Toiminnallinen äänihuulisalpaus

yleensä vedän myös sylkeä henkeen pikkuisen ja se laukaisee minullakin tuon spasmin. Ensimmäisillä kerroilla menin paniikkiin enkä saanut ilmaa kulkemaan mihinkään suuntaan, vaan menin todella ihan tukkoon. Lääkäri snoi minulle, että ei edes kannata yrittää hengittää sisään ja niinpä yritän pikuisen kerrallaan saada ilmaa ulospäin, kunnes alkaa yskittää ja sitten pikkuhiljaa selviän kohtauksesta.

Mitään laukaisevaa tekijää ei minullakaan ole, kohtaus voi yllättää ihan milloin vaan. Puhuessa, hiljaa ollessa, liikkeessä paikallaan seistessä (ei koskaan vielä makuulla). KOhtauksia minulla on ollut kolme todella hankalaa, jolloin luulin kuolevani ja muutama pienempi, joka on selvinnyt nopeammin, osittain siksi etten ole mennyt paniikkiin. Vain yhden kerran lievähkä spasmi tuli kävelylenkillä, mutta muuten ei rasittavasssakaan liikunnassa ole ollut kohtauksia.

Tuohon äänihuulisalpaukseen ei ilmeisimmin kuole, vaan lihaksisto kurkussa laukeaa jos sattuu taju menemään. Yhdellä kerralla tajunnan menetys oli lähellä ja silloin olin laskea alleni, vähän taisi lirahtakin...

Vaivaan ei kai ole mitään lääkettä ja nyt kun kurkku on tutkittu en ole enää niin paniikissa asiasta. KOrva- nenä ja kurkkutautien lääkäri totesi minulla mutenin olevan erittäin herkkärefleksisen kurkun.

Tsemppiä, ei me tähän kuolla!

olen saanu kohtauksen ja eka kerran todella säikähdin,eilen sain viimeksi mutta kun tiesin et ei mittää hättää,stressaava tilanne oli eilen ja sairastan refluksia,join ennen kohtausta kahvia ja otin yhden konjakkisnapsin eli se laukas kohatuksen.Aiemmin tuli kun söin korppua teen kanssa ja ensimmäisen kerran kun söin jäätelöä.
Voi olla että oli allergiakohtauskin sillä kun otin allergialääkkeen olo helpottu kummasti.
En voi kans kun ihmetellä miten nopeasti se kohtaus tulee,mutta kun tietää että siitä selviää ja se ei kestä kauaa,muistaa heti olla rennosti vaan.

ärsyttää kurkkua ja saa aikaan minulla juuri tätä,kun jätän haponsalpaajat pois,alkaa tökkiä.Kannattaa mennä lääkäriin sillä silloin vasta tietää mistä johtuu.

Viime yönä heräsin siihen, että en saa ilmaa vedetyksi keuhkoihin. Kohtaus kesti noin minuutin ja oli todella inhottava. Tässä ketjussa kuvataan vastaavia oireita.
Sain huomiseksi ajan lääkärille. Saas nähdä, uskaltaako sitä nukkua ensi yönä.

Minulla tätä aiheuttaa ihan tietyt ruuat vaan, ei muut. Konjakkikarkit (ja varmaan konjakkikin), jotkut tietyt suklaakarkit... Ensimmäisillä kerroilla joo menin tosi paniikkiin. Nykyään tunnistan jos kohtaus on tuloillaan jonkun ruuan takia ja näin kohtausta ei tule. Kannattaa siis syödä tosi varovasti nuita kohtauksia aiheuttavia ruokia ja juomia.

Enne joulua tuli ensimmäine, yhtäkkiä alkoi kurkkua kutitta ja tuntua, että jotain tapahtuu siellä. Sitten alkoi henkiä salpautua, menin paniikkiin ja yritin hengittää vimmatusta, josta seurauksena täysi salpaus. Henki ei kulkenut mihinkään ja olin varma, että nyt tuli loppu. Se kesti ehkä 10-20 sekuntia ja sitten henki lähti taas kulkemaan. Koskaan en ole niin paljon pelännyt. Ihan äskettäin tuli samanlainen kutina ja henki alkoi taas salpautua, menin lattialle polvi-istuntaan hengittelin niin rauhassa silmät kiinni kuin pystyin eikä henki missään vaiheessa salpautunut kokonaan. Eli jos menee paniikkiin tulee salpautuminen. Mitään vinkumista ei kyllä koskaan ole kuulunut, palan tunne ja kutina kurkussa vain.

