Hei abortin tehneet!
Onko teitä jälkeen päin kaduttanut? Miten olette selvinneet asian kanssa jatkossa?
Olen kolmen lapsen äiti ja olen ollut yli vuoden sterilisaatiojonossa. Mikään ehkäisymenetelmä ei ole ollut toimiva. Se tuli sitten todistettua viimeisen kerran eli olen jälleen raskaana.
Minulla on ollut yksi keskenmeno ekan ja tokan lapsen välillä (rv16). Se raskaus eteni huomaamattomasti, enkä edes tajunnut sitä ennen keskenmenoa (kierukkaraskaus). Silloin ajattelin, ettei siinä mitään, eihän siitä tiennyt kuin sen pari päivää ja sitten se jo otettiin pois. Mutta aina välillä ajatus tulee kummittelemaan.
Entä kun päätös raskauden keskeyttämisestä on tietoinen? Tuleeko siitä isompi mörkö? En ole kauhean ilahtunut ajatuksesta keskeyttää raskaus mutta en ole kauhean ilahtunut siitäkään, että pitäisi jälleen aloittaa alusta. Muut lapset ovat 6v, 2,5v ja 1v.
Onko teitä jälkeen päin kaduttanut? Miten olette selvinneet asian kanssa jatkossa?
Olen kolmen lapsen äiti ja olen ollut yli vuoden sterilisaatiojonossa. Mikään ehkäisymenetelmä ei ole ollut toimiva. Se tuli sitten todistettua viimeisen kerran eli olen jälleen raskaana.
Minulla on ollut yksi keskenmeno ekan ja tokan lapsen välillä (rv16). Se raskaus eteni huomaamattomasti, enkä edes tajunnut sitä ennen keskenmenoa (kierukkaraskaus). Silloin ajattelin, ettei siinä mitään, eihän siitä tiennyt kuin sen pari päivää ja sitten se jo otettiin pois. Mutta aina välillä ajatus tulee kummittelemaan.
Entä kun päätös raskauden keskeyttämisestä on tietoinen? Tuleeko siitä isompi mörkö? En ole kauhean ilahtunut ajatuksesta keskeyttää raskaus mutta en ole kauhean ilahtunut siitäkään, että pitäisi jälleen aloittaa alusta. Muut lapset ovat 6v, 2,5v ja 1v.
Vastaukset 30
Vanhimmat
sinun kerrotaan saavan suuria mielenterveydellisiä ongelmia ja ikuisen syyllisyyden. Mutta näinhän se ei oikeasti mene. Puhu asiallisen ammattilaisen kanssa vaihtoehdoista tai kirjoita vaikka tukinettiin (www.tukinet.fi), jos haluat asiallista vastausta.
Minua henk.koht. ei ole kaduttanut. Helpotuksen jälkeen pientä surun tunnetta, joka käsiteltiin yhdessä ystävien kanssa.
Tiedustele myös siitä sterilisaatiosta, voidaanko sitä samalla abortin kanssa, jos aborttiin päädyt. Sterilisaatiojonot ovat todella liian pitkät.
Siinäpä "sitä itseään" tuli jälleen salaman nopeasti lapsen niskaan ja sinun päällesi äitinä.
Kokeneena äitinä tiedät lapsien arvon ja elämän merkityksen. Tuskin otat kantaaksesi kuolemansurua lapsesta, joka seuraa varjona elämässäsi ja viipyy perheesi päällä.
Et tarvitse "neuvoja" etkä mustia "voimia" tältä palstalta.
varjot jo manattiin koko perheesi päälle, vaikka kokemuksia pyysit.
ahdista vain lisää ahdistunutta, hyvä hyvä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000037598526
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751
Kannattaa lukea kaikkinensa ja miettiä, haluaako todellakin tehdä sen... Lopusta löydät niitä kokemuksiakin.
Lääkäriliiton ohje on täällä
http://www.laakariliitto.fi/files/Etiikka05.pdf
kumonnut edellistä. Pikemminkin tukee sitä.
sivut 60-63.
jälkimmäinen sisältää myös ensimmäisen, joten sekin on siten syntymättömien oikeuksien kohdilta kyseenalainen. Siis tuon Lääkäriliiton hallituksen mukaan.
