Monen saarnaajan suusta olen kuullut neuvon, että jos olet jostain asiasta epävarma, kysy Jumalan seurakunnalta. Sieltä et koskaan saa väärää vastausta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Jumalan seurakunta on erehtymätön. Jonkun olen vielä kuullut tarkentavan, että yksittäinen, paikallinen seurakunta voi erehtyä, mutta ei Jumalan seurakunta kokonaisuudessaan.
Erehtymättömyys koskee oikeaa oppia, joka on annettu "säilytettäväksi" ja Pyhän Hengen kautta selitettäväksi seurakunnalle. Tuota Augsburgin tunnustuksen puolustuksen kohtaa kun lukee, niin saa sen kuvan, että seurakunnan jäsenillä on taipumus tuoda omia viritelmiään muka Jumalan sanaksi, ja koska he toimivat vilpittömällä mielellä, se annetaan heille anteeksi mutta samalla heitä nuhdellaan siitä. Näiden oljille rakentavien heikkojen - joita siis vain nuhdellaan, mutta kohdellaan rakkaina siskoina ja veljinä - lisäksi on susia ja kelvottomia opettajia, jotka eivät kuulu Kristuksen seurakuntaan.
Sana erehtymätön on absoluuttinen, vailla vähäisintä erhettä, vikaa tai virhettä. Joten ihminen lihan puolesta, ei yksin eikä yhdessä, ole laatuaan tällainen.
Kun viitataan oppiin, jonka tulee olla täydellisen, viittaa rekisteriraamattukin tähän samaan totuuteen. "Uuden Testamentin seurakunta kutsutaan Katholiseksi (yhteiseksi) sentähden, ettei se ole sidottu vissiin kansaan ja paikkaan, niinkuin Juudan seurakunta Vanhassa Testamentissa, joka ainoastansa Kristuksen tulemiseen asti piti oleman; vaan pitää ulottuman kaikkiin aikoihin maailman loppuun asti, Matt 28:19 Mark 16:15 Joh 4:21,23 Ps 19:4,5 Jes 11:10. Tämän nimen omistaa Paavin lahkokunta itsellensä sopimattomasti, sillä EI hänellä OLE HERRAN KRISTUKSEN OPPIA, joka on se siemen, josta kristillinen seurakunta kasvaa ylös Luuk 8:11 Piet 1:23.
Että jokin on perusteiltaan sitä, mitä sen sanotaan olevan ( "Koko yhteinen näkymätöin seurakunta EI TAIDA EKSYÄ totisessa uskossa..."), tulee kyseisten sanojen nojata seurakunnan perustajan sanoihin. "Kristillisen seurakunnan säätäjä on kolmiyhteinen Jumala..." (rekisteriraamattu) Ja koska tämä perustaja ei ole näkyvä, voidaan edelleen rekisteriraamatun mukaan uskoa, että kolmiyhteisen Jumalan sanoillaan perustama seurakunta on perustajansa sanoihin uskovien USKON puolesta näkymätön.
Joh 15: 9, 16 mukaan Jumalan seurakuntaan kuulutaan Jumalan valinnan, so Jumalan valmistaman vanhurskauden nojalla. " Niinkuin ISÄ RAKASTI minua, niin MINÄ myös RAKASTIN TEITÄ; pysykäät MINUN RAKKAUDESSANI....Ette minua valinneet, vaan MINÄ VALITSIN TEIDÄT, ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne PYSYIS; että mitä te anotte Isältä MINUN NIMEENI , sen hän antaa teille."
Tämä valinta, jonka Jumala on Pojassaan tehnyt, on täydellinen Jumalan Pojan täydellisyyden nojalla. Niin myös " itse työssä ja totuudessa ovat näkyväisen seurakunnan oikiat ja omat jäsenet ne uskovaiset ainoastansa, jotka USKON KAUTTA KRISTUKSEN KANSSA YHDISTETYT OVAT Eph 3:17 1Kor 6:17 Joh 1:12 15:2,3.4 Gal 2:20 3:26
Joidenkin olen kuullut väittävän, että 60-luvun TV-kannanoton peruminen merkitsisi sen tunnustamista, että seurakunta on erehtynyt - vaikka kyse olisi vain siitä, että kannanotto ei ole enää ajankohtainen, kuten ei verensyöntikieltokaan. Ja vaikka olisikin erehtynyt - niin "koko yhteinen ja näkymätöin seurakunta ei taida eksyä totisessa uskossa ja perustavaisissa uskon kappaleissa".