Mulla on ollut tämä vika noin 3-4 vuotta ja se ilmeni aina kun vähänkin jotain tein esim. laitoin päälleni vaatteet tai kävelin muutamia kymmeniä metrejä niin tuntui kuin olisi tukehtunut kun yritti vetää ilmaa sisään.
kurkkulääkäri huomasi tämän pari kuukautta sitten ja teki lähetteen tampereelle botox injektioon ja tämä auttoi niin että nyt pystyn jotain tekemään vaikka hengästyy kun ilma kulkee vapaasti vaikkakin ääni käheytyi

Yksi voimakas kohtaus on ollut ja kaksi lievempää. Kaikki ovat tulleet yöllä. Ensimmäinen oli pahin, koska menin paniikkiin. Heräsin siihen että henki ei kulkenut ollenkaan. Kohtaus oli kammottava ja luulin tukehtuvani. Viimein, ehkä reilun minuutin kuluttua henki alkoi vähitellen kulkea ja kurkusta kuuluin voimakasta vinkunaa.
Kävin lääkärissä ja sain astmapiipun, mutta en usko että siitä mitään apua on. Kohtausta seuraavina viikkoina ennen nukkumaan menoa vetelin siitä varmuuden vuoksi henkoset, koska nukkumaan meno pelotti.
Lievemmät kohtaukset ovat menneet ohi hengittäen rauhallisesti nenän kautta.
Ennen ensimmäistä kohtausta, minulla oli ollut pitkähkö hengitysteiden tulehdus.
Olen muuten terve, eikä esim astmaa ole.

Täällä 15 vuotias säännöllisesti urheileva tyttö. Oon kärsinyt sairaudesta viitisen vuotta ja lukenut siitä melkein kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain on saatavilla.
Itselläni sairautta alettiin tutkia astmana mutta 2 vuoden testauksien ja lääkekokeilujen jälkeen alettiin etsiä muita vaihtoehtoisia sairauksia. Toisin kuin astmassa itselläni ainakin hengitys on kohtauksen aikana ja muutenkin sisäänpäin haastavaa. Kohtaukset johtuvat siitä, että äänihuulten seudulla autonominen hermosto on muuttunut herkemmäksi erilaisille ärsykkeille. (esimerkiksi juuri konjakkikarkki) Närästys saattaa olla yksi kohtauksen laukaiseva tekijä, sitä minulta vuorokauden mittaisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu. Sairaus johtuu osittain myös aivoista, sillä kohtauksen aikana äänihuulet lähentyvät toisiaan aiheuttaen tukehtumisen tunteen, vaikka sisäänpäin hengitettäessä äänihuulten kuuluisi olla avoinna. Sairaus yhdistetään usein psyykkisiin tekijöihin, kuten mm. masennukseen ja ahdistukseen ja stressiin. Kohtaukseen ei kuole, vaikka se siltä tuntuukin. Avaavista astmalääkkeistä saattaa löytyä joku yksi tietty, joka auttaa kohtauksen tullessa. Välttämättä siihen ei auta mikään. Paras tapa selvitä sairauden kanssa on opetella oikeanlainen hengitystekniikka kohtauksen tullessa, ja välttää paniikkiin joutumista koska stressitila voi vain pahentaa sitä. Itse kärsin kohtauksista lähes päivittäin, tulevat aina liikuntatilanteissa ja hengitys vinkuu hurjasti. Silloin ei auta muuta kuin levätä hetki ja antaa hengityksen tasaantua. Suosittelen käymään stmatesteissä, ennenkuin alat epäillä tätä sairautta. Astma saattaa ilmetä toisilla eri tavoin ja toiminnallisen äänihuulisalpauksen tutkimukset ovat kamalia. Muistakaa miettiä mukavia niin on helpompi hengittää:)

Hurjalta kuullostaa. Mistä olette saaneet apua?