Lääkäriliiton sivuilta löysin vain tiedon, että tuon etiikkaopuksen jatkuva päivitysprosessi on käynnistetty. Jos joku tietää enemmän, mielelläni minäkin kuulisin.
ja tämähän on viimeisin versio (05).
Se joka noita abortinvastustajien linkkilistoja lähettelee, olisi voinut päivittää omansa jo vuosi sitten. Tai sitten se ei osaa.
wähän wanhempia kirjoituksia, jotka on hakattu kiwitauluihin.
linkkilista, josta löytyy paljon FAKTAA. Eikös se abortti olekaan niin puhtoinen asia?
ajantasainen tieto.
Täällä ovat vastakkain ne, jotka abortin ovat kokeneet ja ne, jotka heitä tuomitsevat. Jälkimmäiset tuntuvat tällä palstalla olevan joko hyvin vahvasti uskonnollisia tai sitten oman elämänsä epäonnistumisesta katkeroituneita henkilöitä, joiden on kerta kaikkiaan saatava kivittää joku.
Itse olen abortin läpikäynyt. Vaikea päätös ja paljon punnittavaa. Kuten kaikki muutkin abortin tehneet, voin vain kehottaa sinua harkitsemaan tarkkaan molemmat vaihtoehdot.
Itselleni se oli oikea vaihtoehto, eikä ole kaduttanut. Vaikeaa oli kyllä ja itkuakin riitti, mutta tunteet laimenivat haikeudeksi ja haihtuivat pois raskaushormonien myötä.
Ai niin, voimia päätöksen tekoon, oli se sitten kumpi tahansa.
Abortti-asiamiehet pitävät lapsen abortointia "valintana" ja "vaihtoehtona", joka ei koskisi lainkaan lasta vaan pelkästään "valitsijaa".
Aborttien edistäjille lasta ei ole olemassa ennen hänen abortointiaan. Eipä silloin voi mitään ongelmaakaan olla. Lapsen elämästä muistuttavat ovat heille "tuomitsijoita" - jokainen arvatkoon miksi...
Aborttiväen tavaramerkki on "voimien" manaaminen epävarmojen äitien päälle. Kavahtaisin tätä palstaa, kun kyse on lapsen hengestä ja tulevasta elämästä.
Uskon että päädyn keskeytykseen, koska sterilisaatio oli kuitenkin edessä ja en sitten paria vuotta lisää odota sitä sterilisaatiota. Kaikki kriteerit sterilisaatioon täyttyy ja haluisin ihan oikeesti päästä joskus työelämäänkin, kun en ole vielä sinne asti päässyt ja ikääkin on 30v.
Varmasti tulee haikeita hetkiä, mutta eiköhän nämä lapset pidä mua kiireisenä pitkän aikaa. Mitään iltatähtiä en kaipaa, että päätös on tässä.
Oli tosi ikävää, että juuri ennen sterilisaatiota piti sattua tällainen huono tuuri. Pitäis olla enemmän väkeä hoitoalalla niin ei noi leikkausjonotkaan olis niin pitkiä. Ei olis päässyt näinkään käymään.
Soitin sairaalaan ja kysyin kuinka pitkä jono on ja kerroin tilanteen niin sanoi, etten ole ensimmäinen, jolle käy jonossa näin.
Sen päätöksen kanssa täytyy sitten vain elää.
enempää kirjoitella täällä. Kohta alkaa sataa mitä mielipuolisinta tekstiä. Minusta et kuulosta alkuunkaan epävarmalta äidiltä (kuten edellinen kirjoittaja väittää), joten:
voimia ja hyvää jatkoa.
en ole aborttia tehnyt enkä sitä tuomitse niin olenko sitten neutraali??
Möröt tulevaisuudessa ovat pitkälti riippuvaisia oman päätöksen tarkasta harkinnasta faktojen perusteella, sekä oman päätöksensä takana seisomisesta. On se sitten kumpi tahansa päätös.
Joillain ihmisillä on taipumusta jossitteluun. Jos sinulla on taipumusta siihen, että mietit jälkikäteen, ("mitä jos olisinkin tehnyt toisin", "olikohan se kuitenkaan hyvä päätös", "kyllähän elämä menikin loppujen lopuksi siihen suuntaan ja niin, että toisen ratkaisun olisikin voinut valita -->ehkä tein väärän päätöksen" jne.,) abortti todennäköisesti aiheuttaa samanlaisia tunteita myös.