Olen kuullut, että TV-kieltoa on aikanaan VALVOTTU siten, että TV:n omistaminen on johtanut seurakunnan yhteydestä erottamisiin. Tätä ei voi pitää sattuneena muoti-ilmiönä, vaan tapahtuneena totena, jossa TV:stä on tehty uskon ehto. Miten taas uskon ehdollistaminen sopii Raamatun opetukseen, siitä erotetut varmaan haluavat kuulla oikean tuomion.
Totta. Ei tarvitse olla edes kuulopuheiden varassa, kun asiasta on olemassa myös SRK:n vuosikokouspöytäkirjoja, joissa suoranaisesti velvoitetaan hoitamaan TV-asiaa "Kristuksen kirkkolailla".
Tarkoitinkin, että itse päätöksessä ei ole kyse "perustavista uskonkappaleista", mutta jos siitä tehdään uskomisen ehto, silloin on.
Kun puhutaan seurakunnassa tapahtuneista erheistä, ovat ne tapahtuneina tosiasioina erheitä, jotka eivät hautaudu itsestään, eivät millään poppakonsteilla, eivätkä edes sillä verukkeella, että seurakunnassa perustavaa laatua olevat opinkohdat ovat jotensakin kohdallaan.
"...koko yhteinen ja NÄKYMÄTÖIN seurakunta ei taida eksyä TOTISESSA USKOSSA ja PERUSTAVISSA USKON KAPPALEISSA." Vain sellainen USKO, joka nojaa Jumalan sanan (totiseen) totuuteen, pysyy Kristuksen osallisuudessa. Eli. Perustavat uskonkappaleet eivät tee Kristusta, vaan
Kristus itse on valmistanut sieluille perustuksen, joka ei petä.
Kuvitellaan, että seurakunta ottaa kannan, että maa on litteä. Ne, jotka eivät tätä myönnä, suljetaan ulos seurakuntayhteydestä.
Myöhemmin käsitys maan litteydestä paljastuu erehdykseksi. Mitäs silloin tehdään? Vaihtoehtoja on monia: joko pidetään jääräpäisesti kiinni maan litteys -kannanotosta, tai sitten myönnetään erehdys ja samalla sanotaan, että kyse ei ollutkaan perustavaa laatua olevasta uskonasiasta, joten perustavista opinkohdista ei ole erehdytty, tai sitten edellisen lisäksi myönnetään, että litteyskannanottoa vastustavien ulossulkeminen oli virhe, ja vielä yksi vaihtoehto on todeta, että se seurakunta, joka teki kannanoton maan litteydestä, ei ollut todellinen Jumalan seurakunta.
Omasta puolestani en katso ajallisten asioiden kuuluvan samaan kategoriaan Jumalasuhdetta koskevien asioiden kanssa. Kannatan samaa kuin Luther aikanaan, että opillisten harhojen nimeäminen (joka on samalla Jumalan ja hänen vanhurskautensa tuntemista ja tunnustamista) on seurakuntia ajatellen velvoittavaa, jopa niin, että julkisesti tunnustetaan harhat (ja ne anteeksi pyydetään).
Jos hengellisen arvovallan (huom. ilman Jumalaa ja Raamatun oikeaa tulkintaa) on katsottu voivan aurinkoa mieleisellään tavalla liikutella, ei ihme, että myös vl:ssa "hengen miehet" ovat saman "epäilyopin" perusteella julistaneet (varmuuden vuoksi) TV-vastaanottimet arvovaltansa alaisuuteen kuuluviksi.
Erehtymättömyys koskee oikeaa oppia, joka on annettu "säilytettäväksi" ja Pyhän Hengen kautta selitettäväksi seurakunnalle. Tuota Augsburgin tunnustuksen puolustuksen kohtaa kun lukee, niin saa sen kuvan, että seurakunnan jäsenillä on taipumus tuoda omia viritelmiään muka Jumalan sanaksi, ja koska he toimivat vilpittömällä mielellä, se annetaan heille anteeksi mutta samalla heitä nuhdellaan siitä. Näiden oljille rakentavien heikkojen - joita siis vain nuhdellaan, mutta kohdellaan rakkaina siskoina ja veljinä - lisäksi on susia ja kelvottomia opettajia, jotka eivät kuulu Kristuksen seurakuntaan.
