Suomi 2. kielenä -ope

S2 kieltä.

voi opettaa kirjoitti:

S2 kieltä.

aivan, kyllähän nyt tietenkin joka iikka, joka suomea puhuu, osaa sitä opettaa. Varmasti jokainen luokanopettaja osaakin selittää esimerkiksi sen, miksei oikea potentiaalimuoto ole menenee vaan mennee tai miksi taivutetaan kukka - kukkia mutta kakka - kakkoja, eiväkä astevaihtelusäännötkään varmaan tuota pulmia. Eiköhän se pedagogiikan rautaisilta ammattilaisilta onnistu. Luokanopehan voi opettaa mitä vaan! Ei ole ainakaan itsetunnossa vikaa, kun pannaan itsensä samalle viivalle s2-opintoihin erikoistuneen suomen kielen maisterin kanssa.

opexxxx kirjoitti:

aivan, kyllähän nyt tietenkin joka iikka, joka suomea puhuu, osaa sitä opettaa. Varmasti jokainen luokanopettaja osaakin selittää esimerkiksi sen, miksei oikea potentiaalimuoto ole menenee vaan mennee tai miksi taivutetaan kukka - kukkia mutta kakka - kakkoja, eiväkä astevaihtelusäännötkään varmaan tuota pulmia. Eiköhän se pedagogiikan rautaisilta ammattilaisilta onnistu. Luokanopehan voi opettaa mitä vaan! Ei ole ainakaan itsetunnossa vikaa, kun pannaan itsensä samalle viivalle s2-opintoihin erikoistuneen suomen kielen maisterin kanssa.

Lue lisää

musiikkia, historiaa.... jne. vaikkei olisi niihin mihinkään erikoistunut. Tarkoitin vain, että myös luokanopettaja voi opettaa s2 kieltä jos siihen siihen erikoistunutta aineenopettajaa ei ole. Logiikkasi mukaan luokanopettaja ei voi opettaa mitään, jos ei ole erikoistunut ko. oppiaineeseen. Alakoulussa luokanopettajalla voi todellakin olla noita s2 tunteja, minullekin niitä tarjottiin, pitäisikö nyt sitten kieltäytyä? Ai niin ja en varmaan voi opettaa enää musiikkiakaan, kun sitäkin opetan muutamalle luokalle omani lisäksi, kun en ole musiikinopettaja.

opexxxx kirjoitti:

aivan, kyllähän nyt tietenkin joka iikka, joka suomea puhuu, osaa sitä opettaa. Varmasti jokainen luokanopettaja osaakin selittää esimerkiksi sen, miksei oikea potentiaalimuoto ole menenee vaan mennee tai miksi taivutetaan kukka - kukkia mutta kakka - kakkoja, eiväkä astevaihtelusäännötkään varmaan tuota pulmia. Eiköhän se pedagogiikan rautaisilta ammattilaisilta onnistu. Luokanopehan voi opettaa mitä vaan! Ei ole ainakaan itsetunnossa vikaa, kun pannaan itsensä samalle viivalle s2-opintoihin erikoistuneen suomen kielen maisterin kanssa.

Lue lisää

että mainitsemasi kielioppiasiat olen opiskellut luokanopettajaksi opiskellessani.

voi opettaa kirjoitti:

S2 kieltä.

mutta se ei tee hänestä suomi 2 -aineenopettajaa. Luokanopettaja ei ole myöskään liikunnanopettaja, vaikka opettaakin liikuntaa.

Epäpätevänä eri aineita voivat opettaa hyvinkin monenlaisen koulutuksen saaneet ihmiset.

ainakin kirjoitti:

mutta se ei tee hänestä suomi 2 -aineenopettajaa. Luokanopettaja ei ole myöskään liikunnanopettaja, vaikka opettaakin liikuntaa.

Epäpätevänä eri aineita voivat opettaa hyvinkin monenlaisen koulutuksen saaneet ihmiset.

Lue lisää

pätevä opettamaan omalle luokalleen mitä tahansa alakoulun opetussuunnitelmassa mainittua ainetta.

Muuten: oppilas, jonka virallinen äidinkieli ei ole suomi, opiskelee aina suomea toisena kielenä.

on... kirjoitti:

pätevä opettamaan omalle luokalleen mitä tahansa alakoulun opetussuunnitelmassa mainittua ainetta.

Muuten: oppilas, jonka virallinen äidinkieli ei ole suomi, opiskelee aina suomea toisena kielenä.

