Sonnimies ja Oiva Härkönen ovat vuosia puhisseet leppymätöntä vihaansa punikkeja kohtaan. Jopa punikkien eliminoiminen NL:n maalaisliittokulakkien tapaan NKDV:n kiikkumiesten toimesta on tuntunut tässä pitkässä vihassa oikeutettua, mitä nämä kansakuntamme välkyt ovat näillä palstoilla ympäristöönsä säteilleet. Vähintään teloituskomppanian eteen laitto, kuten nuori Urho Kekkonen teki joillekin hämäläisille punikeille Haminanlahden jäällä 1918 vain 18-vuotiaana nuorukaisena saaden elinikäisen henkisen trauman, jota sitten kansankunnalle onnettomuudeksi hyvitti pitkillä ja syvillä kumarruksilla itään.
Mutta mistä tällaiset punikit ovat lähtöisin? Mikä sai koko Hämeen punnikkimaaksi Väinö Linnan Pohjantähden alla-romaanin ja Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmien tapaan?
Vastauksen löydämme siihen erään yhteiskunnallisen ajattelijän teoksesta, jota tässä siteeraan:
”Aatelisto, jonka alkuaan muodostivat ratsupalvelusta suorittavat miehet, vakiinnutti 1500-1600-luvuilla asemansa omistavana ja tärkeitä virkoja hallussaan pitävänä yläluokkana. Tälle aatelistolle kertyi Janakkalassakin suunnaton maaomaisuus. He saivat taloja kuninkaalta lahjoituksina, pantteina ja läänityksinä. Lahjoitettu maatila oli aatelin täyttä omaisuutta ja talonpojat olivat vain aateliston lampuoteja, jotka suorittivat raskaat veronsa isännilleen.
Aatelisen asumaan säterikartanoon voitiin yhdistää peninkulman säteellä olevat talonpoikaistalot. Kuninkaan käskyllä esimerkiksi Janakkalan Viralan kylän yhdeksäntoista taloa annettiin läänityksenä Harvialan omistajalle, joka oli Hämeen lippukunnan silloinen päällikkö. Samoin syntyi Hakoisten säterikartano seitsemästä talonpoikaistalosta, jotka osuivat peninkulman säteelle keskustalosta.
Janakkalan suuret, vielä nykyisinkin olemassa olevat kartanot syntyivät siten 1500-1600-luvuilla noin kuudestakymmenestä talonpoikaistalosta. Tämä oli aikamoista ryöväystä talonpojilta eikä kansa mahtanut mitään.
Janakkalan kartanoissa elettiin 1600-luvun jälkipuoliskolta aina 1860-luvulle saakka ylellistä ja muusta pitäjän väestä eristettyä elämää. Herrasväki, voutiin saakka, puhui ruotsia. Kartanonomistajat, jotka olivat muun muassa Kruus-, Boije- ja Uggla-nimisiä, osasivat yleensä kyllä puhua suomeakin.
Janakkalassa tällaisten suurten, mahtavien kartanoitten elämä oli vielä vuonna 1937 täysin erilaista kuin varsinaisen kansan elämä. Ypäjäläisten ja ilomantsilaisten vaatimattomaan elantoon sitä ei voinut verrata alkuunkaan.”
Hämeestä tuli punikkien maa, koska vapailta talonpojilta vietiin omaisuus ja ikimuistoiset perinnöt ja tehtiin kartanoiden lampuoteja, torppareita, suomalaisia versioita maaorjista. Heillä ei ollut mitään oikeuksia, jos sellaisia vaativat, edessä oli häätö lumihankeen kuten Laukon kartanossa tai Väinö Linnan Urjalassa.
Mutta jotta Oiva Härkönen tai Sonnimies voisivat edes hieman hyvittää tätä sydänmettömyyttään, niin he voisivat ainakin yrittää arvata, kenen yhteiskunnallisen ajattelijan ajatuksia tuo kertomus Janakkalan historiasta on? Kuka on jättänyt jälkipolville kertomuksen tuosta suomenniemen törkeimmästä omaisuusryöstöstä kautta aikain, jolle vastalauseena syntyi maaseututyöväen työväenliike, joka päätyi Lex Kallion julistamiseen, jota maalaisliittolaiset pitivät sosialisointilakina ja maan ryöstönä?