Sana erehtymätön on absoluuttinen, vailla vähäisintä erhettä, vikaa tai virhettä. Joten ihminen lihan puolesta, ei yksin eikä yhdessä, ole laatuaan tällainen.
Kun viitataan oppiin, jonka tulee olla täydellisen, viittaa rekisteriraamattukin tähän samaan totuuteen. "Uuden Testamentin seurakunta kutsutaan Katholiseksi (yhteiseksi) sentähden, ettei se ole sidottu vissiin kansaan ja paikkaan, niinkuin Juudan seurakunta Vanhassa Testamentissa, joka ainoastansa Kristuksen tulemiseen asti piti oleman; vaan pitää ulottuman kaikkiin aikoihin maailman loppuun asti, Matt 28:19 Mark 16:15 Joh 4:21,23 Ps 19:4,5 Jes 11:10. Tämän nimen omistaa Paavin lahkokunta itsellensä sopimattomasti, sillä EI hänellä OLE HERRAN KRISTUKSEN OPPIA, joka on se siemen, josta kristillinen seurakunta kasvaa ylös Luuk 8:11 Piet 1:23.
Että jokin on perusteiltaan sitä, mitä sen sanotaan olevan ( "Koko yhteinen näkymätöin seurakunta EI TAIDA EKSYÄ totisessa uskossa..."), tulee kyseisten sanojen nojata seurakunnan perustajan sanoihin. "Kristillisen seurakunnan säätäjä on kolmiyhteinen Jumala..." (rekisteriraamattu) Ja koska tämä perustaja ei ole näkyvä, voidaan edelleen rekisteriraamatun mukaan uskoa, että kolmiyhteisen Jumalan sanoillaan perustama seurakunta on perustajansa sanoihin uskovien USKON puolesta näkymätön.
Joh 15: 9, 16 mukaan Jumalan seurakuntaan kuulutaan Jumalan valinnan, so Jumalan valmistaman vanhurskauden nojalla. " Niinkuin ISÄ RAKASTI minua, niin MINÄ myös RAKASTIN TEITÄ; pysykäät MINUN RAKKAUDESSANI....Ette minua valinneet, vaan MINÄ VALITSIN TEIDÄT, ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne PYSYIS; että mitä te anotte Isältä MINUN NIMEENI , sen hän antaa teille."
Tämä valinta, jonka Jumala on Pojassaan tehnyt, on täydellinen Jumalan Pojan täydellisyyden nojalla. Niin myös " itse työssä ja totuudessa ovat näkyväisen seurakunnan oikiat ja omat jäsenet ne uskovaiset ainoastansa, jotka USKON KAUTTA KRISTUKSEN KANSSA YHDISTETYT OVAT Eph 3:17 1Kor 6:17 Joh 1:12 15:2,3.4 Gal 2:20 3:26
Joidenkin olen kuullut väittävän, että 60-luvun TV-kannanoton peruminen merkitsisi sen tunnustamista, että seurakunta on erehtynyt - vaikka kyse olisi vain siitä, että kannanotto ei ole enää ajankohtainen, kuten ei verensyöntikieltokaan. Ja vaikka olisikin erehtynyt - niin "koko yhteinen ja näkymätöin seurakunta ei taida eksyä totisessa uskossa ja perustavaisissa uskon kappaleissa".
Olen kuullut, että TV-kieltoa on aikanaan VALVOTTU siten, että TV:n omistaminen on johtanut seurakunnan yhteydestä erottamisiin. Tätä ei voi pitää sattuneena muoti-ilmiönä, vaan tapahtuneena totena, jossa TV:stä on tehty uskon ehto. Miten taas uskon ehdollistaminen sopii Raamatun opetukseen, siitä erotetut varmaan haluavat kuulla oikean tuomion.
Totta. Ei tarvitse olla edes kuulopuheiden varassa, kun asiasta on olemassa myös SRK:n vuosikokouspöytäkirjoja, joissa suoranaisesti velvoitetaan hoitamaan TV-asiaa "Kristuksen kirkkolailla".
Tarkoitinkin, että itse päätöksessä ei ole kyse "perustavista uskonkappaleista", mutta jos siitä tehdään uskomisen ehto, silloin on.
Kun puhutaan seurakunnassa tapahtuneista erheistä, ovat ne tapahtuneina tosiasioina erheitä, jotka eivät hautaudu itsestään, eivät millään poppakonsteilla, eivätkä edes sillä verukkeella, että seurakunnassa perustavaa laatua olevat opinkohdat ovat jotensakin kohdallaan.