Jos taas olet enemmän sen hetkisten päätösten takana pysyjä, joka ajattelee, että päätökset on tehty sen hetkisen parhaan mukaan sen hetkisten jaksamiskyvyn ja tunteiden mukaan, silloin todennäköisesti jälkimöröt ovat hallittavissa.
Selvää varmaan on, että kyllä abortti tulee mielessä myöhemminkin olemaan, aivan kuten keskenmenosikin.
Siksi sinun tulisikin tosiaan miettiä, minkä ratkaisun kanssa jaksat parhaiten elää nykyisen uskosi mukaan. Jos kovin pelkäät nyt, että ratkaisua kadut, todennäköisesti sitä kadutkin, koska pidät sen "katumismielellä" kaiken aikaa mielessä ja punnitset ratkaisusi oikeutta jälkikäteen. Valitettavasti vain omat ajatukset ja muistot ratkaisuhetken ajatuksista muuttuvat ajan myötä kuin myös se todellisuus, jossa elää, minkä johdosta silloin ratkaisunsa oikeutta varmaan pohtii loppuelämänsä. Toisaalta jos tietää, että ratkaisu tuntui niin tunteella kuin järjelläkin ajateltuna kyseisessä tilanteessa oikealta, ja pitää sen mielessä loppuelämänsä, ei silloin tarvitse jossitella.
Sinulla saattaa "mörköä" ajatellen helpottaa se, että olit kaikkesi raskautta estääksesi tehnyt ja sterilisaatioon menossa. Olit jo etukäteen päättänyt, että lapset olivat tässä, joten siinä mielessä et tekisi päätöstä nopeasti.
Itse olen tehnyt abortin muutama vuosi takaperin ja lapsia minulla ei ole. Mielessä abortti käy harvase päivä jollain tavalla (palstalla pyöriminen tietenkin pääasiassa pitää aiheen mielissä), mutta se mielessä käyminen ei ole kuitenkaan negatiivista. Ainakin itsellä kun katselen lapsia ja touhuan niiden kanssa tai keskustellaan omasta kuin muidenkin ihmisten lastenhankinnasta tai lapsettomuusongelmista, oma abortti tulee mieleen enemmänkin jonkinlaisena varmuutena ratkaisuni oikeudesta. Sen ajatteleminen ei siis tunnu pahalta eikä oikeastaan edes surulliselta - se on yksi osa elämääni ja osaltaan muokannut ajattelumaailmaani siksi, mikä se nyt on.
synnyttäisit tuon lapsen, joka niin hanakasti pyrkii maailmaan, ja teettäisit sitten samalla sairaalareissulla sen sterilisaation? En suosittele kenellekään aborttia. Se on niin surullinen asia.
Minulle tehtiin viidennen synnytyksen yhteydessä sterilisaatio ja vaadin, että se tehdään siten, että "putket" leikattiin kokonaan poikki. Olin silloin jo nelikymppinen, joten sairaalahenkilökunta uskoi, etten tosiaankaan halua enää lisää lapsia.
Vaadi sinäkin tuolla menetelmällä tehty sterilisaatio, jos munatorviin pannaan vain klipsit, ne voivat joskus lähteä pois, ja niin sitä sitten ollaan taas raskaana.
...noin joka neljäs tai viides (tilastosta riippuen) abortin teettänyt hakeutuu abortin jälkeen psykiatrisen hoidon piiriin.
Sitähän kyseiset tilasto ei kerro, että teettääkö abortin helpommin ihminen jolla on taipumusta mielenterveydellisiin ongelmiin ja onko syy hakeutua hoitoon juuri abortti vai yleinen elämänhallitsemattomuus, joka on johtanut myös aborttiin, mutta jokatapauksessa riski menettää mielenterveytensä jälkeenpäin on suurempi. Normaalistihan noin joka kymmenes suomalainen hakeutuu psykiatriseen hoitoon elämänsä aikana, eli teetetty abortti lisää riskiä 10-15 prosenttia.
