Hei! Olen 27-vuotias nuori nainen. Minulle on suositeltu sairaseläkettä ainakin vuodeksi tai toistaiseksi. Nyt kysyisinkin kuinka helposti tälläisiä eläkeasioita puretaan, jos asiani ovat jonain päivänä paremmin? Omalla kohdallani sairaseläkkeen syy oli masennus ja paniikkioireet.
Pitääkö paikkansa taas tälläinen väite, ettei toimeentulotukea saa ollenkaan tai se pienennetään minimiin jos eläkettä ei ota vastaan? Jotenkin tuntuu että kohdallani mentiin "liiallisuuksiin" asian suhteen eikä ikäänkuin haluttu edes antaa muita vaihtoehtoja. Eläke on kuitenkin koko elämän mittainen asia ja "leima".
Kaipaisin myös muiden kohtalotovereiden kokemuksia siitä, miten teille on käynyt elämässä eläkkeen myötä, oletteko saaneet oikeita töitä eläkkeen ohella? Entä miten muut ihmiset ovat suhtautuneet? Esim.työpaikoilla kuullessaan että oletkin sairaseläkkeellä? Neuvot tulisivat todellakin tarpeeseen, koska en tiedä haluanko allekirjoittaa koko elämään vaikuttavaa paperia mitä myöhemmin ehkä kadun tai jos siitä on enemmän haittaa kun hyötyä.
Pitääkö paikkansa taas tälläinen väite, ettei toimeentulotukea saa ollenkaan tai se pienennetään minimiin jos eläkettä ei ota vastaan? Jotenkin tuntuu että kohdallani mentiin "liiallisuuksiin" asian suhteen eikä ikäänkuin haluttu edes antaa muita vaihtoehtoja. Eläke on kuitenkin koko elämän mittainen asia ja "leima".
Kaipaisin myös muiden kohtalotovereiden kokemuksia siitä, miten teille on käynyt elämässä eläkkeen myötä, oletteko saaneet oikeita töitä eläkkeen ohella? Entä miten muut ihmiset ovat suhtautuneet? Esim.työpaikoilla kuullessaan että oletkin sairaseläkkeellä? Neuvot tulisivat todellakin tarpeeseen, koska en tiedä haluanko allekirjoittaa koko elämään vaikuttavaa paperia mitä myöhemmin ehkä kadun tai jos siitä on enemmän haittaa kun hyötyä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ymmärsin kirjoituksesi oikein, et ole vielä edes hakenut kuntoutustukea (määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ). Vaikka lääkärisi on suositellut sinulle kuntoutustuen hakemista, ei ole todellakaan varmaa että Kela/eläkelaitos sen sinulle myöntää. Hakemuksia hylätään myös hyvin paljon. Tuntuu myös oudolta jos noilla diagnooseilla pelkästään ja sinun iässäsi edes puhutaan toistaiseksi voimassa olevasta työkyvyttömyyseläkkeestä
Minulla on huomattavasti "rankemmat" psyykkiset diagnoosit ja sen lisäksi myös liuta fyysisia vaivoja ja olen n.50 v ja minulle on vaan aina jatkettu määräaikaisia kuntoutustukia (tällä hetkellä olen ollut jo 3,5 vuotta ja vielä on 2 myönnettyä kuntoutustuki vuotta edessä Luojalle kiitos)
Toimeentulotukiasioista en osaa sanoa, mutta eikös toimeentulotuki ole aina viimesijainen elämisen rahoitus.
Eläkkeen tai kuntoutustuen saa toki peruttua, mutta sitten ei ehkä uutta eläkettä niin vain myönnetäkkään , jos et työelämässä pärjääkkään.
Noista omakohtaisista kokemuksista työelämään palaamisesta "eläkkeeltä" voisin kertoa sen , ettei minulla ainakaan siinä ollut mitään ongelmaa. Kun en ollut näin sairas pystyin aina välillä tekemään vuosiakin töitä kuntoutustukijaksojen välillä. Aina löytyi työtä. Eihän sitä muille tarvitse työpaikalla kertoakkaan kun esimiehelle työhaastattelu tilanteessa , että työhistoriassa on aukkoja. Eihän ihminen itse valitse sairauksiaan eikä sitä milloin sairastuu. Olen tavannut töissä ollessani myös osa-aika eläkkeellä olevia työkavereita ja ei heitä sen kummemmin kohdeltu,työaika oli vain lyhyempi.
En kovin paljoa osaa vielä kertoa, mutta olen ollut vuoden täydellä eläkkeellä ja olen ryhtynyt hakemaan vähäisiä töitä. Kertaakaan ei ole ollut työllistymisen esteenä asenne sairauteen tai eläkkeeseen, vaan minun omat rajoitukseni.
Esim esteettömyyskysymykset tai se, etten voi luvata olla tiettynä päivänä paikalla, on ollut työn luonteen kannalta ongelma. Sairauteni ei näy päällepäin, mutta rajoittaa kovasti toimintaani. Viimeksi tänään haastattelija kehui saaneensa minusta kovin positiivisen kuvan ja vaikkei työ jälleen sopinut minulle aikataulukriteerien vuoksi, halusi hän miettiä minulle jotain muuta työtä, joka voisi mahdollistua vuodenvaihteessa.
En koe eläkkeellä olemista leimaksi, vaan helpotukseksi ja välillä se sävähdyttää mukavasti kanssakeskustelijaa :)
Luulen, että oma asenne ja persoona ratkaisee eniten.
Itse pääsin pois eläkkeeltä valmistuttuani insinööriksi! Kun olin taas työkykyinen. Eli sairastuin sairauteen, joka rajoittaa fyysistä suoriutumista, joten jouduin kouluttautumaan uuteen ammattiin. Sain määräaikaista kuntoutustukea (ent. työkyvyttömyys-/sairaseläke).
Opiskeluaikana en maininnut kenellekkään kesätöissä tms. saavani eläkettä. Ei olisi muuten irronnut harjoittelu-työpaikkojakaan.
eläke loppui pari vuotta sitten, työpaikoillakaan en ole sairauttani mainostanut, se on mun asia enkä ole kellekkään velvollinen selittelemään, olen hyvä työssäni.
Kuntoutustukea aloin hakea vasta, kun olin ollut sairauspäivärahalla vuoden.Tämän jälkeen Kela haluaa kuntoutussuunnitelman (lääkärit ym. antaa omat lausuntonsa, omat näkemyksesi kuullaan )ja tämän pohjalta arvioidaan jatkotoimenpiteet (kuntouttavaa toimintaa on monenlaista). Ihminen pyritään saamaan toki aina takaisin tuottavaksi rattaakai työelämään.
Nyt yritän tehdä mahdollisimman paljon töitä, ennenkuin tämä etenevä sairaus lopettaa kaiken työnteon, jotta olisi edes sellainen eläke ettei tarvitsisi fattaan mennä. Näin nuorena sairastuneena eläkkeeni oli järkyttävän pieni, 470? tai jotain.
Että sellasta, toivottavasti saat tästä toivomaasi tietoa. Jatkoja!