Ensimmäiseksi pyydän anteeksi, että olen naisena tänne miesten valtakuntaan tullut.
Mutta haluaisin miehisen näkökulman asiaan.
Mitä mieltä olette lapsen hoitoon viemisestä ja siis nimen omaan siitä, että kun pieni lapsi viedään päivähoitoon? Onko se mielestänne väärin ja jos on niin miksi? Ja vielä sellainen kysymys etenkin heille joiden mielestä se on väärin, niin kuinka moni mies olisi oikeasti valmis jäämään kotiin lapsen kanssa sen kolmeksi vuodeksi? Niin ja vielä se että kun, yleisesti kun nainen on lapsen kanssa kotona (ainakin niissä perheissä mitä minä tunnen), niin nainen hoitaa lapsen lisäksi kodin, siis pesee pyykit, laittaa ruokaa ja siivoa ym muut askareet. Niin päteekö sama sitten koti-isään?
Itse lähdin töihin pojan ollessa 9kk vanha, enkä koe lapsen siitä mitenkään hirveästi kärsivän. Asumme 40km päässä kaupungista, eikä minulla täällä päin ole oikein ystäviä, eikä ketään muuta samassa tilanteessa olevaa. Eikä näillä bensan hinnoilla viiti kovin usein ajella kaupunkiin ihan vain huvin vuoksi. Että eipä juuri ollut aikuista seuraa.
Minä olen sen aina tiennyt etten mikään kotiäiti ja perheen hengetär tule olemaan, eli että lapset tulevat menemään hoitoon siinä 9-10kk iässä. Ainakin normaalissa tilanteessa, että lapsi on terve ja muutenkin ettei ihan kauhesti viersta tms. Minusta ei vaan ole siihen kotona olemiseen, kaikki päivät ovat vain liian samanlaisia. Mutta se ei millään tavalla vähennä rakkauttani lapsia kohtaan (joita kohta on 2).
Minusta se nyt vaan on parempi, että lapsi/lapset on hoidossa, jos äidistä/isästä tuntuu ettei jaksa olla kotona. Eikä ne hoitopaikat ole mitään kidutus paikkoja, jonne lapsi viedään kun on tuhma. Ihan siellä on asiansa osaavaa porukkaa. Ja iloinen ja reipas poika tuolla on aina vastassa ollut kun hänet on pois hakenut.
Ja se vielä että minusta vanhempien pitäisi pystyä itse kasvattamaan lapsen niin, ettei aina tarvitsisi vedota johinkin tutkimukseen että näin pitäisi tehdä. Jokaisen vanhemman pitäsi tuntea lapsensa niin hyvin, että voi itse sanoa onko lapsesta johonkin vai ei!
JA TÄHÄN EN HALUA MINKÄÄNLSISIA KOMMENTTEJA NAISILTA, KOSKA TIEDÄN HEIDÄN NÄKEMYKSENSÄ ASIAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mutta haluaisin miehisen näkökulman asiaan.
Mitä mieltä olette lapsen hoitoon viemisestä ja siis nimen omaan siitä, että kun pieni lapsi viedään päivähoitoon? Onko se mielestänne väärin ja jos on niin miksi? Ja vielä sellainen kysymys etenkin heille joiden mielestä se on väärin, niin kuinka moni mies olisi oikeasti valmis jäämään kotiin lapsen kanssa sen kolmeksi vuodeksi? Niin ja vielä se että kun, yleisesti kun nainen on lapsen kanssa kotona (ainakin niissä perheissä mitä minä tunnen), niin nainen hoitaa lapsen lisäksi kodin, siis pesee pyykit, laittaa ruokaa ja siivoa ym muut askareet. Niin päteekö sama sitten koti-isään?
