aloin tänään miettimään tälläistä, en tiedä sitten olenko aivan hakoteillä!
-minulla on pakkoajatuksia, joita tulee päivittäin, ja ne ovat minulle ahdistavia, olen yrittänyt näistä päästä eroon.
-nyt kumminkin tänään toinen asia, joka voi periaatteessa liittyä pakkoneuroosiin aiheutti minulle ahdistusta, ei nyt kovaa ahdistusta, mutta lievää,
nyt sitten kun kärsin tästä toisesta, minulle ei tullut yhtään pakko-ajatusta päähän, tällä aikana, koska olin sen toisen ahdistuksen "alaisena"
eli:
tietenkään en halua olla ahdistunut, mutta jotenkin tuntuu siltä niinkuin hakisin sitä ahdistusta jollakin tavalla,??
-miksi?
osaisiko joku kertoa?
-kiitos
-minulla on pakkoajatuksia, joita tulee päivittäin, ja ne ovat minulle ahdistavia, olen yrittänyt näistä päästä eroon.
-nyt kumminkin tänään toinen asia, joka voi periaatteessa liittyä pakkoneuroosiin aiheutti minulle ahdistusta, ei nyt kovaa ahdistusta, mutta lievää,
nyt sitten kun kärsin tästä toisesta, minulle ei tullut yhtään pakko-ajatusta päähän, tällä aikana, koska olin sen toisen ahdistuksen "alaisena"
eli:
tietenkään en halua olla ahdistunut, mutta jotenkin tuntuu siltä niinkuin hakisin sitä ahdistusta jollakin tavalla,??
-miksi?
osaisiko joku kertoa?
-kiitos
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei kannata tehdä ongelmia kovin hankalaksi, tuo kuvittelusi vaan lisää ahdistustasi.
luulen, että se "pakko" voi olla myös totuttu tapa, ei sen kummempaa. Mutta en ole lääkäri.
minä ainakin ajattelin ennen ,että jos elämä tuntui jotenkin kauhean helpolta ja kevyeltä,niin kohta seuraa jotain pahaa.tiedostin tämän asian ja ajattelen nykyään ,että kyllä se paha tapahtuu jos on tapahtuakseen ilman minun manaamistakin.
Niin..uskon että kun ahditus tai tyytymättömyys on jatkunut riittävän pitkään niin mielesi tulee riippuvaiseksi siitä tylsistymisen tilasta..ja toisaalta se kaipaa sitä asioiden kriitisesti arvottamista..ja jos siltä tuntuu ettei se ole vielä päässyt tavoitteensa ..eli jonkinlaiseen ultimateen niin se tuntee riittämättömyyttä asian tilanjohdosta..mutta Älä huoli...sielu jolla on tämä kirous/lahja..on aina nälkäinen..ja välillä se on vaan väsy ja tarvii aikaa selvittää narunsa....olemme inhimillisiä..emme koneita..vaikka toisaalta haluamme hallita tunteitamme ja että maailma kulkisi kuin hyvä kone..toisaalta haluamme olla tuntevia ja lihaa..heikkoja..ja antaa anteeksi itsellemme ja toisille vajaavaisuutemme...vai olenko ihan eri tavalla hukassa kuin sä...kohti valoa käyn..kuin yöperhonen...hymyä..ei se satu kuin kerran!