Miten kohtalo voi olla näin...

paljon voimia sulle, koita jaksaa. itse mietin myös usein et mitä järkeä missään on ja miks asiat tapahtuu nii ku tapahtuu, me ollaan niin pieniä täällä ja meidän voima vaikuttaa asioihin on niin vähäistä. yritä jaksaa ja toivotaan että ystäväsi palaisi niin normaaliksi kuin mahdollista.

monesti kivikkoinenkin matka. Minun tulee mieleeni, että kuolema sinänsä on tosiasia, siis että jokainen kuolee kerran, kukin kuolee vuorollaan. (Kristittynä pidän ainoastaan tärkeänä sitä, että mihin menee sitten, kun kuolee.) Ystäväsi tapauksessa kuoli kaksi läheistä sattumalta näin perätysten. Näinkin voi monelle käydä. Minultakin kuoli ihan lähisuvustani neljä ihmistä neljän vuoden aikana, siis omasta ydinperheestäni. Itse katson, että kun jokainen joskus kuoleen, myös tämmöinen yhteensattuma on ihan hyvin mahdollinen, en itse osaisi sitä mitenkään kysellä, että miksi.

Sitten yhteen samaan tapahtumasarjaa sattumoisin tuli tuo päällekarkaus, eipä sitä voi selittää. Kun lehtiä lukee, niin joka ikinen vuorokausi Suomessakin jossain päin useampia vastaavia tapahtumia. Ihan mitä vain onnettomuutta ja pahoja tekoja, kuolemia ja vammautumisia. Sitäkin lähtökohtaisesti siis tapahtuu koko ajan. Nyt tapahtui ystävällesi, niin oli se kauhea ajankohta. Nyt jos hän on sairaalassa noin huonona, niin tuskin on sisäistänyt isää ja isoisää vielä ollenkaan, saati tehnyt surutyötä niinkuin sanotaan. Voih, otan osaa. Sinulla todella nyt varmaan ihan pelit seis ja olet lamassa. - Näin se on, että me jokainen myös menetetään ystäviä, sitä sattuu yhtälailla koko ajan. Myös me jokainen joudutaan näkemään toisten hätää. Itsekin olen ajatellut, että pian tulee aika, jolloin minunkin ystävät ja tuttavat alkavat kuolla pois täältä ajasta; mikähän lie järjestys ja tiheys tuossakin ja miten itse siihen liityn. Näin se vain on. Alistuttava on, asiat ovat suuria, eivätkä hallinnassamme. - Voimia sinulle ja toivon, että löydät jostain kautta helpotusta ja avaruutta nyt itsellesi. Myöhemmin sitten kuulet ystäväsikin lopullisesta tilanteesta. Älä sitäkään murehdi, jos hän jää jotenkin vammautuneeksi, hän voi silti sinulle olla yksi hyvä ystävä, et sinä tuolloin häntä ole menettänyt. Ystävyytenne jatkuu - erilailla.

tapana järjestää surua ja murhetta kasapäin ja kaikki muut vaikeudet siihen päälle vielä bonukseksi. Pitää vain räpistellä päivästä päivään jollakin tavalla, jos ei halua ihan kokonaan luovuttaa. Ystäväsi tarvitsee sinua nyt vieläkin enemmän, vaikka sinusta tuntuu varmasti pahalta katsella ja kuunnella sekavia juttuja, niin älä pelkää ja sinulla ainakin on se tarkoitus pysyä lähellä ja olla kaverina vaikka toisen jutut onkin ihan ulkoavaruudesta. Olet tärkeä muista se, elämä on raadollista ja rankkaa suurimman osan aikaa, ei niitä valopilkkuja paljoa tule, ja jos niitä suruja ja murheita on liikaa niin usein se omakin elämänhalu menee ja masentuu vaikka kuinka yrittää löytää jotain valonpilkkuja, ja sitten kun tarpeeksi tulee pelkkää pas..aa niin ei ne valonpilkutkaan tunnu miltään....Jaksamista sinulle ja toivotaan että ystäväsi toipuu.

Tekstisi oli surullista luettavaa, mutta anteeksi jos tartun pieniin kohtiin, kaiken mursi yksi ainut sana - vammainen. Ei, kaveristasi ei tule vammaista, vaan vammautunut. Liikuntarajoitteinen. Halvaantunut.

Jotenkin oli loukkaava käsite ystävääsi kohtaan, vaikka tuskin sitä niin tarkoitit.

Eikä suinkaan ole sinun vuoro, sitä ei tulekaan, jos olet varuillasi.