Lue lisää

mutta usein toivotaan virkaan opettajaa, joka on erikoistunut johonkin tiettyyn aineeseen. Aineenopettajan pätevyyttä ei luokanopettajalla ole, ja päinvastoin.

Valitettavasti kaikilla oppilailla, joiden äidinkieli ei ole suomi, ei ole mahdollisuutta saada S2-opetusta. Lisäksi heitä pyritään integroimaan myös suomi äidinkielenä -aineeseen. Ylioppilaskirjoituksissa nämä oppilaat voivat kirjoittaa joko suomen äidinkielenä tai toisena kielenä oman valintansa mukana.

on... kirjoitti:

pätevä opettamaan omalle luokalleen mitä tahansa alakoulun opetussuunnitelmassa mainittua ainetta.

Muuten: oppilas, jonka virallinen äidinkieli ei ole suomi, opiskelee aina suomea toisena kielenä.

Lue lisää

Tämähän ratkaisee koko asian. Ei tarvitse järjestää oppilaalle oikeaa S2-opetusta pätevän opettajan johdolla, kun hän joka tapauksessa aina opiskelee suomea toisena kielenä. Ja jos luokanopettaja voi paragraafien mukaan nostaa pätevän palkkaa tästäkin, niin sehän tarkoittaa sitä, että hän pakostikin on aivan yhtä pätevä kuin alaa oikeasti opiskellut. Ap:n kannattaa näköjään jättää turhat opintonsa ja ruveta luokanopettajaksi, tuoksi joka aiheen asiantuntijaksi.

Harvalla ala-asteella kuka tahansa luokanopettaja opettaa esimerkiksi englantia lukiopohjalta. Saman pitäisi olla asianlaita, kun opetetaan suomea vieraana kielenä oppilaalle, jonka kielitaito on selvästi heikompi kuin natiivin suomen puhujan. Opettajaksi pitäisi ehdottomasti saada suomea pääaineenaan lukenut äidinkielenopettaja, joka on mielellään erikoistunut opettamaan suomea vieraana kielenä.

Luokanopettajakoulutukseen sisältyvä suomen, kirjoittamisen, kirjallisuuden, media-analyysin ja viestinnän opetus on aivan minimaalista, mikä näkyy kyllä monen open reissarista, kun ei ole edes alkeellisimmatkaan yhdyssanat hallussa.

opexxxx kirjoitti:

Tämähän ratkaisee koko asian. Ei tarvitse järjestää oppilaalle oikeaa S2-opetusta pätevän opettajan johdolla, kun hän joka tapauksessa aina opiskelee suomea toisena kielenä. Ja jos luokanopettaja voi paragraafien mukaan nostaa pätevän palkkaa tästäkin, niin sehän tarkoittaa sitä, että hän pakostikin on aivan yhtä pätevä kuin alaa oikeasti opiskellut. Ap:n kannattaa näköjään jättää turhat opintonsa ja ruveta luokanopettajaksi, tuoksi joka aiheen asiantuntijaksi.

Harvalla ala-asteella kuka tahansa luokanopettaja opettaa esimerkiksi englantia lukiopohjalta. Saman pitäisi olla asianlaita, kun opetetaan suomea vieraana kielenä oppilaalle, jonka kielitaito on selvästi heikompi kuin natiivin suomen puhujan. Opettajaksi pitäisi ehdottomasti saada suomea pääaineenaan lukenut äidinkielenopettaja, joka on mielellään erikoistunut opettamaan suomea vieraana kielenä.

Luokanopettajakoulutukseen sisältyvä suomen, kirjoittamisen, kirjallisuuden, media-analyysin ja viestinnän opetus on aivan minimaalista, mikä näkyy kyllä monen open reissarista, kun ei ole edes alkeellisimmatkaan yhdyssanat hallussa.

Lue lisää

jättää S2 kieli kokonaan opettamatta opettajan puutteessa kuin että luokanopettaja sitä taitojensa mukaan opettaa? Aina ei ole saatavilla S2:een erikoistunutta aineenopettajaa, joten jotenkin tuo homma on hoidettava, jos ei muuten niin epäpätevän opettajan johdolla.

opexxxx kirjoitti:

Tämähän ratkaisee koko asian. Ei tarvitse järjestää oppilaalle oikeaa S2-opetusta pätevän opettajan johdolla, kun hän joka tapauksessa aina opiskelee suomea toisena kielenä. Ja jos luokanopettaja voi paragraafien mukaan nostaa pätevän palkkaa tästäkin, niin sehän tarkoittaa sitä, että hän pakostikin on aivan yhtä pätevä kuin alaa oikeasti opiskellut. Ap:n kannattaa näköjään jättää turhat opintonsa ja ruveta luokanopettajaksi, tuoksi joka aiheen asiantuntijaksi.