"...koko yhteinen ja NÄKYMÄTÖIN seurakunta ei taida eksyä TOTISESSA USKOSSA ja PERUSTAVISSA USKON KAPPALEISSA." Vain sellainen USKO, joka nojaa Jumalan sanan (totiseen) totuuteen, pysyy Kristuksen osallisuudessa. Eli. Perustavat uskonkappaleet eivät tee Kristusta, vaan
Kristus itse on valmistanut sieluille perustuksen, joka ei petä.
Kuvitellaan, että seurakunta ottaa kannan, että maa on litteä. Ne, jotka eivät tätä myönnä, suljetaan ulos seurakuntayhteydestä.
Myöhemmin käsitys maan litteydestä paljastuu erehdykseksi. Mitäs silloin tehdään? Vaihtoehtoja on monia: joko pidetään jääräpäisesti kiinni maan litteys -kannanotosta, tai sitten myönnetään erehdys ja samalla sanotaan, että kyse ei ollutkaan perustavaa laatua olevasta uskonasiasta, joten perustavista opinkohdista ei ole erehdytty, tai sitten edellisen lisäksi myönnetään, että litteyskannanottoa vastustavien ulossulkeminen oli virhe, ja vielä yksi vaihtoehto on todeta, että se seurakunta, joka teki kannanoton maan litteydestä, ei ollut todellinen Jumalan seurakunta.
Omasta puolestani en katso ajallisten asioiden kuuluvan samaan kategoriaan Jumalasuhdetta koskevien asioiden kanssa. Kannatan samaa kuin Luther aikanaan, että opillisten harhojen nimeäminen (joka on samalla Jumalan ja hänen vanhurskautensa tuntemista ja tunnustamista) on seurakuntia ajatellen velvoittavaa, jopa niin, että julkisesti tunnustetaan harhat (ja ne anteeksi pyydetään).
Jos hengellisen arvovallan (huom. ilman Jumalaa ja Raamatun oikeaa tulkintaa) on katsottu voivan aurinkoa mieleisellään tavalla liikutella, ei ihme, että myös vl:ssa "hengen miehet" ovat saman "epäilyopin" perusteella julistaneet (varmuuden vuoksi) TV-vastaanottimet arvovaltansa alaisuuteen kuuluviksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olipa hyvä kirjoitus
tulee, niin juttelin taannoin erään uskovaisen teologin (nainen, siksi ei puhuja) kanssa. Ystäväni oli juuri keskustellut erään puhujan kanssa seurakunnan erehtymättömyydestä, ja tämä puhuja oli todennut, että seurakunnan erehtymättömyys on vain ja ainoastaan evankeliumissa - sen totuudellisuuteen saamme aina luotttaa, eikä se koskaan meitä petä. Näin siksi, että evankeliumi tulee Jumalalta, ei ihmiseltä.
Sen sijaan kaikessa muussa näkyy ihmisen toiminta, ja siksi siihen pitää suhtautua asianmukaisesti, ei ylihengellisesti.
En ole itse puheissa kuullut koskaan mitään sen suuntaistakaan, että seurakunta voisi tehdä päätöksissään virheitä: sanotaan, että kun seurakunta on yhteisellä koolla, kaikki päätökset syntyvät Pyhän Hengen vaikutuksesta. Puheita, joissa erehtymättömyyttä korostetaan, olen kyllä kuullut useitakin. Tähän liittyy myös "on vain yksi oikea oppi" -tematiikka, jonka hätäisimmät tulkitsevat siten, että "opilla" tarkoitetaan jokaikistä maailmanhistorian aikana esille tulevaa ajankohtaista kysymystä.
kun puhe kääntyy "sääntölistoihin", niin näiden sääntöjen olemassaolo kielletään oikeastaan vain sillä, että tiettyjä normeja ei ole kirjoitetussa muodossa välttämättä olemassa (sen sijaan niitä voidaan vahvistaa kyllä esim. seurapuheissa ja varsinkin uskovaisten välisessä kanssakäymisessä).
Ja lisäisin kirjoitukseesi ,että koska vl-liikkeen päätökset tehdään Pyhän Hengen vaikutuksesta niin silloin seurakunnnan päätökset ovat erehtymättömiä. Pyhän Hengen töitä ei ole soveliasta vl-opetuksen mukaan arvostella. Näin vl-päättäjät asettuvat arvostelun ulkopuolelle jumalan asemaan.