Harkitse tarkkaan, varsinkin kun joudut jo nyt miettimään tulevaa jaksamistasi, ilmeisesti epäilet kestääkö pääsi aborttia, ota se vakavasti.
aborttiin päädytään usein huonon elämän laadun (juuri se sosiaalinen syy) takia, mikä myös aiheuttaa mielenterveysongelmia eli ongelmia on varmasti jo taustalla ennen aborttia(alkoholismi, varsinkin kännissä se ehkäisy tuppaa unohtumaan, huumeet, rahaongelmat, perheongelmat, huono lapsuus, syitä on aivan liikaa) ja kyllä varmasti ns. porvarit huolehtivat ehkäisystä paremmin, kuin ne, joiden pitää vetää joka viikonloppu kännit.
voi tarkoittaa monta asiaa. Nykyisin on tapana käydä purkamassa elämän käännekohtia psykologin luona. Abortin tehneille annetaan usein sellainen ohje, että kannattaa käydä puhumassa psykologille tai vastaavalle, jos lähipiirissä ei ole ketään jolle voi puhua. Puhuminen voi estää isommat ongelmat. Tässä tapauksessa ei ole kysymys mielenterveyden häiriöstä vaan sen ennalta ehkäisystä. Ennaltaehkäisy ei ole hulluutta vaan viisautta.
Vai laskettiinko mukaan vain ne jotka saivat oikein jonkun tietyntasoisen ICD10-diagnoosin?
...siis jos joka neljäs tai viides abortin tekijä hakeutuu psykiatriseen hoitoon tämä merkitsee 20% - 25% kaikista. Jos vastaavaan hotioon keskimäärin väestöstä hakeutuu joka kymmenes eli 10%, niin aborttien tekijöistä hakeutuu psykiatriseen hoitoon 2 - 2,5 kertainen määrä. Ts. abortin teettäjistä psykiatriseen hoitoon hakeutuu 200% - 250% normaaliväestöä enemmän.
Kaikista naisista 20-25 prosenttia hakeutuu hoitoon abortin jälkeen. Eli luku sisältää myös ne naiset jotka sitten myöhemin tekee lapsen ja hakeutuvat hoitoon raskaudenjälkeisen masennuksen takia. Eli millä tahansa diagnoosilla hoitoon hakeutuneet, myös ennaltaehkäisevästi.
Toisin sanoen (ts.) kohtasi siis sisälsi sen idean, että 100 prosenttia suomalaisista noin niinkuin muutenkin hakeutuu psykiatriseen hoitoon...
Pysytään kuitenkin oikeissa mittasuhteissa. Kun suomalaista keskivertoisesti hakeutuu psykiatriseen hoitoon 10 prosenttia, abortin tehneistä sinne hakeutuu 20-25 prosenttia. Eli abortti lisää kymmentä ihmistä kohden riskiä hakeutua hoitoon 1-1,5 ihmistä.
Voi, voi olet tässäkin asiassa väärässä mutta arvattavasti yhtä jääräpäinen kuin aborttien osalta.
Abortit lisäävät väestössä psykiatrisen hoidon tarvetta muutamia prosentteja, mutta jos ja kun tarkoituksesi on verrata tavallisia ihmisiä ja abortin teettäjäiä keskenään, niin lukujesi perusteella jälkimmäisillä psykiatrisen hoidon tarve on 2 - 2,5 kertainen edellisiin verrattuna. Tästä seuraa prosenttilaskuna se, että abortöörien alttius kyseiseen hoitoon on 200% - 250% suurempi kuin muilla. Eivät kaikki silti - onneksi - joudu hoitoon.
(katsos abortti lisää riskiä joutua hoitoon vain niiden kohdalla, jotka ovat sellaisen teettäneet) OK?
Olen yhden lapsen äiti ja yhden abortin tehnyt, sekä saanut yhden keskenmenon. Aborttiani en ole päivääkään katunut, joskus ehkä miettinyt. Tuli tietenkin mieleen silloin kun lapsi syntyi abortti, olisiko sittenkään pitänyt. Totesin kuitenkin itsekseni olevani onnellinen nyt ja TÄMÄN lapsen kanssa.
Ymmärrän myös ehkäisyn pettämisen suhteen miksi harkitset aborttia. Itse jokaisella (3:lla) kerralla ehkäisy pettänyt.
Abortti on jokaisen oma valinta, en koe olevani ihminen joka voi sitä keneltäkään kieltää tai kenellekkään sitä suositella. Yleensäkkään kukaan joka ei aborttia harkitsevaa tunne henkilökohtaisesti on huono vaihtoehto antamaan neuvoja. Jos ihmistä ei tunne ei voi tietää kestääkö ihminen sen vai ei.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000037694735