Amerikan väkivaltarikollisuuden räjähdysmäistä kasvua 60-luvun puolenvälistä 80-luvun alkuun luotaava kohudokumentti onnistuu välttämään turhan exploitaation erittäin rankasta kuvamateriaalista ja aiheestaan huolimatta.
John Kennedyn salamurhasta alkava kylmäävä "tarina" johdattelee pahoinvoivan katsojan aseiden ja voimankäytön mallin omaksuneen kansakunnan ja mahdollisuuksien maan synkkään todellisuuteen, esitellen liudan salamurhaajia, massamurhaajia, sarjamurhaajia, tai vain muuten kajahtaneita tappajia, joiden tekoja ja motiiveja ei voi rationaalisesti ajatellen tajuta.
Dokumentti ei yritäkään tarjota yleispätevää vastausta näihin järjettömiin veritekoihin, vaan tyytyy vain esittämään kollaasin kansakunnan "sairaskertomuksesta", jättäen tulkinnan pitkälti katsojan harteille.
Puheenvuoron saavat niin Mansonit, Ted Bundyt kuin presidenttejä surmanneet, tai sitä yrittäneet kansalaiset, sen sijaan presidenttejen ja presidenttiehdokkaiden osana on pitkälti toimia vain maalitauluina hidastuksina ja uusintoina näytettäville murhayrityksille.
Joten dokumenttielokuvan saama esityskielto USA:ssa oli varsin odotettu reaktio, siitäkin huolimatta, että ketään murhamiestä, tai -naista ei nosteta jalustalle oli jo pelkkä puheenvuoron antaminen, näille eksyneille kansalaisille, ilman moraalista tuomitsemista näköjään liikaa.
Elokuvan kaikkien sensuroimattomien kuvien ja filminpätkien jälkeen, erään englantilaisen lauluntekijän muistotilaisuudessa, esitettävä yhteislaulu paremman huomisen puolesta luon raakaan dokumenttiin hienon kontrastin ja kosketuspinnan - ehkä nämä dokumentin tekijät eivät sittenkään ole niin pahaa sakkia, vaikka kuvaavatkin todellisuutta vailla auringonpaistetta.
Give Peace a Change!
****½
John Kennedyn salamurhasta alkava kylmäävä "tarina" johdattelee pahoinvoivan katsojan aseiden ja voimankäytön mallin omaksuneen kansakunnan ja mahdollisuuksien maan synkkään todellisuuteen, esitellen liudan salamurhaajia, massamurhaajia, sarjamurhaajia, tai vain muuten kajahtaneita tappajia, joiden tekoja ja motiiveja ei voi rationaalisesti ajatellen tajuta.
Dokumentti ei yritäkään tarjota yleispätevää vastausta näihin järjettömiin veritekoihin, vaan tyytyy vain esittämään kollaasin kansakunnan "sairaskertomuksesta", jättäen tulkinnan pitkälti katsojan harteille.
Puheenvuoron saavat niin Mansonit, Ted Bundyt kuin presidenttejä surmanneet, tai sitä yrittäneet kansalaiset, sen sijaan presidenttejen ja presidenttiehdokkaiden osana on pitkälti toimia vain maalitauluina hidastuksina ja uusintoina näytettäville murhayrityksille.
Joten dokumenttielokuvan saama esityskielto USA:ssa oli varsin odotettu reaktio, siitäkin huolimatta, että ketään murhamiestä, tai -naista ei nosteta jalustalle oli jo pelkkä puheenvuoron antaminen, näille eksyneille kansalaisille, ilman moraalista tuomitsemista näköjään liikaa.
Elokuvan kaikkien sensuroimattomien kuvien ja filminpätkien jälkeen, erään englantilaisen lauluntekijän muistotilaisuudessa, esitettävä yhteislaulu paremman huomisen puolesta luon raakaan dokumenttiin hienon kontrastin ja kosketuspinnan - ehkä nämä dokumentin tekijät eivät sittenkään ole niin pahaa sakkia, vaikka kuvaavatkin todellisuutta vailla auringonpaistetta.
Give Peace a Change!
****½
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo iskulause on "Give peace a CHANCE", ei change :)
Anteeksi pilkunrakastelusta, mutta noin sanottuna se tarkoittaisi "anna Rauhalle vaihtorahaa".
Vitsailu sikseen, itse leffa on kyllä hyvä ja kiinnostava dokkari, joka on tosin tehty ennen uusimpia väkivaltatapauksia. Kiitos arvostelusta.
Sorry.:)
Jos pilkkujen kanssa aletaan intiimiin kanssakäymiseen, niin sitten on mainittava että vaihtorahasta puhuttaessa ei käytetä artikkelia, joten rauhalle tarjotaan muutosta jos sanotaan "give peace a change".
Aiheena olevasta dokumentista en sano juuri mitään, mainio pätkä se kyllä on, kun viimein vuosien odottamisen jälkeen sain levyn käsiini.