Itse lähdin töihin pojan ollessa 9kk vanha, enkä koe lapsen siitä mitenkään hirveästi kärsivän. Asumme 40km päässä kaupungista, eikä minulla täällä päin ole oikein ystäviä, eikä ketään muuta samassa tilanteessa olevaa. Eikä näillä bensan hinnoilla viiti kovin usein ajella kaupunkiin ihan vain huvin vuoksi. Että eipä juuri ollut aikuista seuraa.
Minä olen sen aina tiennyt etten mikään kotiäiti ja perheen hengetär tule olemaan, eli että lapset tulevat menemään hoitoon siinä 9-10kk iässä. Ainakin normaalissa tilanteessa, että lapsi on terve ja muutenkin ettei ihan kauhesti viersta tms. Minusta ei vaan ole siihen kotona olemiseen, kaikki päivät ovat vain liian samanlaisia. Mutta se ei millään tavalla vähennä rakkauttani lapsia kohtaan (joita kohta on 2).
Minusta se nyt vaan on parempi, että lapsi/lapset on hoidossa, jos äidistä/isästä tuntuu ettei jaksa olla kotona. Eikä ne hoitopaikat ole mitään kidutus paikkoja, jonne lapsi viedään kun on tuhma. Ihan siellä on asiansa osaavaa porukkaa. Ja iloinen ja reipas poika tuolla on aina vastassa ollut kun hänet on pois hakenut.
Ja se vielä että minusta vanhempien pitäisi pystyä itse kasvattamaan lapsen niin, ettei aina tarvitsisi vedota johinkin tutkimukseen että näin pitäisi tehdä. Jokaisen vanhemman pitäsi tuntea lapsensa niin hyvin, että voi itse sanoa onko lapsesta johonkin vai ei!
JA TÄHÄN EN HALUA MINKÄÄNLSISIA KOMMENTTEJA NAISILTA, KOSKA TIEDÄN HEIDÄN NÄKEMYKSENSÄ ASIAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei lapsen viemisestä päivähoitoon tarvitse tuntea tunnontuskia. Toki kasvatusvastuu on vanhemmilla, jotka toivottavasti myös sen vastuunsa kantavat. Kyllä 9 kk vanhan lapsen jättäminen tarhaan tietysti riipaisee normaali-ihmistä, oli mies tai nainen. Mutta ns. pehmeä lasku usein auttaa tilannetta ja rauhoittaa sekä lasta että vanhempia.
Nämä päivähoitopaikat parhaimmillaan ovat hyvin monipuolisesti lasta kehittäviä ja virikkeitä antavia paikkoja. Harvalla kotona olevalla vanhemmalla riittää taitoa ja viitseliäisyyttä kaikkeen mahdolliseen askarteluun, lauluihin, loruihin, liikuntaan ja leikkeihin, joita tarhassa päivittäin tehdään. Samoin lapsi oppii eri tavalla sosiaalisuutta olemalla muiden lasten joukossa. Tämä voi osoittautua ensiarvoisen tärkeäksi aikuisena. Olipa sitten millä alalla hyvänsä.
Tottakai lapset kotonakin nauttivat aktiivisesta tekemisestä ja olemisesta isän ja äidin kanssa ja tarvitsevat satu- ja juttelutuokioita, hassuttelua ja vaikka mitä. Kaikkia nahdollisia kykyjäsi saat aivan varmasti harjoittaa jälkikasvusi kanssa ennenkuin he ovat aikuisia. Se miten paljon tällaista itse osaat ja haluat tehdä, on yksilökysymys. Pääasia lapsille on aina ja kaikkialla, että he tuntevat olonsa turvalliseksi. Tämä on hyvä muistaa. Sen turvallisuuden tunteen saa aikaan mm. asettamalla selkeät rajat ja pitämällä niistä kiinni.
Lapsi on ihminen. Ja ihmisen päivät ovat erilaisia. Kuten sinun työpäiväsikin. Joskus lapsi lähtee tarhaan hyvillä mielillä, joskus (varsinkin väsyneenä) ei haluaisi millään lähteä. Mutta, sellaisinakin päivinä voi käydä niin, että kun haet lastasi hoidosta, hän vain haluaisikin jatkaa kivaa leikkiä muiden kanssa. Ei olekaan kiire kotiin. Kaikki tämä kuuluu asiaan.
