Mitä lääkkeillä tapahtuu

Mietin sitä miten ylipäätään määrätä kortisonikuuri sairastuneelle, jolla ei eosinofiliaa ole koskaan ollut, jotta hän voi mennä "kuntoutumaan" homevaurioiseen rakennukseen?

Mitä tapahtuu elimistössä, kun syö keskivahvaa kortisonia ja oleskelee viikon tiloissa, joissa ei pysy terveenä kymmentäkään minuuttia? Tuo kortisoni piti ESTÄÄ sen, että sairastun tuolla kuntoutuksessa. Niin ei tapahtunut, eikä vointi parantunut lääkityksen nostonkaan jälkeen.

Miten virheellinen ohje oli terveydentilaani nähden? Keuhkolääkäri, joka tuon kortisonikuurin määräsi tiesi miten oireilin, ja oli itse sitä mieltä, että sairauteni ei tyypillistä astmaa ole, vaan ammattiastmani haitta-aste on 0. Siltikin hän piti minua vakavasti sairaana ja esti pääsyni työpaikalleni. Kuntoutukseen toki voisin mennä, mutta tuon kortisonikuurin turvin. Syy kortisonikuuriin oli se, että sairastuin jo ensimmäisellä "kuntoutus" kerralla tuossa paikassa ja pyysin siirto toiseen paikkaan. Vakuutuspuoli kertoi, että siihen tarvitaan keuhkolääkärin lausunto, mutta keuhkolääkärin mielestä "kuntoutus" onnistuu kun aloitan noin viikkoa ennen ko. "kuntoutusta" kortisonikuurin, jatkan sitä koko kuntoutuksen, lisään määrää tarvittaessa ja jatkan vielä laskevin annoksin kuntoutuksen jälkeenkin.

Tulos oli, että olin ääri sairas koko kuntoutuksen, keuhkoni eivät toimineet kunnolla, hengitys oli vaikeaa ja pienikin rasitus sai hillittömän pahoinvoinnin, huimauksen ja päänsäryn aikaan. Joten söin kortisonikuurini lisäksi 6-8 Panacodia per päivä, jotta kykenin "kuntoutumaan".

Syy miksi kuntoutus oli pakollinen, johtuu siitä että sairastan ammattitautia. Määräys sopeutumiseen tuli keuhkolääkäriltä ja sitä määräystä käsiteltiin vastaanotoilla jatkuvasti, en alkuun ollut ollenkaan innostunut "sopeutumaan" sairauteen, jota en ymmärtänyt ollenkaan. Sain kuitenkin sen verran tietoa, että sopeutuminen on käytännössä pakollista, eikä sitä saa seuraamusten (vakuutuspuolen) vuoksi keskeyttää ilman lupaa ja se lupa pitää tulla vakuutuspuolelta. He taas tarvitsivat siihen keuhkolääkärin lausunnon, ja keuhkolääkärin mielestä tuo kortisonikuuri oli avain siihen, että voin vaaratta oleskella rakennuksessa, jossa samaan aikaan sitten tällä toisella jaksolla tehtiin homeremonttia.

EN suosittele moista kokemusta kenellekään.

Mietin vielä, että mitä neutrofilit tekevät elimistössä, varsinkin jos ne vielä lisääntyvät paljonkin kortisonin käytöstä?

)()()( kirjoitti:

Mietin sitä miten ylipäätään määrätä kortisonikuuri sairastuneelle, jolla ei eosinofiliaa ole koskaan ollut, jotta hän voi mennä "kuntoutumaan" homevaurioiseen rakennukseen?

Mitä tapahtuu elimistössä, kun syö keskivahvaa kortisonia ja oleskelee viikon tiloissa, joissa ei pysy terveenä kymmentäkään minuuttia? Tuo kortisoni piti ESTÄÄ sen, että sairastun tuolla kuntoutuksessa. Niin ei tapahtunut, eikä vointi parantunut lääkityksen nostonkaan jälkeen.