Harvalla ala-asteella kuka tahansa luokanopettaja opettaa esimerkiksi englantia lukiopohjalta. Saman pitäisi olla asianlaita, kun opetetaan suomea vieraana kielenä oppilaalle, jonka kielitaito on selvästi heikompi kuin natiivin suomen puhujan. Opettajaksi pitäisi ehdottomasti saada suomea pääaineenaan lukenut äidinkielenopettaja, joka on mielellään erikoistunut opettamaan suomea vieraana kielenä.

Luokanopettajakoulutukseen sisältyvä suomen, kirjoittamisen, kirjallisuuden, media-analyysin ja viestinnän opetus on aivan minimaalista, mikä näkyy kyllä monen open reissarista, kun ei ole edes alkeellisimmatkaan yhdyssanat hallussa.

Lue lisää

Muistetaanpa nyt kuitenkin, että koulussa jokainen opettaja on oman alansa asiantuntija, eikä meillä ole mitään syytä väheksyä muiden aineiden tai asteiden kollegoitamme.

Itse olen pätevä äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja ja opetan suomea toisena kielenä yläkoulussa. Törmään usein opettajien keskuudessa ajatukseen siitä, että suomea voi tosiaan opettaa kuka vain - vähän tuosta vain vasemmalla kädellä. Tosiasiassahan suomen opetus vieraana kielenä eroaa paljonkin äidinkielenopetuksesta! Kielen sääntörakenteiden tuntemus on ensiarvoiden tärkeää kaikkien vieraiden kielten opetuksessa - niin myös suomen. Onhan selvää, ettei esimerkiksi riviruotsalainen osaa kertoa, miksi toisten substantiivien monikkomuodon pääte on -or ja toisten -ar tai -er, vaikka sanaluokat osaisikin.

Tärkeää on muistaa kuitenkin myös se, että eri ikäiset oppijat omaksuvat kielen eri tavoin. Esimerkiksi ummikkona Suomeen saapuneelle alakoulun oppilaalle ensisijainen oppimiskohde on suomen puhekieli ja kulttuuri - ja tässä ovat luokanopettajan taidot korvaamattomat. Yläkoulun puolella tarjotaan tarkempia vastauksia kielioppiin, mutta meilläkin haasteena ovat hyvin eri tasoiset (ja maahanmuuttajissa eri ikäisetkin) oppilaat. Vaikka hallitsenkin opetettavan aineen, on vaikea löytää sellaisia opetusmenetelmiä, joista hyötyisivät niin samassa ryhmässä opiskeleva ummikko kuin vaikkapa koko peruskoulun Suomessa käynyt oppilas. Tähän ongelmaan uskoisin luokanopettajankoulutuksen tarjoavan parempia eväitä.

Oikeastaan opettajan pätevyyttä suurempana ongelmana pidän opetusryhmien heterogenisyyttä. Pienissä tai keskisuurissakaan kaupungeissa S2-opetusryhmiä ei voida muodostaa luokka-asteen tai taitotason mukaisesti, vaan usein koulussa saadaan kasaan vain yksi opetusryhmä. Tällöin ainakin meillä apu ja yhteistyö esimerkiksi aineenopettajan, erityisopettajien ja luokanopettajien kesken on ollut ehdoton edellytys oppilaan selviytymiselle opinnoissaan. Työnjako on toiminut niin, että luokanopettaja huolehtii alakoulun S2-opetuksesta (pääosin integroituna äidinkielenopetukseen), ja voi tarvittaessa konsultoida aineenopettajaa. Samoin aineenopettaja saa apua suomea opettavalta luokanopettajalta sekä maahanmuuttaja-asioista vastaavalta erityisopettajalta. S2-opetus ei myöskään rajaudu pelkän kielen opetukseen, vaan kieli toimii myös muiden aineiden oppimisvälineenä. (Esimerkiksi kielitaidon arvioinnissahan tulee kuunnella myös muita oppilasta opettavia opettajia!) Ainakin itsestäni tuntuisi hullulta erottaa alakoululaisen sanastonopetus itse oppiaineesta, esimerkiksi biologiasta. Kun sama opettaja opettaa muiden aineiden lisäksi myös suomea, hän pystyy huomioimaan oppilaan taidot kaikessa opetuksessaan ja tukemaan oppilaan oppimista laajemmin. Itse olisin valmis opettamaan alakoululaisia esimerkiksi ylimääräisellä suomen tunnilla tai kielikerhossa, mutta kaikilta äidinkielentunneilta en haluaisi heitä ottaa S2-opetukseen.

