Eli, kuulostaa tyhmältä mutta olen nyt aivan heikoilla hangilla. haluaisin joskus tulevaisuudessa olla journalistisessa ammatissa, jossa anaalysoidaan/kritisoidaan yhteiskuntaa. eli jonkin yhteiskuntakriitikko-journalisti? kannattaako ensiksi pyrkiä lukemaan yhteiskuntakriitikoksi (MINNE?) ja sitten lukea viestintää/journalismia (MISSÄ?). olen koko yön selannut kaikenmaailman paikkoja. olisi tarkoitus löytää "alan" paras paikka Suomesta.
eli avainsanat: yliopistolla viestintää, yhteiskuntakriitikkojuttua, journalismia, politiikkaa, kulttuuria -- jotain!
Apua! Viisaat viisaat auttakee. Lämmintä syksyä!
nim.hölmö
eli avainsanat: yliopistolla viestintää, yhteiskuntakriitikkojuttua, journalismia, politiikkaa, kulttuuria -- jotain!
Apua! Viisaat viisaat auttakee. Lämmintä syksyä!
nim.hölmö
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos jos joku tietää vastauksia =)
Hesaan tai Tampereelle ei ainakaan kannata hakea. Edes minä läheskään päässyt. Hukkaat vaan aikaasi.
No journalistin ammattiin sopivat luonnollisesti viestinnän opinnot, lisäksi suomen kielen ja kirjallisuuden tuntemuksesta on varmasti etua. Vieraat kielet on myös syytä hallita. Mutta en tunne alaa, joten siihen suoranaisesti liittyvät arvelut jääkööt tähän.
Yhteiskuntaa kritisoimaan oppii monilla aloilla, erityisesti humanistis-yhteiskuntatieteellisillä luonnollisesti. Jotkut alat suorastaan keskittyvät yhteiskuntakritiikkiin.
Suosittelisin ainakin filosofiaa (monia kriittisiä teorioita, argumentointitaitoja), valtio-oppia (paljon kriittisiä linjoja), yhteiskuntahistoriaa (kritiikin kohteiden jäljittämiseksi), naistutkimusta (feminististä kritiikkiä), kehitysmaatutkimusta (nimi kertoo kaiken), kansantaloustiedettä (talouden tuntemus olennaista yhteiskuntaa kritisoitaessa), psykologiaa (monia aineksia yhteiskuntakriitikolle) ja matematiikkaa (looginen päättelykyky, kritiikin perusteluun). Tilastotiedettäkin tulisi tuntea, jotta voi vedota tilastoihin. Jos luonnontieteet nappaavat, niin esim. evoluution tuntemisesta on etua, samoin lääketieteen tuntemuksesta (liittyen esim. kehitysmaiden ongelmiin tai medikalisoitumiseen). Monesta aiheesta sitä kritiikkiä riittää. Oikeuden tuntemuksesta olisi myös hyötyä. Antropologiassa oppii vieraiden kulttuurien tuntemusta ja toisaalta näkee, miten niitä käsitellään.
No mun mielestä tällaiset yhdistelmät voisi toimia:
Pääaine valtio-oppi,sivuaineeksi laajasti tiedotusoppia, ja ehkä perusopinnot kansainvälisestä politiikasta ja tilastotieteestä
Tai vaihtoehtoisesti:
Pääaine tiedotusoppi, sivuaineena laajasti valtio-oppia, ja perusopinnot nuo tilastotiede ja kansainvälinen politiikka (ehkä myös muutama historian kurssi).
Näitä kaikkia voi lukea ainakin Tampereella ja varmaan myös Helsingissä .
Miltäs kuulostaa?
Opiskele sitten kunnolla ja tule alasi huipuksi, koska muuten tuo suunnittelemasi ala ei sinua elätä. Sori vaan...
Määritelmällisesti kysymys on hankala. Ketkä ovat yhteiskuntakriitikkoja? Stereotyyppinen vastaus olisi jonkinlaiset yhteiskuntakriitikoikseen itsensä julistavat, julkisuudessa kriitikon ominaisuudessa näkyvät "älyköt".
Mutta onko Raimo Sailas yhteiskuntakriitikko, kun hän ehdottaa ajottain radikaalejakin muutoksia? Entä oppositiopuolueet, jotka tekevät välikysymyksiä? Hallituspuolue ei jotenkin intuitiivisesti istu yhteiskuntakriitikon rooliin, onko siis näin, että yhteiskuntakriitikolla ei voi olla suoranaista valtaa?
Onko nukkuvien puolue täynnä yhteiskuntakriitikkoja, jotka eivät usko edustukselliseen demokratiaan?
Ehkäpä stereotyyppisimpiä yhteiskuntakriitikoita ovat ääri- ja nuorisoliikkeiden edustajat sekä toisaalta taiteilijat, kuten monet kirjailijat.
Kysymyksesi on kiinnostava, mutta siinä on hieman "kriittinen kriittisyyden vuoksi" -makua. Kriittisyyden ei pitäisi olla itsetarkoitus, vaikka se on oivallinen väline esim. tieteessä.