Miten virheellinen ohje oli terveydentilaani nähden? Keuhkolääkäri, joka tuon kortisonikuurin määräsi tiesi miten oireilin, ja oli itse sitä mieltä, että sairauteni ei tyypillistä astmaa ole, vaan ammattiastmani haitta-aste on 0. Siltikin hän piti minua vakavasti sairaana ja esti pääsyni työpaikalleni. Kuntoutukseen toki voisin mennä, mutta tuon kortisonikuurin turvin. Syy kortisonikuuriin oli se, että sairastuin jo ensimmäisellä "kuntoutus" kerralla tuossa paikassa ja pyysin siirto toiseen paikkaan. Vakuutuspuoli kertoi, että siihen tarvitaan keuhkolääkärin lausunto, mutta keuhkolääkärin mielestä "kuntoutus" onnistuu kun aloitan noin viikkoa ennen ko. "kuntoutusta" kortisonikuurin, jatkan sitä koko kuntoutuksen, lisään määrää tarvittaessa ja jatkan vielä laskevin annoksin kuntoutuksen jälkeenkin.

Tulos oli, että olin ääri sairas koko kuntoutuksen, keuhkoni eivät toimineet kunnolla, hengitys oli vaikeaa ja pienikin rasitus sai hillittömän pahoinvoinnin, huimauksen ja päänsäryn aikaan. Joten söin kortisonikuurini lisäksi 6-8 Panacodia per päivä, jotta kykenin "kuntoutumaan".

Syy miksi kuntoutus oli pakollinen, johtuu siitä että sairastan ammattitautia. Määräys sopeutumiseen tuli keuhkolääkäriltä ja sitä määräystä käsiteltiin vastaanotoilla jatkuvasti, en alkuun ollut ollenkaan innostunut "sopeutumaan" sairauteen, jota en ymmärtänyt ollenkaan. Sain kuitenkin sen verran tietoa, että sopeutuminen on käytännössä pakollista, eikä sitä saa seuraamusten (vakuutuspuolen) vuoksi keskeyttää ilman lupaa ja se lupa pitää tulla vakuutuspuolelta. He taas tarvitsivat siihen keuhkolääkärin lausunnon, ja keuhkolääkärin mielestä tuo kortisonikuuri oli avain siihen, että voin vaaratta oleskella rakennuksessa, jossa samaan aikaan sitten tällä toisella jaksolla tehtiin homeremonttia.

EN suosittele moista kokemusta kenellekään.

Mietin vielä, että mitä neutrofilit tekevät elimistössä, varsinkin jos ne vielä lisääntyvät paljonkin kortisonin käytöstä?

miten käsittämättömästi toimitaan eli kun sinulla on sen ammattitaudin vuoksi työkelpoisuuslausunto, jossa teoriassa kielletään altistamasta kosteusvauriomikrobeille, niin käytännössä sitä lappua voi käyttää takaliston pyyhkimiseen. Miten on mahdollista, ettei tuo työkelpoisuuslausunto merkitse mitään? Vakuutusyhtiökin lausunnosta huolimatta haluaa tahallaan altistaa, kun kuntoutukseen on pakko mennä ja vain keuhkolääkäri voi sen keskeyttää ja sitten keuhkolääkäri käskee kuntouttaa kortisonin vaikutuksen alaisena...
Kuka rehellinen ja vastuullinen voi sanoa, että sinä esim. kuntouduit juuri siinä omassa sairaudessasi, sinähän vain sairastuit entistä pahemmin? Miten kuntoutusjakso vaikuttaa siihen, että kosteusvaurioiset rakennukset ja mikrobeja vaatteissaan kantavat ihmiset vähenisivät ja voisit oireetta mennä mihin tahansa? Ihan skeidaa koko kuntoutus juuri kosteusvaurioastman kohdalla, kun se syy on ympäristön mikrobeissa.
Kiitos, että kerroit, millaista se kuntoutus todella on. Tsemppiä elämääsi.