Yhteenvetona: Tärkeintä on kokonaiskuva oppilaan kielitaidosta ja yhteistyö eri aineiden ja koulutasojen välillä sekä opettajan kiinnostus opettamaansa aineeseen (jatkokoulustus on aina mahdollista!). Yläkoulussa tarvitaan ehdottomasti pätevä aineenopettaja, mutta alakoulussa suomea voi mielestäni opettaa myös luokanopettaja. Tällöin lapsi omaksuu nopeasti käytännön käytännön kielitaidon ja oppii suomen kielen järjestelmän samoilla säännöillä kuin äidinkieliset puhujat. Yksittäiset sanat tuottavat hänelle ongelmia, mutta yleensä taivutus onnistuu stereotyyppisten esimerkkien ja ulkoaopettelun kautta. Tarkempiin sääntöihin paneudutaan sitten yläkoulussa.

Aineenopettaja kirjoitti:

Muistetaanpa nyt kuitenkin, että koulussa jokainen opettaja on oman alansa asiantuntija, eikä meillä ole mitään syytä väheksyä muiden aineiden tai asteiden kollegoitamme.

Itse olen pätevä äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja ja opetan suomea toisena kielenä yläkoulussa. Törmään usein opettajien keskuudessa ajatukseen siitä, että suomea voi tosiaan opettaa kuka vain - vähän tuosta vain vasemmalla kädellä. Tosiasiassahan suomen opetus vieraana kielenä eroaa paljonkin äidinkielenopetuksesta! Kielen sääntörakenteiden tuntemus on ensiarvoiden tärkeää kaikkien vieraiden kielten opetuksessa - niin myös suomen. Onhan selvää, ettei esimerkiksi riviruotsalainen osaa kertoa, miksi toisten substantiivien monikkomuodon pääte on -or ja toisten -ar tai -er, vaikka sanaluokat osaisikin.

Tärkeää on muistaa kuitenkin myös se, että eri ikäiset oppijat omaksuvat kielen eri tavoin. Esimerkiksi ummikkona Suomeen saapuneelle alakoulun oppilaalle ensisijainen oppimiskohde on suomen puhekieli ja kulttuuri - ja tässä ovat luokanopettajan taidot korvaamattomat. Yläkoulun puolella tarjotaan tarkempia vastauksia kielioppiin, mutta meilläkin haasteena ovat hyvin eri tasoiset (ja maahanmuuttajissa eri ikäisetkin) oppilaat. Vaikka hallitsenkin opetettavan aineen, on vaikea löytää sellaisia opetusmenetelmiä, joista hyötyisivät niin samassa ryhmässä opiskeleva ummikko kuin vaikkapa koko peruskoulun Suomessa käynyt oppilas. Tähän ongelmaan uskoisin luokanopettajankoulutuksen tarjoavan parempia eväitä.

Oikeastaan opettajan pätevyyttä suurempana ongelmana pidän opetusryhmien heterogenisyyttä. Pienissä tai keskisuurissakaan kaupungeissa S2-opetusryhmiä ei voida muodostaa luokka-asteen tai taitotason mukaisesti, vaan usein koulussa saadaan kasaan vain yksi opetusryhmä. Tällöin ainakin meillä apu ja yhteistyö esimerkiksi aineenopettajan, erityisopettajien ja luokanopettajien kesken on ollut ehdoton edellytys oppilaan selviytymiselle opinnoissaan. Työnjako on toiminut niin, että luokanopettaja huolehtii alakoulun S2-opetuksesta (pääosin integroituna äidinkielenopetukseen), ja voi tarvittaessa konsultoida aineenopettajaa. Samoin aineenopettaja saa apua suomea opettavalta luokanopettajalta sekä maahanmuuttaja-asioista vastaavalta erityisopettajalta. S2-opetus ei myöskään rajaudu pelkän kielen opetukseen, vaan kieli toimii myös muiden aineiden oppimisvälineenä. (Esimerkiksi kielitaidon arvioinnissahan tulee kuunnella myös muita oppilasta opettavia opettajia!) Ainakin itsestäni tuntuisi hullulta erottaa alakoululaisen sanastonopetus itse oppiaineesta, esimerkiksi biologiasta. Kun sama opettaja opettaa muiden aineiden lisäksi myös suomea, hän pystyy huomioimaan oppilaan taidot kaikessa opetuksessaan ja tukemaan oppilaan oppimista laajemmin. Itse olisin valmis opettamaan alakoululaisia esimerkiksi ylimääräisellä suomen tunnilla tai kielikerhossa, mutta kaikilta äidinkielentunneilta en haluaisi heitä ottaa S2-opetukseen.