Kuitenkin 70-luvun kannanotoista on livetty monessakin kohdassa. Ihmettelyni onkin siinä,että erehtyikö Pyhä Henki kuitenkin vai eikö silloiset päätökset ollutkaan tehty Pyhän Hengen vaikutuksesta, vaikka niin on asia vuosikymmenet tulkittu.
Siitä asti liike on harhaillut ihmisopeissa.
Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä! (Gal. 5: 15)
Näillä sanoilla Paavali todistaa, että RAUHA ja SOPU EI VOI SÄILYÄ opinkäsitykseen eikä elämÄän katsoen, jos PERUSTUS, toisin sanoen, USKONOPPI jumalattomien opettajien toimesta KUKISTUU; silloin syntymistään syntyy uusia ristiriitaisia käsityksiä opista, uskosta ja teoista. Mutta jos kerrankin on järkytetty seurakunnan yksimielisyyttä, ei ole mittaa eikä määrää puheenalaisella onnettomuudella: Lahkosuuntien perustajathan ovat keskenään erimielisiä: toinen opettaa TÄMÄN TEON OLEVAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄN VANHURSKAUDEN SAAVUTTAMISEKSI, toinen taas toisen, ja jokainen HANKKII KANNATUSTA OMALLE TAIKAUSKOISELLE KÄSITYKSELLEEN, MOITTIEN TOISEN KÄSITYSTÄ. Silloin syntyy välttämättömyyden pakosta erimielisyyksiä ja puolueita, jotka sitten toinen toistansa purevat ja syövät, toisin sanoen, TUOMITSEVAT ja KIROAVAT, kunnes loppujen lopuksi kukistuvat. Tämän todistaa Pyhän Raamatun lisäksi monen monituiset esimerkit kaikkina aikoina. Kohta kun manikealaiset olivat saattaneet Afrikan rappiotilaan, tulivat heidän jälessään donatolaiset...Meidän päivinämme luopuivat meistä ensin sakramenttilaiset ja sitten kasteenuusijat; kummankaan keskuudessa ei olla yksimielisiä. Näin lahkosuunta aina synnyttää uusia lahkosuuntia ja nämä TUOMITSEVAT TOISENSA KADOTUKSEEN. Jos suuretta jatkuvasti jaetaan, kasvaa osien luku äärettömäksi, sanovat matemaatikot; samoin EI OPISSA EIKÄ ELÄMÄSSÄ, JOS HENGEN YHTEYS ON TURMELTU JA HÄVINNYT, MITENKÄÄN VOI SOPU SÄILYÄ, VAAN TÄMÄN TÄSTÄ SYNTYY KUMMALLAKIN TAHOLLA UUSIA ERHEITÄ LOPPUMATTOMIIN. Tämän saatamme vaivatta todeta paavikunnassakin; kun USKONOPPI sen keskuudessa MAKASI MARTAANA, EI HENGEN YHTEYS MITENKÄÄN VOINUT SÄILYÄ; ja kun tämä oli tyhjäksi tehty, syntyi TEKO-OPIN VAIKUTUKSESTA melkien lukemattomia MUNKKILAHKOJA, jotka keskinäisen erimielisyyden vallitessa MITTASIVAT PYHYYTTÄ JÄRJESTÖJENSÄ ANKARUUDEN ja omien keksimiensä TAIKAUSKOISTEN TEKOJEN VAIKEUDEN MUKAAN: toinen tahtoi käydä pyhemmästä kuin toinen...Ne taas, jotka ovat käsittäneet uskonopin ja tämän Paavalin käskyn mukaisesti rakastavat toisiaan, EIVÄT MOITISKELE TOINEN TOISENSA ELÄMÄNMUOTOA EIKÄ TEKOJA, vaan jokainen hyväksyy toisensa elämänmuodon ja sen tehtävän, jota kutsumuksessaan suorittaa...Tämä ulkonainen erilaisuus EI mitenkään OLE sellaisen HENGEN YHTEYDEN ESTEENÄ, jonka vallitessa kaikki ovat KRISTUKSESTA SAMAA MIELTÄ ja USKOVAT ETTÄ VAIN HÄNEN KAUTTAAN SAAMME SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN JA VANHURSKAUDEN; mitä taas ulkonaiseen elämään ja kutsumukseen tulee, TOINEN EI TUOMITSE TOISTA eikä moitiskele toisen tekoja eikä liioin omiaan kehaise, vaikka ne olisivatkin toisen tekoja paljon parempia, vaan yksin suin ja yhdessä Hengessä he tunnustavat olevansa SAMAN KRISTUKSEN, VAPAHTAJAN, OMISTUKSESSA, JOSSA EI OLE MITÄÄN "HENKILÖÖN" EIKÄ TEKOIHIN "KATSOMISTA".
näkyvät tottelemattomuutena ja kapina henkenä.