Ei hitsi kävin kans lääkärissä valittamassa sitä kun ihan yhtäkkiä aloin yks yö 'tukehtuun'! Mulla on asta ollut jo 9v mutta tää ei ollut kyllä sitä! Tätä on jatkunut nyt noin 3-5vk ja astmalääkkeestä ei ole ollut apua. Juuri ennen nukahtamista se yleensä alkaa. Tulee sellanen tunne että hengitys pysähtyy ja säikähdän aina ihan hulluna. Sitten nousen istuun ja hengittelen hetken ja yritän taas nukahtaa ja sama saattaa toistua useampaan kertaan. Ei ole siis istumaan noustessa mitään hengenahdistusta tms. Vain puristava tunne ajoittain kurkussa. Yks oire mikä kanssa on ollut niin palan tunne kurkussa. Närästystä ei tietääkseni oo. Nukkumaan meneminen pelottaa jo valmiiks. Joka ilta ei tätä ole, mutta lähes. Itse nukahtaminen tän takia kestää monta tuntia. Ei pysty makaan samassa asennossa hetkee kauempaa. Yks tunne mikä kans tulee on jotenkin epämääränen rintapuristus. En tie mistä on kyse muttakun luin tästä äänihuulisalpauksesta niin kuulosti ihan siltä mitä mullakin on! Luin terveyskirjastosta. Ei oo mitää paniikkikohtaustakaa kyl :D

Mulla sattui olemaan kortisonitabletteja,söin 3pvn kuurin 5mg tabl.3 tab.päivässä.Mun pojan astmakohtauksia hoidettiin sillai aikanaan.Aattelin et ostan kyypakkauksia kotiin,tai jotain allergialääkkeitä ilman reseptiä.Heräsin siis yöllä ja kurkunpäätä löi tukkoon...tätä edelsi kurkun kutina ja kakistelu edellisiltana.Auttoi.Astmaa on tutkittu mutta sitä ei ole.

Riitu, pelaan sarjaa eli kaippa se kilpatasoa on. En oo varsinaisia hengitysharjoituksia koskaan saanut vaan oon itse ja valmentajan ohjeistuksella opetellut hengittämään oikein (ns. pallelalla eikä niin että pelkkä rintakehä laajenee). Tämä auttaa siten että happi kulkee nopeammin jasyvemmällekeuhkoihin ja vähentää itselläni ainakin kohtauksen kynnystä. Kannatan ensimmäisenä oikean tekniikan harjoittelua koska se on suurin ja varmin apu.

Täällä 16-vuotias, aktiivisesti kilpaurheilua harrastanut tyttö, joka sai diagnoosin n. 2 vuotta sitten. Ensimmäiset oireet tuli rasituksen yhteydessä, hengenahdistusta, sisäänpäin hegityksen vinkunaa, kipua kurkussa ja selkeä tukehtumisen tunne. Pikaisesti lääkäriin, jossa annettiin kortisonia suoneen, joka ei auttanut. Sen jälkeen sain hengitettävää adrenaliinia, joka on edelleenkin ainut tiettävästi helpottava tekijä tilanteessani. Olin infektio- osastolla n. viikon, kunnes minut kotiutettiin, eikä selitystä tapahtuneelle löydetty. Lääkärit epäili parainfluenssaa.

Kohtaus toistui seuraavan kerran rasituksessa ja taas annettiin adrenaliinia, joka helpotti. Lääkärit ei osanneet tehdä asialle mitään ja tilanne jatkui samanlaisena. Ensin epäiltiin astmaa, sitten paniikkikohtausta jne. mutta mikään ei tuntunut oikealta syyltä hengenahdistukseeni. Tätä jatkui vuoden.

Kohtauksia alkoi tulla ilman rasitustakin, sekä yksi merkittävä tekijä on kylmä ilma, joka edesauttaa äänihuulisalpauksen syntymistä.

Kerran yksi harjottelijanuorukainen katsoi kohtauksen aikana peilillä kurkkuuni, ja sanoi erittäin empivästi epäilevänsä juuri tätä toiminnallista äänihuulisalpausta ja kirjoitti mulle lähetteen TAYS:siin erikoisklinikalle.
Siellä rasituksen yhteydessä kuvattiin äänihuulia, jolloin saatiin diagnoosi varmistettua. Helpotus oli suuri, kun joku osasi vihdoin kertoa syyn hengenahdistuksille, enkä ollutkaan kuvitellut kaikkea, niinkuin moni lääkäri antoi ymmärtää...

Sen jälkeen kävin puheterapeutilla harjoittelemassa oikeanlaisia hengitystekniikoita, jotka jossain suhteessa auttavat.
Taudin syytä ei tiedetä ja hoitokeinoa ei ole.
Jouduin lopettamaan harrastukseni, koska en yksinkertaisesti pystynyt tehdä sitä enään ja nyt oireet ovat vähentyneet. Kauan meni saada oikea diagnoosi, mutta onhan kys. tauti sen verran harvinainenkin.