Yhteenvetona: Tärkeintä on kokonaiskuva oppilaan kielitaidosta ja yhteistyö eri aineiden ja koulutasojen välillä sekä opettajan kiinnostus opettamaansa aineeseen (jatkokoulustus on aina mahdollista!). Yläkoulussa tarvitaan ehdottomasti pätevä aineenopettaja, mutta alakoulussa suomea voi mielestäni opettaa myös luokanopettaja. Tällöin lapsi omaksuu nopeasti käytännön käytännön kielitaidon ja oppii suomen kielen järjestelmän samoilla säännöillä kuin äidinkieliset puhujat. Yksittäiset sanat tuottavat hänelle ongelmia, mutta yleensä taivutus onnistuu stereotyyppisten esimerkkien ja ulkoaopettelun kautta. Tarkempiin sääntöihin paneudutaan sitten yläkoulussa.

Lue lisää

monta tärkeää asiaa. Hyvä, että näistä asioista puhutaan edes tällä palstalla. Minäkin jatkan keskustelua.
Kun täysin suomen kielen taidoton oppilas tulee suomalaiseen peruskouluun, hänet voidaan sijoittaa joko suunnilleen ikäänsä vastaavalle luokalle tai sitten valmistavaan luokkaan. Valmistavan luokan opettajien pätevyysvaatimuksia ei ole olemassa, vaan näitä luokkia opettavat esim. luokanopettajat, aineenopettajat tai erityisopettajat, ja palkkaus on joko pätevän tai epäpätevän kunnanisien päätöksestä riippuen.
Luokassa voi olla ja usein onkin 6-16-vuotiaita oppilaita.
Tässä olisi haastetta opettajankoulutukseen. Työ on vaativaa, ja sen tekijät ansaitsisivat siitä normaalin palkan. Niinpä olisikin tehtävä mahdolliseksi pätevöityä tähän työhön.

Aineenopettaja kirjoitti:

Muistetaanpa nyt kuitenkin, että koulussa jokainen opettaja on oman alansa asiantuntija, eikä meillä ole mitään syytä väheksyä muiden aineiden tai asteiden kollegoitamme.

Itse olen pätevä äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja ja opetan suomea toisena kielenä yläkoulussa. Törmään usein opettajien keskuudessa ajatukseen siitä, että suomea voi tosiaan opettaa kuka vain - vähän tuosta vain vasemmalla kädellä. Tosiasiassahan suomen opetus vieraana kielenä eroaa paljonkin äidinkielenopetuksesta! Kielen sääntörakenteiden tuntemus on ensiarvoiden tärkeää kaikkien vieraiden kielten opetuksessa - niin myös suomen. Onhan selvää, ettei esimerkiksi riviruotsalainen osaa kertoa, miksi toisten substantiivien monikkomuodon pääte on -or ja toisten -ar tai -er, vaikka sanaluokat osaisikin.

Tärkeää on muistaa kuitenkin myös se, että eri ikäiset oppijat omaksuvat kielen eri tavoin. Esimerkiksi ummikkona Suomeen saapuneelle alakoulun oppilaalle ensisijainen oppimiskohde on suomen puhekieli ja kulttuuri - ja tässä ovat luokanopettajan taidot korvaamattomat. Yläkoulun puolella tarjotaan tarkempia vastauksia kielioppiin, mutta meilläkin haasteena ovat hyvin eri tasoiset (ja maahanmuuttajissa eri ikäisetkin) oppilaat. Vaikka hallitsenkin opetettavan aineen, on vaikea löytää sellaisia opetusmenetelmiä, joista hyötyisivät niin samassa ryhmässä opiskeleva ummikko kuin vaikkapa koko peruskoulun Suomessa käynyt oppilas. Tähän ongelmaan uskoisin luokanopettajankoulutuksen tarjoavan parempia eväitä.