Mutta mistä tällaiset punikit ovat lähtöisin? Mikä sai koko Hämeen punnikkimaaksi Väinö Linnan Pohjantähden alla-romaanin ja Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmien tapaan?
Vastauksen löydämme siihen erään yhteiskunnallisen ajattelijän teoksesta, jota tässä siteeraan:
”Aatelisto, jonka alkuaan muodostivat ratsupalvelusta suorittavat miehet, vakiinnutti 1500-1600-luvuilla asemansa omistavana ja tärkeitä virkoja hallussaan pitävänä yläluokkana. Tälle aatelistolle kertyi Janakkalassakin suunnaton maaomaisuus. He saivat taloja kuninkaalta lahjoituksina, pantteina ja läänityksinä. Lahjoitettu maatila oli aatelin täyttä omaisuutta ja talonpojat olivat vain aateliston lampuoteja, jotka suorittivat raskaat veronsa isännilleen.
Aatelisen asumaan säterikartanoon voitiin yhdistää peninkulman säteellä olevat talonpoikaistalot. Kuninkaan käskyllä esimerkiksi Janakkalan Viralan kylän yhdeksäntoista taloa annettiin läänityksenä Harvialan omistajalle, joka oli Hämeen lippukunnan silloinen päällikkö. Samoin syntyi Hakoisten säterikartano seitsemästä talonpoikaistalosta, jotka osuivat peninkulman säteelle keskustalosta.
Janakkalan suuret, vielä nykyisinkin olemassa olevat kartanot syntyivät siten 1500-1600-luvuilla noin kuudestakymmenestä talonpoikaistalosta. Tämä oli aikamoista ryöväystä talonpojilta eikä kansa mahtanut mitään.
Janakkalan kartanoissa elettiin 1600-luvun jälkipuoliskolta aina 1860-luvulle saakka ylellistä ja muusta pitäjän väestä eristettyä elämää. Herrasväki, voutiin saakka, puhui ruotsia. Kartanonomistajat, jotka olivat muun muassa Kruus-, Boije- ja Uggla-nimisiä, osasivat yleensä kyllä puhua suomeakin.
Janakkalassa tällaisten suurten, mahtavien kartanoitten elämä oli vielä vuonna 1937 täysin erilaista kuin varsinaisen kansan elämä. Ypäjäläisten ja ilomantsilaisten vaatimattomaan elantoon sitä ei voinut verrata alkuunkaan.”
Hämeestä tuli punikkien maa, koska vapailta talonpojilta vietiin omaisuus ja ikimuistoiset perinnöt ja tehtiin kartanoiden lampuoteja, torppareita, suomalaisia versioita maaorjista. Heillä ei ollut mitään oikeuksia, jos sellaisia vaativat, edessä oli häätö lumihankeen kuten Laukon kartanossa tai Väinö Linnan Urjalassa.
Mutta jotta Oiva Härkönen tai Sonnimies voisivat edes hieman hyvittää tätä sydänmettömyyttään, niin he voisivat ainakin yrittää arvata, kenen yhteiskunnallisen ajattelijan ajatuksia tuo kertomus Janakkalan historiasta on? Kuka on jättänyt jälkipolville kertomuksen tuosta suomenniemen törkeimmästä omaisuusryöstöstä kautta aikain, jolle vastalauseena syntyi maaseututyöväen työväenliike, joka päätyi Lex Kallion julistamiseen, jota maalaisliittolaiset pitivät sosialisointilakina ja maan ryöstönä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Syynä lienee sanavaraston pienuus. Ei lantapatterin ja pirtinoven välille kummoistakaan sanavarastoa tarvita. Aattessa näyttää olevan kovinkin tohkeissaan.