Olen 68v. mies. Mulla äänihuulet salpautuivat joskus harvoin veden pärskeestä uimassa.Vedessä oli joskus tukalia tilanteita.
Totaalinen salpaus tuli purtuani hapanta viinirypälettä silloin luulin tukehtuvani.Tilannetta kesti noin minuutin ja se laukesi menemällä ulos kylmään talvi-ilmaan. Toisen kerran sama toistui kun purin appelsiinin viipaletta ja sen mehu pirskahti kurkkuuni ja aiheutti tot. salpauksen.Mikä tahansa hapan tai voimakas voi aiheuttaa salpauksen joutumalla kurkkuun.
Voimakas pastilli on myös tosi paha ja voi aiheuttaa pitkäkestoisen tot. salpauksen.
Apua olen saanut menemällä ulos kylmään ilmaan tai laittamalla pakastepussin henkitorvelle.Mikä tahansa kylmä märkä vaate helpottaa myös.
Olen miettinyt tykönäni että joku kylmä-aine tai -sumu esim. hiilihappokaasu minipullosta joka voisi olla mukana kulkeva apu? Onko kukaan kokeillu?

Uniapnea: Minulla ollut käytössä uniapneakisko n.5 v. joka on muuttanut alaleuan asentoa ja hampaita on osittain korjattu kun purenta on muuttunut.
Erik. lääkäri totesi että voi vaikuttaa myös äänihuuliin (vetää koko alaleukaa eteenpäin ja näin myös äänihuulten asento voi muuttua).
Haluankin varoittaa liian pitkästä uniapneakiskon käytöstä.
Turvallisempi käyttää CPAP laitetta kiskon sijasta.
Erikoislääkärit eivät tienneet mitään parantavaa hoitoa äänihuulisalpaukseen löytyvän mutta lohduttivat että ei siihen kuole.
Harrastan liikuntaa useita tunteja viikossa enkä kärsi vatsan happovaivoista.

Voimia kaikille äänihuulisalpauksesta kärsiville!
Kirjoitelkaa mitä helpottavia kikkoja, keinoja tai lääkkeitä löydätte vaivoihinne!

Hei, onko kenelläkään jatkuvasti hengittäminen "pätkittäistä"? Tytöllä, 13-v, vaiva alkoi 4 vuotta sitten satunnaisina pätkittäisenä sis.hengityksenä. Monta iltaa vietetty päivystyksessä, kohtaus paheni aina nukkumaan mennessä. Pahimmat tilanteet menneet ohi, auttoi närästyslääkkeet?, voice massage!, puheterapeutin palleahengitysohjeet. Keväällä vihdoin korvalääkäri näppärästi puuduttu nenän ja tähysti, ja äänihuulet liikkuu kuulemma väärään suuntaan: närästyslääkkeet pois, voice massagea ja psykologi. Kesän oli suht ok. Nyt hengittely ollut taas kuukauden pöivittäistä ja nukahtaminen välillä kestää. Aloitin hänelle taas kortisoninenäsuihkeet kun nenä aina tukossa... Eilen koski ylävatsaan ja otettiin Losec. Tänään helpompi päivä. Mikähän olisi oikea suunta............

Olen 30-vuotias entinen kilpaurheilija. Itse onen odottanut nyt n. 11 kk VCD-tutkimukseen pääsyä. Alkuperäinen jonotusaika oli n. 10 kk, mutta reilu viikko ennen koetta tuli kirje kotiin, että laitteisto hajalla ja nyt menee ilmeisesti kevään puolelle...

Itselläni oireet alkoivat n. 2 vuotta takaperin kun olin tosissani puntannut reilun vuoden päivät. Ensin alkoivat kunnon rytmihäiriöt, ja heti tämän perään pari viikkoa myöhemmin alkoi hengitysvaikeudet. TIlanne oli varsinkin aluksi erityisen hankala, koska aina kun tulivat hengitysvaikeudet alkoivat rytmihäiriöt ja aina kun alkoivat rytmihäiriöt tulivat hengoitysvaikeudet. Rytmihäiriöt muuttuivat myöhemmin lähinnä kuulemma "vaarattomiksi" lisälyönneiksi.