Oikeastaan opettajan pätevyyttä suurempana ongelmana pidän opetusryhmien heterogenisyyttä. Pienissä tai keskisuurissakaan kaupungeissa S2-opetusryhmiä ei voida muodostaa luokka-asteen tai taitotason mukaisesti, vaan usein koulussa saadaan kasaan vain yksi opetusryhmä. Tällöin ainakin meillä apu ja yhteistyö esimerkiksi aineenopettajan, erityisopettajien ja luokanopettajien kesken on ollut ehdoton edellytys oppilaan selviytymiselle opinnoissaan. Työnjako on toiminut niin, että luokanopettaja huolehtii alakoulun S2-opetuksesta (pääosin integroituna äidinkielenopetukseen), ja voi tarvittaessa konsultoida aineenopettajaa. Samoin aineenopettaja saa apua suomea opettavalta luokanopettajalta sekä maahanmuuttaja-asioista vastaavalta erityisopettajalta. S2-opetus ei myöskään rajaudu pelkän kielen opetukseen, vaan kieli toimii myös muiden aineiden oppimisvälineenä. (Esimerkiksi kielitaidon arvioinnissahan tulee kuunnella myös muita oppilasta opettavia opettajia!) Ainakin itsestäni tuntuisi hullulta erottaa alakoululaisen sanastonopetus itse oppiaineesta, esimerkiksi biologiasta. Kun sama opettaja opettaa muiden aineiden lisäksi myös suomea, hän pystyy huomioimaan oppilaan taidot kaikessa opetuksessaan ja tukemaan oppilaan oppimista laajemmin. Itse olisin valmis opettamaan alakoululaisia esimerkiksi ylimääräisellä suomen tunnilla tai kielikerhossa, mutta kaikilta äidinkielentunneilta en haluaisi heitä ottaa S2-opetukseen.

Yhteenvetona: Tärkeintä on kokonaiskuva oppilaan kielitaidosta ja yhteistyö eri aineiden ja koulutasojen välillä sekä opettajan kiinnostus opettamaansa aineeseen (jatkokoulustus on aina mahdollista!). Yläkoulussa tarvitaan ehdottomasti pätevä aineenopettaja, mutta alakoulussa suomea voi mielestäni opettaa myös luokanopettaja. Tällöin lapsi omaksuu nopeasti käytännön käytännön kielitaidon ja oppii suomen kielen järjestelmän samoilla säännöillä kuin äidinkieliset puhujat. Yksittäiset sanat tuottavat hänelle ongelmia, mutta yleensä taivutus onnistuu stereotyyppisten esimerkkien ja ulkoaopettelun kautta. Tarkempiin sääntöihin paneudutaan sitten yläkoulussa.

Lue lisää

usein tämä että lo opettaa, tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsi istuu normaalit äikäntunnit ilman erityisempää tukea. Tästä en syytä opettajaa vaan kuntaa ja koulutoimea, joka katsoo, että kyllä lo voi opettaa. Tämä suuri luottamus lo:n pätevyyteen ja jaksamiseen ei ole muuta kuin säästöä ja laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.

Kannattaisi muistaa sekin, että raja ala- ja yläkoulun välillä on täysin arbitraarinen. Yhtä hyvin raja voisi mennä neljännen tai viidennen luokan kohdalla. Miten voidaan niputtaa yhteen kaikki alakoululaiset ja sanoa, että heille paras joka aineessa on lo? Aika suuri ero kuitenkin on käytännössä usein leikki-ikäisten eppujen ja murrosikäisten viides- ja kuudesluokkalaisten välillä. Alakoulun viimeisillä luokilla pitäisi mielestäni entistä enemmän siirtyä aineenopettajajärjestelmään, ainakin tärkeissä välineaineissa ja kielissä.

Itse olen myös ai-ope, enkä kuvittele olevani oikeasti pätevä opettamaan suomea toisena kielenä, vaikka siitä pätevän palkan saisinkin. Siksi tuntuu kovasti hämmentävältä, että jotkut vain suoralta kädeltä toteavat, että juu, lo voi opettaa. No kaipa minäkin voin opettaa mitä vain, mutta eri asia on, onko se oppilaiden etu.