Mielestäni pienet, alle kolmevuotiaat tulisi hoitaa kotona aina kun se on vaan mahdollista. Pienet lapset tarvitsevat turvallisen aikuisen seuraa, sosiaalisuus on tärkeää vasta myöhemmin. Suurempi huolenaihe on hoidossa helposti tarttuvat taudit, jotka toisin kuin monet sanovat, eivät tuo vaan vastustuskykyä vaan ovat oikeasti haitallisia. On ihan sama jääkö isä vai äiti kotiin, jokaisessa perheessä sen ratkaisun voi tehdä vapaasti harkiten. Kotona oleminen sopii toisille paremmin kuin toisille. Puolisolleni se ei sopinut ja hän halusi palata äitiysloman jälkeen työhön, mikä on myös ihan hyvä ratkaisu. Itsekin välillä kaipaan aikuista seuraa ja olisi mukavaa jutella työkavereiden kanssa mutta kokonaisuudessaan on vaan parempi hoitaa lastaan kunnolla ja antaa hänelle paras mahdollinen alku elämään. Kotitöitä teen tietysti niin paljon kuin vain lapsen kanssa kerkiän, tietysti laiminlyömättä lapsen hoitoa. Vaikka olen itse valinnut tämän ratkaisun, katson, että jokaisella tulisi olla oikeus ja mahdollisuus valita kotihoidon ja päivähoidon välillä. Kumpikaan ratkaisu ei ole "väärä". Yhteiskunta rankaisee lapsiperheitä joka tapauksessa ja ollaan samaa pohjasakkaa ilman turhia rintamalinjoja.
olen harkinnut jäämistä kotiin kun vaimoni menee takaisin töihin. tällöin lapsi olisi 1v vanha. kannattaaako minun jäädä, oletko saanut hyviä kokemuksia, ja miten muut ihmiset (lue: äidit) tähän suhtautuvat? olen miesvaltaisella alalla töissä, jossa ratkaisuani saatetaan kummastella (jolla ei ole minulle merkitystä).
Money is not an object..
Ei ihmisten suhtautumisessa ole ollut juuri ongelmia. Kaikki vanhemmat ihmiset (yleensä miespuoliset) eivät ymmärrä ratkaisua mutta harva huomauttelee ikävään sävyyn. Kun lähdin töistä, keskustelin monen työkaverin kanssa asiasta ja suurin osa suhtautui positiivisesti. Työkavereista tosin yli puolet oli naisia.
Nykyään on jo sen verran miehiä, jotka hoitavat lapsia kotona, ettei ainakaan tämmöisellä isommalla paikkakunnalla herätä huomiota. Hiekkalaatikolla ei välttämättä ole niin paljoa jutunaiheita muttei naapurin mammat rupea lapsiaan viemään turvaankaan. Oikeastaan ainoa tärkeä asia on, kestääkö pääkoppa lapsen kanssa olemista. Se on kuitenkin henkisesti aika rankkaa hommaa välillä. Toisaalta, mikä sitten estää palaamasta töihin takaisin, jos ei jaksa olla kotona. Kannattaa kokeilla, ettei jää harmittamaan koska lapset kasvavat nopeasti.
Noin olen itsekin ajatellut. en pelkää mitään ihmisten suhtautumista, mutta edes jos saisin lyhyen ajan olla vain aja ainoastaan lapseni hoitaja, ilman työkiireitä ja ajatuksia. olet varmaan oikeassa, kannattaa ehkäö minunkin kokeilla, etten jää paitsi;) p.s. omalla työpaikalla en ole asiasta puhunut, ehkä myöhemmin kun on ajankohtaista. kypsyttelen ajatusta...
tuut jauhamaan tollaisia akkojen kotkotuksia!