Nyt pari vuotta myöhemmin olen oppinut pääsemään rytmihäiriöistä aina kohtuu nopeasti eroon rauhoittelemalla itseäni ja keskittymällä hengittämään pitkiä vahvoja hengityksiä, niin ettei ikään kuin anna välilyönnin tulla. Tällöin yleensä myös hengenahdistus helpottaa, koska rytmihäiriöt selkeästi pahentavat ahdistusta. Nykyisin rytmihäiriöitä tulee lähinnä vain mikäli olen valvonut liian myöhään ja käyn nukkumaan eli makuuasentoon tai kun stressi on oikein kova.

Hengenahdistukset sen sijaan jatkuvat edelleen säännöllisesti ja niitä esiintyy erityisesti kun rasitan fyysisesti kroppaa, stressaan, valvon liian myöhään ja menen tämän jälkeen nukkumaan = makuuasentoon tai kun olen nauttinut muutaman annoksen alkoholia. Nykyään enää juuri koskaan juo (n. pari kertaa vuodessa), koska mikäli juon vähänkin enemmän, niin tällöin hengitys on ihan tukossa seuraavan viikon ajan.

Urheillessa hengitys rupeaa yleensä aina salpaantumaan, ja helpottaa osittain kun pitää pienen tauon. Kahta päivää putkeen en pysty urheilemaan, koska hengitys ikään kuin vaatii päivän-pari palautuakseen rasituksesta. En myöskään pysty harrastamaan mitään raskaampaa urheilua. Mitä suurempi rasitus, sitä pahemmat oireet.

Aluksi kun vaikeudet alkoivat kaksi vuotta sitten, niin menin ihan tukkoon (ja panikkiin) pahimmillaan jo siitä kun kävelin kotoa viereiselle bussipysäkille, mikä tuntui entiselle kilpaurheilijalle todella pelottavalta. Olin aluksi pitkään käytännössä vain kotona tehden etätöitä kun ei voinut melkeinpä mitään tehdä ilman että tuli rytmihäiriöitä ja hengenahdistusta. Pahin osuus kesti aluksi muutaman kuukauden ja helpottui sitten pikkuhiljaa ajan myötä kun en tehnyt fyysisesti yhtään mitään.

Yritin aloittaa uudestaan salilla käymisen hyvin kevyesti reilut puoli vuotta tapahtuman jälkeen ja uudestaan n. 1,5 vuotta tämän jälkeen, mutta molemmilla kerroilla oireet rupesivat pahenemaan kovaa vauhtia muutaman rasituskerran jälkeen ja ensimmäisellä kerralla tilanne äityi itseasiassa käytännössä yhden yön aikana niin pahaksi että hengitys meni ihan jumiin, rytmihäiriöt muuttuivat jatkuviksi, enkä neljään päivään pystynyt nukkumaan minuuttiakaan kun aina kun meni makuulle, niin oireet iskivät täysiä päälle. Lopulta pääsin nukkumaan nukahtamislääkkeiden avulla.

Nämä nukahtamislääkkeet ovat ainakin itsellä olleet pelastus noihin harvahkoihin nukkumaan mennessä ja maatessa alkaviin hengitysvaikeuksiin. Tällöin otan puolikkaan nukahtamislääkkeen ja nukahdan lähes aina puolessa tunnissa, Ilman lääkettä oireet vain pahenisivat ja pahenisivat kunnes tilanne eskaloituisi siihen, etten pystyisi enää nukahtamaan ja oireita tulee jo pystyasennossakin. Säännöllinen elämänrytmi ja riittävä uni ovat tietty tärkeintä.

Uintia olen pyrkinyt harrastamaan kerran-pari viikossa ja tätä pystyn tekemään joten-kuten. Hyvinä aikoina on pystynyt jopa uimaan 500 m pätkiä kerrallaan, huonoina aikoina taas hengitys menee jumiin jo 25-50 m jälkeen, jonka jälkeen pitää muutama minuutti rauhoittua ja keskittyä hengittämään. Yleensä kun olen uinut näitä 25-50 metrin pätkiä ja joka välissä pitänyt tauon, niin vaikeudet helpottuvat treenin loppua kohti, mutta oireet taas usein tulevat kahta pahempina takaisin seuraavan aamuna.