)()()( kirjoitti:

Mietin sitä miten ylipäätään määrätä kortisonikuuri sairastuneelle, jolla ei eosinofiliaa ole koskaan ollut, jotta hän voi mennä "kuntoutumaan" homevaurioiseen rakennukseen?

Mitä tapahtuu elimistössä, kun syö keskivahvaa kortisonia ja oleskelee viikon tiloissa, joissa ei pysy terveenä kymmentäkään minuuttia? Tuo kortisoni piti ESTÄÄ sen, että sairastun tuolla kuntoutuksessa. Niin ei tapahtunut, eikä vointi parantunut lääkityksen nostonkaan jälkeen.

Miten virheellinen ohje oli terveydentilaani nähden? Keuhkolääkäri, joka tuon kortisonikuurin määräsi tiesi miten oireilin, ja oli itse sitä mieltä, että sairauteni ei tyypillistä astmaa ole, vaan ammattiastmani haitta-aste on 0. Siltikin hän piti minua vakavasti sairaana ja esti pääsyni työpaikalleni. Kuntoutukseen toki voisin mennä, mutta tuon kortisonikuurin turvin. Syy kortisonikuuriin oli se, että sairastuin jo ensimmäisellä "kuntoutus" kerralla tuossa paikassa ja pyysin siirto toiseen paikkaan. Vakuutuspuoli kertoi, että siihen tarvitaan keuhkolääkärin lausunto, mutta keuhkolääkärin mielestä "kuntoutus" onnistuu kun aloitan noin viikkoa ennen ko. "kuntoutusta" kortisonikuurin, jatkan sitä koko kuntoutuksen, lisään määrää tarvittaessa ja jatkan vielä laskevin annoksin kuntoutuksen jälkeenkin.

Tulos oli, että olin ääri sairas koko kuntoutuksen, keuhkoni eivät toimineet kunnolla, hengitys oli vaikeaa ja pienikin rasitus sai hillittömän pahoinvoinnin, huimauksen ja päänsäryn aikaan. Joten söin kortisonikuurini lisäksi 6-8 Panacodia per päivä, jotta kykenin "kuntoutumaan".

Syy miksi kuntoutus oli pakollinen, johtuu siitä että sairastan ammattitautia. Määräys sopeutumiseen tuli keuhkolääkäriltä ja sitä määräystä käsiteltiin vastaanotoilla jatkuvasti, en alkuun ollut ollenkaan innostunut "sopeutumaan" sairauteen, jota en ymmärtänyt ollenkaan. Sain kuitenkin sen verran tietoa, että sopeutuminen on käytännössä pakollista, eikä sitä saa seuraamusten (vakuutuspuolen) vuoksi keskeyttää ilman lupaa ja se lupa pitää tulla vakuutuspuolelta. He taas tarvitsivat siihen keuhkolääkärin lausunnon, ja keuhkolääkärin mielestä tuo kortisonikuuri oli avain siihen, että voin vaaratta oleskella rakennuksessa, jossa samaan aikaan sitten tällä toisella jaksolla tehtiin homeremonttia.

EN suosittele moista kokemusta kenellekään.

Mietin vielä, että mitä neutrofilit tekevät elimistössä, varsinkin jos ne vielä lisääntyvät paljonkin kortisonin käytöstä?

vastata kysymykseen? Miksi määrätä ei eosinofiliseen ammattitautiastmaan kortisonikuureja ja miten tuo kuuri auttaa homeisissatiloissa sairastunutta pysymään kunnossa? Mihin perustuu lääkäreiden into kortisonikuureihin?

