Olen käynyt treffeillä miehen kanssa. Tunnen itseni tällä hetkellä alempiarvoiseksi, rumaksi, ujoksi hissukaksi. Mies on hyvännäköinen ja kaikin tavoin "tasokas". Kun hän sanoo että haluaa tavata taas uudestaan niin uskon sen vähän aikaa ja sitten kun yksi päivä on vierähtänyt ilman yhteydenottoa niin olen jo mielessäni täysin varma ettei se enää halua nähdä.
Ei-kiinnostavien miesten kanssa osaan olla rennosti mutta tämän ihastuksen kohteen kanssa muutun kömpelöksi, hiljaiseksi, araksi. Ja mikä pahinta häpeilen kaikkea itseeni liittyvää. Tuntuu etten kehtaisi päästää häntä kotiini, mitä lie ajattelee pienestä yksiöstä ja muista liian henkilökohtaisista tavaroista. Tunnen olevani alaston kun päästän jonkun kotiini. Hän lisäsi mut juuri Facebookiin ja tällä hetkellä haluaisin vajota maan alle kun näki minun kuvat siellä.
Tämä itsensä häpeäminen on kyllä pahin tunne mitä on. Ei tästä voi mitään suhdetta tulla kun olen tälläinen. En uskalla antaa itsestäni mitään tai kertoa. En uskalla koskettaa. Jännittää vaan. Viimeksi kun kävimme kahvilla halusin vain pois siitä jännityksestä ja kiusallisuudesta.
Ei-kiinnostavien miesten kanssa osaan olla rennosti mutta tämän ihastuksen kohteen kanssa muutun kömpelöksi, hiljaiseksi, araksi. Ja mikä pahinta häpeilen kaikkea itseeni liittyvää. Tuntuu etten kehtaisi päästää häntä kotiini, mitä lie ajattelee pienestä yksiöstä ja muista liian henkilökohtaisista tavaroista. Tunnen olevani alaston kun päästän jonkun kotiini. Hän lisäsi mut juuri Facebookiin ja tällä hetkellä haluaisin vajota maan alle kun näki minun kuvat siellä.
Tämä itsensä häpeäminen on kyllä pahin tunne mitä on. Ei tästä voi mitään suhdetta tulla kun olen tälläinen. En uskalla antaa itsestäni mitään tai kertoa. En uskalla koskettaa. Jännittää vaan. Viimeksi kun kävimme kahvilla halusin vain pois siitä jännityksestä ja kiusallisuudesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan kuin minun kirjoittamaani tuo teksti!
Jäädyn aivan täysin kiinnostavan miehen seurassa.
Minulla on ollut yksi pidempi suhde (4 v.) ja täytyy sanoa, että kyllä oli työn ja tuskan takana ennen kuin pystyin olemaan oma itseni hänen kanssaan.
Nyt sitten sinkkuilua jatkunut reilu vuosi ja pari otollista miestä eteeni tullut, mutta jännityksen ja ahdistuksen vuoksi on tuntunut helpommalta luovuttaa.
Tutustuminen on todella vaikeaa, kun koko ajan joutuu miettimään itseään, mitä sanoo tai tekee. Itselläni on lisäksi fyysisiä oireita, punastelen ja takeltelen, käsi tärisee ja on vaikea hymyillä kun huulet ihan jäykät jne.
On tämä järkyttävää! Välillä pelkään, etten koskaan voi saada parisuhdetta enää, kun alkujännitys on näin kamala! Olen miehille kyllä kertonut jännittäväni aluksi, mutta eihän kukaan nyt loputtomiin kestä tällaista.
Kuinka vanha olet? Osaatko sanoa, oletko mielestäsi kuitenkin oikeasti ihan siedettävä ja kuvittelet itsesi vain rumaksi miehen seurassa? Itse olen saanut aina vain positiivsta palautetta ulkonäöstäni, mutta silti vain koen itseni rumaksi ja läskiksi!
Auttakaa viisaammat :)
Just toi on myös, ettei pysty hymyillä kun huulet on jäykät!!
Mukava kuitenkin kuulla, että olet noinkin pitkän suhteen saanut aikaiseksi ja löytyy miehiä jotka jaksavat tutustua pitempäänkin ilman luovuttamista tälläisen hitaasti lämpiävän kanssa...
Sitten vielä se, että on pelottavaa kun suhteessa pitäisi olla niin avoin, ulkoisesti ja henkisesti. Pitää opetella olemaan ilman meikkiä miehen seurassa, herätä aamulla alasti ja harrastaa seksiä. Mulla taitaa olla jonkinlainen miespelko, pelottaa olla kaikkein läheisin miehen kanssa...
Olen 20-vuotias.
te olette sentään päässyt suhteeseen asti tai edes treffeille.. itse olen niin ujo ja pelkäävä ja jännittynyt etten ole saanut aikaiseksi edes pienintäkään tutustumisen mahdollisuutta, ei siis minkäänlaista kanssakäymistä miesten kanssa..
mutta voisin kuvitella itseni jossain treffeillä:D, minkälaista jännittämistä se olisi kädet tärisisi,jatkuva voimakas punastelu ja hikoileminen, juu ei voisi hymyillä luonnollisesti, hermostunut, varmaan vielä änkyttäisn enkä voisi katosa kunnolla silmiin..
Pystyisitkö kertomaan tälle ihmiselle miltä sinusta tuntuu? Saattaisi helpottaa.
Itse olen lähes 50-vuotias nainen. Olen naimisissa, mutta jostain syystä ihastuin yhteen mieheen ja käyttäydyin kuin teinityttö. Suhdetta en ole edes ajatellut, koska olen naimisissa, mtta tämä mies saa minut aivan sanattomaksi ja kädet vapisevat jos satutaan kahville yht. aikaa. Ja varsinkin jos tämä mies sattuu katsomaan minuun päin menen aivan lukkoon.
Tälläisiä me ihmiset näköjään olemme, ikään katsomatta.