Stressi on myös yksi aivan selkeä oireiden laukaisija. Silloin kun on kiirettä koulussa/töissä, niin oireet pahenevat ja ne muuttuvat pahimmillaan jatkuviksi, mutta kun esim. menee etelän lämpöön lomalle stressittömään ympäristöön, niin parin päivän päästä tuntuu jo siltä kuin olisikin täysin terve.

Olen kärsinyt myös viimeisen reilun viiden vuoden ajan vatsahappojen nousemisesta kurkkuun. Tämän on aktivoinut pääsääntöisesti alkoholi (yksi syy lisää miksi en enää juo), mutta joskus myös erityisen vahvat nestemäiset mausteet (chilikastike tms.) tai liika valvominen. Varsinaista refluksitautuia minulla ei kuulemma kuitenkaan ole testien mukaan ja toisaalta kun söin parin kuukauden ajan vahvoja refluksilääkkeitä, niin vaikka tämä veikin kaiken hapokkuuden mahasta pois, niin tällä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta hengitysvaikeuksiin.

JATKUU:

Astmalääkkeellä ei myöskään havaittu olevan mitään vaikutusta hengenahdistukseen eikä PEF-kokeiden tuloksiin, joskaan puhalluskokeita ei koskaan tajuttu tehdä makuuasennossa. Veritulppaa ei ole myöskään löydetty.

Miulla oireita ollut yli kymmenen vuoden ajan. Tutkittu useita kertoja, astmataipumuksena hoidettu. Välillä ollut useita kuukausia oireetonta elämää ja sitten taas oireet pahenevat. Yleensä ylätieinfektion jälkeen oireet jäävät päälle. Lääkäreille olen kuvannut oireita seuraavanlaisesti: yhenäkin kurkkua alkaa kutittamaan tai kaihertamaan, sitten nielu kramppaa eikä hengitys kulje ja lopuksi iskee hillitön yskänkohtaus johon meinaa tikahtua. Kohtaukset tulevat täysin yllättäen, nyt taas kuukauden ajan useita kertoja vuorokaudessa. Vrk:n ajalla ei ole merkitystä. Tietyt syötävät saavat kohtauksen aikaan mut läheskään aina en syytä keksi. Eilen ensimmäistä kertaa lääkäri puhui toiminnallisesta äänihuulisalpauksesta. Nyt ootan kutsua erikoislääkärin tutkimuksiin.

Kärsin myös kyseisestä vaivasta. Joskus tuntee etukäteen, että nyt kohta salpaa. Silloin kun "örisee" matalasti eli värisyttää äänihuulia, niin voi jäädä salpaus tulematta.

Minullakin tuollainen todettiin. Harrastan kestävyysurheilua kovalla tasolla joten hapenotto on suuressa osassa sitä. Voinko jotain tehdä että helpattaisi? Hengitysharjoituksia??

En ole täysin varma kuuluunko yhteen teistä. Itsellä hengitys salpaantuu tietynlaisista voimakkaista hajuista, kuivasta ilmasta ja voimakkaasta tuulesta. Hengityskatkokset kestävät vain muutaman sekunnin ajan ja tulevat pätkittäisinä ja silloin ilma ei kulje suuntaan taikka toiseen. Kyseinen vaiva on ollut minulla niin kauan kuin muistan, mutta en ole koskaan käynyt sen vuoksi tutkimuksissa, koska tuo pätkittäinen hengityskatkos esiintyy vain edellämainituista ärsykkeistä ja katkosten aikana ei ole muita oireita. luulin itse asiassa että kaikilla hengitys salpaantuu samoissa tilanteissa. Mieheni kuitenkin ihmetteli kun lakkasin hengittämästä kesken lauseen pätkittäin ja siinä vaiheessa tulin siihen tulokseen että ei tämä sitten taidakkaan aivan normaalia olla. Äänihuulisalpaus oli hakujen perusteella kaikista lähin diaknoosi vaivaille.

Minulla kerran hapen kulku tyssäs täysin. Ajoin autoa ja söin. Onneks tajusin pysähtyä tienreunaan. Yritin väkisellä (refleksimäisesti) vetää henkeä sisään mikä ei auttanut yhtään. Sitten puolestaan yritin uloshengittää ja sain ilman pihahtamalla liikkuun, ja sitten uudestaan sisäänhengitys jne. Kyllä sydän hakkas.

En tiennyt mikä oli kyseessä, mutta oletin liittyvän syömiseen ja hengittämisen "epäsopusuhtaan". Vaikka varsinaisesti en vetänyt ns.väärään kurkkuun, yhtäkkiä happi vaan ei kulkenut ja suussa ruokaa, jotka kädellä otin pois.