Mikäli tutkimustietoa kortisonin vaikutuksesta ei eosinofilisen astman hoidossa on, niitä olisi hyvä laittaa palstalle tiedoksi.

näkee sen, kirjoitti:

miten käsittämättömästi toimitaan eli kun sinulla on sen ammattitaudin vuoksi työkelpoisuuslausunto, jossa teoriassa kielletään altistamasta kosteusvauriomikrobeille, niin käytännössä sitä lappua voi käyttää takaliston pyyhkimiseen. Miten on mahdollista, ettei tuo työkelpoisuuslausunto merkitse mitään? Vakuutusyhtiökin lausunnosta huolimatta haluaa tahallaan altistaa, kun kuntoutukseen on pakko mennä ja vain keuhkolääkäri voi sen keskeyttää ja sitten keuhkolääkäri käskee kuntouttaa kortisonin vaikutuksen alaisena...
Kuka rehellinen ja vastuullinen voi sanoa, että sinä esim. kuntouduit juuri siinä omassa sairaudessasi, sinähän vain sairastuit entistä pahemmin? Miten kuntoutusjakso vaikuttaa siihen, että kosteusvaurioiset rakennukset ja mikrobeja vaatteissaan kantavat ihmiset vähenisivät ja voisit oireetta mennä mihin tahansa? Ihan skeidaa koko kuntoutus juuri kosteusvaurioastman kohdalla, kun se syy on ympäristön mikrobeissa.
Kiitos, että kerroit, millaista se kuntoutus todella on. Tsemppiä elämääsi.

Niitäkin tarvitaan, sillä odottelen tuota patologin lausuntoa leikatusta kilpirauhasestani. Soitin eilen sairaalaan ja kyselin arkistosta, jonne olin laittanut kopiopyynnön leikkaukseen liittyvistä papereistani. Leikkaus meni ääri hyvin ja antaisin sairaalalle täyden kympin koko hommasta, mutta haluan tietää tarkemmin tulevaisuutta varten miten nukutettiin, millä aineilla jne. Matkojani varten ja siksikin, että sitä turvallista tunnetta siitä, että vain lääkäreillä on oikeus tietää sairauden, sen hoidon ja tulosten kokonaisuus ei enää ole. En luota enää lääkäreihin siten, kun ennen sairastumistani. Lääkäreitä on moneksi, ihan kuten sairastuneitakin, joten niin kauan kun toisin totean, mietin millaisen lääkärin olen nyt kohdannut, hyvän vaiko vain empaattisen noin muutoin. Sairaalassa kaikki sujui äärimmäisen hyvin, joten noista papereistani olisi hyötyä mikäli joudun pulaan esim. matkoillani.

Ja tietysti mietin mitä kertoo patologi tuosta poistetusta 30 g, jonka kasvun syytä ei tiedä kukaan. Mitä tarkoittaa, että kudos kiertyy kaulan rakenteisiin ja siitä henkitorveen? Kuuluko sen niin tehdäkin, vai onko kyse paikallisesta leviämisestä, joka taas ei ole ollenkaan hyvä juttu. Mutta aika näyttää. Lämpöni oli äsken 35.6, joten kilpparinpuolisko ei vielä taida jaksaa ihan tehdä työtään täysimääräisesti, mutta odottelen josko se siitä tokenee.

Ja niin, tuolta arkistosta kerrottiin, että kun pyysin papereitani laajemmin, niin pyyntö ja paperini ovat nyt ylilääkärillä, hän päättäneen mitä niistä minulle kopioidaan. Ehkä käyn lukemassa paperini sitten tuolla sairaalassa, jos en niistä kopioita itselleni saa. Toivottavasti niitä voi käydä lukemassa sairaalassa? Pitäneen kysyä sitä potilasasiamieheltä.

Tsemppiä sinullekin, tärkeintä on uskoa itse itseään, ei välttämättä hyvääkään tarkoittavia lääkäreitä. Heillä ei ole riittävästi tietoa sairastuneiden todellisista ongelmista, johtuneen juuri näistä tutkijoista, jotka vähättelevät milloin minkäkin myrkyn vaikutuksia. Mitään ei voi todeta, mutta sairastuneet voivat huonosti, on ikävä kokonaisuus sekä hoitavalle lääkärille, että potilaalle.

Tutkimuksia joita mitä suosittelisin olisi NO, spiro, histamiini, diffuusiokapasiteetti, keuhkokuvat, laaja verenkuva, rasitustestit... osa tutkimuksista on sellaisia, että niitä pitäisi ottaa kuten minultakin, ennen ja jälkeen sairauslomien, näin nähdään vaihteleeko arvot. Ja kyllähän ne vaihtelivat ja kertoivat vääjäämättä sitä todellisuutta mistä se sairaus oli peräisin, ikävä kyllä ne eivät kertoneet kenellekään mistä sairaudesta olisi kyse.