Nämä ja epäuskon saa anteeksi julistetussa evankeljumissa, hyvässä sanomassa Herrasta Jeesuksesta. Ratkaisumme perustuu ja nojaa vahvaan arvovaltaan Raamattun ilmoitukseen, jonka Herra ja kunigas on Jeesus Kristus.
kapinoi Jumalan seurakuntaa vastaan
Korahin, Datanin ja Abiramin kapina
1 Leeviläinen Korah, Kehatin pojan Jisharin poika, sekä Ruubenin heimoon kuuluvat Datan ja Abiram, Eliabin pojat, ja On, Peletin poika,
2 asettuivat avoimesti uhmaamaan Moosesta ja saivat puolelleen kaksisataaviisikymmentä arvossa pidettyä miestä Israelin päämiesten, kansankokouksen jäsenten joukosta.
3 He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat: "Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä, ja Herra on meidän keskellämme. Miksi te siis yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?"
4 Kun Mooses kuuli tämän, hän painoi kasvonsa maahan
5 ja sanoi sitten Korahille ja hänen väelleen: "Huomisaamuna Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa, kuka on pyhä ja kuka saa astua hänen eteensä uhraamaan. Vain se, jonka Herra valitsee, saa astua hänen eteensä.
6 Sinun, Korah, ja jokaisen sinun joukkoosi kuuluvan on huomenna otettava tuliastia,
7 sytytettävä siihen tuli ja pantava siihen Herran edessä suitsuketta. Se, jonka Herra valitsee, on pyhä. Totta tosiaan, jo riittää, leeviläiset!"
8 Sitten Mooses sanoi Korahille: "Kuunnelkaa, leeviläiset!
9 Eikö muka riitä, että Israelin Jumala on ottanut teidät erilleen muusta kansasta ja päästänyt teidät lähelleen, niin että te voitte huolehtia Herran telttamajassa toimitettavista askareista ja suorittaa palvelusta kansan puolesta?
10 Hän sallii sinun ja leeviläisten heimolaistesi astua eteensä, ja nyt te jo havittelette pappeuttakin. [4. Moos. 3:10]
11 Sinä ja sinun joukkosi olette liittoutuneet Herraa ettekä vain Aaronia vastaan, vaikka häntä vastaan nurisettekin."
12 Mooses kutsutti luokseen Eliabin pojat Datanin ja Abiramin, mutta he vastasivat: "Me emme tule.
13 Eikö riitä, että veit meidät pois maasta, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja toit meidät kuolemaan tänne autiomaahan? Onko sinun saatava myös hallita meitä? [2. Moos. 16:3]
14 Sinä et ole vienyt meitä siihen maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, etkä ole antanut meille omia peltoja ja viinitarhoja. Luuletko voivasi pettää näitä ihmisiä? Me emme tule!" [2. Moos. 3:8 ]
15 Mooses suuttui tästä kovin ja sanoi Herralle: "Älä ota vastaan heidän uhrilahjojaan! Yhtä ainoaa aasiakaan minä en ole heiltä riistänyt enkä ole tehnyt vääryyttä kenellekään heistä." [1. Moos. 4:5 | 1. Sam. 12:3]
16 Sitten Mooses sanoi Korahille: "Huomenna sinun on asetuttava väkesi kanssa Herran eteen. Myös Aaronin on oltava läsnä.
17 Kukin teistä ottakoon tuliastian, pankoon siihen suitsuketta ja tuokoon tuliastiansa Herran eteen. Tuliastioita kertyy yhteensä kaksisataaviisikymmentä. Myös sinun ja Aaronin tulee tuoda omat tuliastianne."
18 Jokainen otti tuliastiansa, sytytti siihen tulen ja pani siihen suitsuketta. Kaikki asettuivat Mooseksen ja Aaronin kanssa pyhäkköteltan oven luo.