Seuraava pääs yllättään nukkuessa. Flunssaa ja kurkkukipua oli. Uskon syynä olevan kuitenkin tämä, ei suoranaisesti flunsssa.

Todella pelottavaa. Kiva tietää et ilmeisesti happi alkaa kulkea josssin vaiheessa eikä varsinaista tukehtumista tarvi pelätä.

Mäki kärsin toiminnallisesta äänihuulisalpauksesta ja se oireilee pääasiassa fyysisen rasituksen yhteydessä. Onko kukaan muu huomannu, että ennen urheilusuoritusta hankkii hengenahdistuksen ja sitten levähtää vähän aikaa, niin enää sillä kerralla ei ahdistaisi olenkaan tai niin paljoa?

Mulla on selvästi sekä astma että tuo äänihuolisalpaus. Äänihuolisalpauksen laukaisee ova treenaus, mutta myös suuret määrät printtipapereita, pöly ja epäpuhdas (maton liman hajuja tai rakennuspölyt) sisäilma

...juu ja astmalääkkeet eivät auta äänihuulisalpauskohtauksiin. Kortisonikuuri vaan auttaa. Lekurit ovat ihmetelleet, että miten mulla voi olla niin hyvät PEffit. Jätkä taita heittää spedee. Just kuukausi takaperin lekuri sanoi, että peffit kondiksesssa eli mene duuniin. Mä sanoin, että tämä mies ei pysty menemään duunimatkoja ilman, että tukehtuu ja aloitin kortisonikuurin...

Mulla diagnosoitiin 3. päivystys käynnin aikana VCD kun katsottiin tähystämällä äänihuulia. Usein, vaikka harva uskoo, on menneet kokonaan kiinni, jolloin ei kuulu mitään ja alkaa sätkimään kauhusta kun tuntuu tukehtuvan. Tähystyksestä sen vasta tajusin, miten oikeasti pystyin tuntemaan äänihuulien liikkeen ja siten kotona harjoittelin sulkemista ja avaamista, mikä auttoi myöhemmin hengitystä salpauksen aikana. Tunsin siksi silti syyllisyyttä ihan kun muka olisin tehnyt sitä tahaltaan. Urheilurasitus ja voimakas kipu on mun laukaisioita, sekä fyysinen trauma kaulaan. Mua kuristettiin yks vuosi paljon aikaa taaksepäin ja 10 sekunnin kiristys aiheutti tukehtumisen tunteen seuraavaksi 15-20 min.

Kärsin tästä vaivasta yhdessä vaiheessa lähes joka yö. Nuo kohtaukset menevät kirkkaasti elämäni "top 3 pelottavimmat kokemukset" listalle. Mielessä liikkui kohtausten aikana että kuolenko tähän nyt ja onko kroppani kokonaan sanomassa sopimuksensa irti.

Sain noita kohtauksia jostain syystä aina nukkuessani selälläni sängyssä. Koin että auttoi, kun nousin ylös tai käännyin esimerkiksi kontilleni, kasvot alaspäin. Kohtauksen aikana auttaa myös, kun yrittää hengittää nenän kautta.

Kohtauksia ehkäistäkseni laitoin selkääni tennispallon, jotta nukkuisin ennemmin kyljelläni. Se poisti suurimman osan kohtauksista ja toi tiettyä mielenrauhaa ja kontrollin tunnetta, kun tiesin että pystyisin nukkumaan ainakin jotenkin. Myös aiheesta lukeminen netistä auttoi, kun opin että vaivalla on nimi ja siitä kärsii moni muukin.

Ongelma ratkesi lopullisesti stressin vähenemisen myötä, ja on sen jälkeen pysynyt kokonaan poissa jo muutaman vuoden ajan.

Koen että nuo kohtaukset liittyivät jollain tavalla avioeron jälkeiseen henkiseen kasvamiseen ja jopa eräänlaiseen "äänenmurrokseen"; tuon elämänvaiheen jälkeen puheääneni on ollut syvempi ja noin puoli oktaavia matalampi. Samalla kun pääsin eroon näistä äänihuulisalpauksista, pääsin eroon ylipäänsä liiasta kurkun jännittämisestä.

Pointtina siis, että psykologisilla tekijöillä lienee vaikutus tähän vaivaan.

