Alan jo olemaan kyllästynyt

Jos sinulla on asperger-diagnoosi ja sen verran siitä johtuvia vaikeuksia, ettet voi käydä koulua normaalisti, sinulla on oikeus eriytettyyn opetukseen tai koulunkäyntiavustajaan. Koska olet ilmeisesti alaikäinen ja edelleen oppivelvollisuuden piirissä, vanhempiesi ja koulusi tehtävänä on hoitaa tämä asia kuntoon.

Suomi24:n keskustelupalstoissa minua luullaan mielenterveyshäiriöksi, mutta se ei pidä paikkaansa ollenkaan! Olen assi. Ja vielä ärsyttävämpää on se, että kun puhun Unien tulkinnassa omat uneni, eräs henkilö puhuu rumasti minulle! Eräässä lehdessä kerrottiin, että eräs kehitysvammainen nuori mies joutui pahoinpitelyksi, koska hän on kehitysvammainen. Eivätkö ihmiset ymmärtäisi toisten SISÄISTÄ KAUNEUTTA, eli ihmisten sydäntä? Eivätkö Suomi24:ssä olevat keskustelijat kunnioittaisi ja ymmärtäisi kirjoittajia, jotka ovat neurologisia? Siksi itse olen muuttanut ulkomaille yhdeksi vuodeksi, vaikka alunperin minun piti olla pitempään siellä. Onneksi Suomi24:n Autismi-palstalla on sheriffi, joka suojelee keskustelijoita pahantekijöitä. Elämämme on ollut epäoikeudenmukainen... >=(

sillä immeiset siellä ymmärtää muukalaisen sosiaalisten taitojen puutteita toisin kun kotimaassa, jossa on vaikea selittää olevansa assi-muukalainen. Ulkomailla sulautuu joukkoon värikkääseen...

Aloittaja "Kyllästynyt henkilö" loi tämän ketjun jo 2008. Minusta hän puhuu hyvin asperger-ihmisen peruskokemuksista:

"Vaikka kertoo koulussa että on sellainen ja selittää miksi juuri minulla on vaikeuksia eikä samanlaista kuin muilla niin ei auta. Vaikka opettaja niin vakuuttaa että "joo minä tiedän mitä se on ja yritän huomioida sitä" niin ei auta. ... Tähän syndroomaanhan kuuluu myös masennus ja ahdistus, ja kiitokset tällekin asialle minulle tulee sellaisia ajanjaksoja joiden aikana en voi mennä kouluun, joskus päivästä moniin viikkoihin."

Koulussa asperger yleensä näkyy hyvin selvästi, varsinkin 7-9-vuotiaissa. AS on tavallaan uupumisoireyhtymä ja koulunkäynti kuormittaa AS-lasta usein niin rankasti, että kouluun ei aina yksinkertaisesti jaksa lähteä vaan pitää jäädä kotiin lepäämään. Jos opettaja ymmärtää tämän eikä ala tuomita ja haukkua AS-lasta "lintsariksi" niin silloin ollaan fiksussa koulussa. On myös edelleen nykyäänkin opettajia, joiden tiedot AS-oppilaiden todellisuudesta eivät ole ajan tasalla. Mutta onneksi näyttää ainakin minusta olevan monessa koulussa suunta koko ajan parempaan.

AS:aan usein liittyvä masennus on erilaista kuin ns. normaalien ihmisten masennus. Pitäisi kai puhua asperger-masennuksesta, jotta sitä ei erehdyttäisi hoitamaan aivan samoin kuin ns. normaalien ihmisten masennusta. Ns. normaali hoito eli masennuslääkkeiden määrääminen sopii ns. normaaleille - ellei lääkettä erehdytä määräämään liian pitkäksi aikaa, jolloin se ei minusta sovi kenellekään. Jos kuitenkin kysymyksessä on AS-ihminen niin lääkärin pitää se tietää ja ottaa se huomioon. Minä en ole lääkäri mutta olen AS-ihminen, jolla on kokemuksia nimenomaan asperger-tyyppisistä masennuksista, joita voisi nimittää myös asperger-uupumuksiksi tai asperger-ekshaustio-tiloiksi.

Kokemukseni mukaan ylivoimaisesti paras asperger-masennuksen hoito on lepääminen, ajan antaminen itselle, ajan antaminen ylikuormittuneille aivoille, elämän rauhoittaminen kaikelta stressaavalta. Toipuminen vie minun kokemusteni mukaan muutaman kuukauden, edellyttäen että hoito toteutuu käytännössä eli todella saa stressittömästi levätä vähintään pari kuukautta. Jos lepääminen ei ole mahdollista, uupumus voi pahentua ja pahimmassa tapauksessa johtaa vaaralliseen ja hyvin ahdistavaan väsymiskierteeseen. Lähellä sellaistakin olen kerran ollut. Onneksi tajusin sen ja osasin ns. viheltää pelin poikki.

Aloittaja kirjoittaa:

"Ei tätä elämää enää kauan jaksa tällä tavalla, tekisi mieli muuttaa jonnekin maalle, mieluiten ulkomaille ja elää rauhassa. Ei kuitenkaan missään mökissä vaan ihan omakotitalossa, mutta maa rauhoittaisi eikä tarvitsisi enää katsoa tätä elämää joka tällaisena on niin rasittavaa."

AS-ihmisen ylikuormittumisen riski yleensä vähenee juuri tuolla tavalla, siis esim. muuttamalla maalle jossa on vähemmän ihmisiä ja saa olla enemmän omissa oloissaan ja rauhassa. Jopa ulkomailla voi saada olla joissakin tapauksissa hyvinkin omissa oloissaan ja vaikka toipua uupumuksesta. Ydin lienee siinä, että ympäröivä ns. normaalien ihmisten maailma kaikkine normiodotuksineen ei tunkeudu silloin liian lähelle AS-ihmistä, vaan hän saa kuunnella omaa itseään ja toimia oman erilaisen aivotoimintansa ehdoilla ja mukaisesti - joutumatta ylikuormitustilaan.

Aloittaja kuvaa hyvin sitä, että AS-ihmistä todella rasittaa se, jos on liikaa muita ihmisiä, ja hän kertoo, millainen on se paikka, jossa omasta AS-elämästään voi nauttia:

"...tällaista kulutushelvettiä jossa pitää nuolla kaikkien persettä ja ihmisiä on kaikkialla. Nytkin ainoa paikka jossa oikeasti nautin elämästä on kesämökillä sellaisessa paikassa jossa on hienot näköalat eikä merkkiäkään muista ihmisistä."

Rikosseuraamuslaitos eikä suomen oikeusjärjestelmä tunnista vakavaa uupumustilaa vaan pakotetaan töihin jos ei vankilaan halua. Noissa olosuhteissahan masennus vain paranee ja lopulta usein voi johtaa jopa itsemurhaa kun viedään loputkin mitä on olemassa. Vakavassa masennuksessa kieriskelevä Asperger siis kuuluu vankilaan, jossa paranee taikka pakotetaan palkattomaan työhön.