo varaa pistää pakastinta uusiksi leipää on siellä vaikka millä mitalla ja ruokia kanssa mutta kun ruuatkin on vehnäjauhoon tehtyjä. Pitäs ostaa heti kalliita gluteenittomia jauhoja alkaa leipomaan ittelle leipää. Ainiin lääkäri sanoi kirjoittavansa lapsillekin lähettee keliakia verikokeisiin ja mun pitäisi hakea lähettee ja ruokaohjeita sairaanhoitjalta huomenna laittoi myös ravitsemusterapeutille ajan joka kuulema tulee mulle kotiin.
Ei vaan jaksas enää mitään uutta. Väsyttää vaan niin hirveesti. Aamulla jaksaa jotenkuten mutta puolen päivän jälkeen alkaa väsyttää ihan sikana.
Ja pitäisi alkaa miettiä niitä työjuttujakin että miten aloitetaan.
Onnekis on kuitenkin viikko tiedossa lokakuussa Runnilla löhöilyä, ja se kirjoituskurssi (mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskurssi)!
masennusta sairautena ei arvosteta ja niitä ketkä siihen sairastuu pidetään luusereina ja jonain pelleinä tai vaan huomiotakeräävinä pa..oina.
Oikeasti sairauiutta pitäisi arvostaa samalla tavalla kuin muitakin: diabetes, sydänsairaudet ym. Ja hoito näihin kaikkiin on lääkitys mm.
Aina ei heti voi tiwetää mikä lääkitys kenellekin käy joten niitä voi joutua vaihteleen.
Ihan niinkuin muissakin sairauksissa.
Näin se valitettavasti juuri menee, että oikean lääkityksen löytyminen voi kestää jopa vuosia!
ihmiset sairastuvat masennukseen ja kovemmat porskuttaa eteenpäin sen kummempia ajattelematta.