19 Korah kokosi myös muun kansan pyhäkköteltan oven edustalle. Silloin ilmestyi Herran kirkkaus, niin että kaikki sen näkivät, [4. Moos. 14:10]
20 ja Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
21 "Siirtykää pois tämän joukon keskeltä. Minä aion tuhota heidät kaikki yhdellä kertaa."
22 Mutta Mooses ja Aaron painoivat kasvonsa maahan ja sanoivat: "Oi Jumala, Jumala, sinä, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, annatko vihasi kohdata koko kansaa, kun yksi ainoa ihminen on tehnyt syntiä!" [4. Moos. 27:16; Job 12:10]
23 Silloin Herra sanoi Moosekselle:
24 "Sano kansalle näin: Menkää pois Korahin, Datanin ja Abiramin majojen lähettyviltä."
25 Mooses meni sitten Datanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä.
26 Mooses sanoi kansalle: "Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen lähistöltä älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan. Muuten tuhoudutte heidän syntiensä tähden."
27 Niin israelilaiset siirtyivät pois Korahin, Datanin ja Abiramin telttojen lähettyviltä. Datan ja Abiram olivat astuneet ulos ja jääneet perhekuntineen telttojensa eteen.
28 Mooses sanoi: "Siitä, mitä nyt tapahtuu, te näette, että Herra on minut lähettänyt ja että kaiken, minkä teen, teen Herran käskystä enkä omasta tahdostani.
29 Jos nuo kuolevat tavalliseen tapaan ja saavat saman kohtalon kuin muutkin ihmiset, niin Herra ei ole minua lähettänyt.
30 Mutta jos Herra tekee jotakin tavatonta, niin että maa aukaisee kitansa ja nielee heidät ja kaiken heille kuuluvan ja he vajoavat elävältä tuonelaan, silloin tiedätte, että nämä miehet ovat halveksineet Herraa."
31 Tuskin hän oli saanut tämän sanotuksi, kun maa repesi heidän allaan,
32 avasi kitansa ja nieli heidät kaikki telttoineen päivineen, samoin Korahin, hänen väkensä ja omaisuutensa. [16:32,33: 4. Moos. 26:10; 5. Moos. 11:6; Ps. 106:17]
33 Näin he vaipuivat kaikkineen elävältä tuonelaan; maa sulkeutui heidän jälkeensä, ja he katosivat Israelin kansan keskeltä.
vähän meille muillekin sanomaasi.
1. Miten"synnin saastaisuus" liittyy avauksen aiheeseen?
2. Miten "tottelemattomuus ja kapinahenki" näkyvät tässä avauksessa?
Ja kaikki tämä Raamatun valossa, kiitos:)
Ja lisäksi:>>Ratkaisumme perustuu ja nojaa vahvaan arvovaltaan Raamattun ilmoitukseen, jonka Herra ja kunigas on Jeesus Kristus.
Raamatun mukaan jos joku harhailee eikä Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Minulla eri usko, eri henki ja eri isä, jne.
perkeleestä.
Miust jo semmonen on harhailuu et kirjoitetaan näin pitkii ja vakavast!
Eihän sen Ankan linnunaivot pysty käsittelemään kuin ihan lyhyitä lauseita kerrallansa, semmoisia kuin "ruoka on valmista", "käykääpäs pöytään" ja "mansikkakakkua olis sitten jälkiruuaksi". Tuo viimeinen lause tosin on jo pitkä ja vaikea, mutta kun motivaatio on vahva, Ankkakin ylittää kykynsä kevyesti.
Samaa mieltä; kamalaa harhailua se on jos kirjotetaan pitkästi vakavia juttuja. Jos kirjottaa vakavii, pitää muutamalla sanalla selvitä siitä ja seki pitää höystää aidolla savolaishuumorilla!
Hyvä ja korkeatasoinen kirjoitus:)
Tällä palstalla on aiempina vuosina kirjoitellut aktiivinen ex-vl nimimerkki Paula E. Avaaja ei liene sama kirjoittelija:
http://hakomaja.net/keskustelu?func=view&id=1561&catid=17
tämän ja tuon telkkari-internet-ketjun perusteella seuraavia näyttää olevan monta: JaniS, Weha, O.M., Spintarella, Jemima, Sanis ynnä ilman nikkiä matkittuja Mopin palstan ja Vl-foorumin kirjoittajia. On kai tarkoitettu harmittomaksi leikiksi.