Eikö maalaisliittolaisten pitäisi olla ensimmäisenä puolustamassa näitä suurimman ryöstön kokeneita Hämeen torppareita; suurimmna vääryyden kautta aikain kokeneita poljettuja, eikä koko ajan syljeskellä punikkivihaa päin naamaa Sonnimiehen ja Oiva Härkösen tapaan?
http://www.narva.sci.fi/laukko/torppahistoria.html#luku10
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laukon_torpparihäädöt_1907
Kun näitä kirjoituksianne silmäilee tulee väkisinkin miettineeksi, onko teillä kaikilla kepun mollaajilla puumunat ja poninhäntä, merirosvolappu silmässä tsiikaillessanne sammakkoperspektiivistä kateellisina Keskustan toimimista koko kansan parhaaksi.
Keskusta on se kulmakivi maassamme joka tuottaa mollaajienkin suuhun leipää, ja leivän päälle särvintä, ettei mollareitten tarvitse ylähuulta leivän päällä maistella.
Ottakáa huomioon luulottelu, luulo on aina valhetta.
Kun itse uskotte omiin tuotoksiinne, osoittaa se vain kirjoittajan huonoa itsetuntoa ja sen pönkittämistä missä piileksii itsekritiikkinne?
kelpaa mikään totuus, kun avaaja hiukankin valottaa menneen historian totuuksia, käyt kuin "herhiläinen" vääryyttä puöltamaan. Minä olen Eteläpohjalaisen Talonpojan poika joita nuo eteläsuomen Ruotsalaissuvut eivät päässeet niin voimakkaasti sortamaan ja orjuuttamaan kuin näitä Hämeen talonpoikia, kuten Mpp-tuossa toteaa, ja senhän kertookin tuo Linnan teos, aivan sananmukaisesti, ja jonka avaaja Faktatietoihin perustuen meille julkitoi.
Vaan eihän sinulle "Saatanan sittiäiselle" mikään totuus kelpaa, nytkin yrität väittää tositapahtumia vain ylimalkaisilla heitoillasi, ja yrittäen arvostella avaajan älyä ja tietämystä.
Olet juuri samanlainen Änkyräkepuli, kuin on tuo palstan kuuluisin "Petiittinilviäiseni" jos hänelle vaikka kuinka yrittää tuoda tosiasioita julki, niin heti se on Punikkien valehtelua. Koeta sinäkin Regiina siirtyä nykyaikaan ja ala tunnustaa Suomen historiankirjoitukset oikeiksi, äläkä tuon Kekkostutkija Juhani Suomen tavoin, yritäkään väärentää tosiasioita, teidän Sortovaltanne aika on nyt Suomessa ohi.
Ei sekään riitä, että te Vanhas Matin voimin, yritätte noita ryöstöporvarien aikoja vielä palauttaa Suomeen, niitä vääristynellä tiedoillanne tukien.
Historiallinen katsaukseksi on poikkeuksellinen esitystapa tällä palstalla. Siinä tuodaan hyvin esille syy- ja seuraussuhteet. Meillä tuona aikana vielä korkeintaan suunnitteluasteella eläneille muodostuu herkästi vain poikkeusleikkauskuva ajan tilanteesta ja sekin tulkittuna myöhempien aikojen perspektiivistä.
Torpparien ja maattoman maatyövärn tyytymättömyyteen oli luonnollisesti historialliset syynsä. Monilta on jäänyt myös tajuamatta se, että Suomi jakautui tuolloin kahdenlaiseen maasetuun. Hämeessä ja muualla Etelä-Suomessa oli kuvaamasi mukaisia kartanotiloja ja Pohjois-Suomessa pienempiä mutta itsellisiä talonpoikaistiloja, joilla oli korkeintaan vain ns. sukulaistorppia. Nämä sukulaistorpparit olivat sukulaisuussuhteensa vuoksi paljon paremmassa asemassa kuin Etelä-Suomen ruotsinkielisten ökykartanojen "maaorjat".
Kuvaus saattaisi olla Santeri Alkion kynästä, sillä hän oli kiinnostunut torpparikysymyksestä ja oli sitten edistämissä Lex Kallio -tyyppisten torpparilakien synnyttämistä. Näiden tämänpäivän kepupalstalaisten mittareilla Alkio ja Kallio olivat varsin tulenpunaisia punikkeja, vaikka Maalaisliittoon kuuluivatkin.