Vanha ketju, mut kysynpä silti että te joilla tulee totaalispasmi, niin oletteko saaneet silti diagnoosiksi toiminnallinen äänihuulisalpaus? Itsellä oireita ollut reilun 10v ajan, tulevat miten sattuu ja pääsääntöisesti kun sylki meinaa mennä väärään kurkkuun. Kerran ollut tajuttomuus jo todella lähellä, sen kerran jälkeen keuhkot ja rintakehä särki usean pv ajan.. alkuun oli pelkkiä totaali spasmeja (ei liiku ilma mihinkään suuntaan, ei edes pientä määrää), mut sit tullut myös näitä lievempiä versioita. Itse hakeuduin terkkariin hakemaan lähetettä knk-lääkärille, kun flunssan takia sain 5 vko:n ajan 2-3 totaali spasmia/vrk (myös yöllä)..oli sitä mieltä että mulla joko astma tai paniikkikohtaukset vaikka kerroin et kyseessä luultavasti äänihuulisalpaus. Se siitä sitten. Uks keuhkolääkäri jonka kanssa juttelin, oli sitä mieltä että tää ei olis äänihuulisalpausta vaan kurkunpään spasmeja jotka laukeaa ku kyseinen alue (luultavasti poikkeavan hermotuksen vuoksi) on tavallista herkempi. Oon miettiny et olis hyvä saada oikea diagnoosi tietoihin, et jos joskus joutuu esim leikkauspöydälle ni tietävät huomioida asian extubaation yhteydessä..

Vastoin yleistä käsitystä RASKAAN LIIKUNNAN aiheuttamaan äänihuulisalpaukseen on olemassa toimiva lääke: Atrovent. Toimii itsellänikin.

Lääke ei tiettävästi tepsi muihin kuin rasituksen aiheuttamaan sisäänhengityksen ahtautumiseen.

Olipas hyvä kun löysin tämän keskustelun. Olen sairastanut tätä kyseistä sairautta 15vuotta enkä ole löytänyt vertaistukiryhmää tälle. Olisiko teillä tietoa? VCD tyyppiset kohtaukset, äänihuulen halvaus itsellä.

Itellä alko pari viikko sitten alus oli sillen et meinasin sammu sit säpsähdin hereille ja oli tunne et tukehtuisin mutta nytten on levossa ja hengitys tie lakkaa pariksi sekuniks mut eniten säikähdin siinä etse alko tulee ihan missä vaa millon vaan pelottaa hirveesti haluisin vaa tietää onkohan tähä kuollut ketään todella pelottava

Yhtäkkiä tämä äänihuulisalpaus on tullut pahaksi. Astma js muut keuhkosairaudet on poissuljettu. Ihmettelen kun itselläni vinkuu eniten ääni ulos hengityksessä. Kohtaukset on todella tympeitä kun alkaa päänsärky ja ei meinaa saada henkeä.

Mikä tämän aiheuttaa? En jaksa uskoa refluksiin tai stressiin. Onko tämä neurologinen vaiva, kun tuntuu jatkuvaa päänsärkyä ja muita outoja oireita, kuten lihas nykäyksiä, särkyä yms.

VCD. tä epäillään täälläkin
Olisipa kiva saada vertaistukea, tulisikohan sitä jos perustais suljetun faceryhmän? Esim. nimellä äänihuulisalpaus?

Kukaan ei ole koskaan tukehtunut äänihuulisalpaukseen, joten sen pitäisi edes vähän rauhottaa mieltä. Hyvää itseterapiaa on välillä hiljentyä paikalleen ja pidättää hengitystä ja kuvitella, että on salpaus päällä. Sitten varovasti raottaa kurkkua, niin että ilma menee pienestä aukosta vaivoin keuhkoihin. Sitä hengitystä rauhallisesti minuutin pari, salpaustilannetta simuloiden, nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, niin rentona kuin pystyy olemaan. Se totuttaa toimimaan samoin varsinaisen salpauksen aikana ja samalla estää hätäilyn ja raivokkaan paniikkihengittämisen, mikä vain pahentaa oloa. Parasta tässä on se, että salpauskohtauksen todellakin pystyy sivuuttamaan jopa täysin rauhallisin mielin. Kun sen kerran tekee, niin huomaa kyllä, että huoleen ei lopulta olekaan aihetta ja näin sairaus on hallinnassa.