Vaarallisin tilanne on, että tukeudut empaattiseen ja ystävälliseen, hyvin ammattitaitoisen tuntuiseen lääkäriisi, joka kertoo sinulle, että kyse voi olla masennuksesta, vaihtevuosista tai ehkä niistä molemmista.... tai jotakin vastaavaa, ja itse tiedät ettei se noin mene. Pitää jaksaa lääkäreistä huolimatta hakea hoitoa ja sitä oikeaa lääkäriä. Itse löysin sen oikean lääkärin terveyskeskuksesta, kuten hyvän sairaanhoitajankin joka osasi asiansa. Sain ääri hyvää hoitoa sairaalassa. Ihan niillä verorahoilla maksettua hoitoa.

Kyse ei ole siitä missä lääkäri työskentelee, vaan miten ammattitaitoinen hän on. Jos on ammattitaitoa lähettää jatkotutkimuksiin, voittaa se erikoislääkärin mennen tullen, joka epäilee vain sitä masennusta tai vaihdevuosia.

Kilpparini ongelmat tulivat siinä samalla kuin ammattitautiastmanikin. Molemmat ovat yhtä epäselviä, mistä ja miksi. Yhteistä niille on, että ne ovat olemassa olevia ongelmia, ihan lääkärini mielipiteistä huolimatta. Miten tilanne on mennyt siihen, että potilasta ei voi kuunnella? Johtuuko se siitä, että jos sairastuu homeista tms., ei sitä uskottavuutta enää lääkäreiden silmissä potilaana ole?

Ammattitauti on hyvin vaarallinen sairaus, jos se estää saamasta hoitoa sairauksiin joita ihan aikuisten oikeasti sairastaakin!

)()()( kirjoitti:

Mietin sitä miten ylipäätään määrätä kortisonikuuri sairastuneelle, jolla ei eosinofiliaa ole koskaan ollut, jotta hän voi mennä "kuntoutumaan" homevaurioiseen rakennukseen?

Mitä tapahtuu elimistössä, kun syö keskivahvaa kortisonia ja oleskelee viikon tiloissa, joissa ei pysy terveenä kymmentäkään minuuttia? Tuo kortisoni piti ESTÄÄ sen, että sairastun tuolla kuntoutuksessa. Niin ei tapahtunut, eikä vointi parantunut lääkityksen nostonkaan jälkeen.

Miten virheellinen ohje oli terveydentilaani nähden? Keuhkolääkäri, joka tuon kortisonikuurin määräsi tiesi miten oireilin, ja oli itse sitä mieltä, että sairauteni ei tyypillistä astmaa ole, vaan ammattiastmani haitta-aste on 0. Siltikin hän piti minua vakavasti sairaana ja esti pääsyni työpaikalleni. Kuntoutukseen toki voisin mennä, mutta tuon kortisonikuurin turvin. Syy kortisonikuuriin oli se, että sairastuin jo ensimmäisellä "kuntoutus" kerralla tuossa paikassa ja pyysin siirto toiseen paikkaan. Vakuutuspuoli kertoi, että siihen tarvitaan keuhkolääkärin lausunto, mutta keuhkolääkärin mielestä "kuntoutus" onnistuu kun aloitan noin viikkoa ennen ko. "kuntoutusta" kortisonikuurin, jatkan sitä koko kuntoutuksen, lisään määrää tarvittaessa ja jatkan vielä laskevin annoksin kuntoutuksen jälkeenkin.

Tulos oli, että olin ääri sairas koko kuntoutuksen, keuhkoni eivät toimineet kunnolla, hengitys oli vaikeaa ja pienikin rasitus sai hillittömän pahoinvoinnin, huimauksen ja päänsäryn aikaan. Joten söin kortisonikuurini lisäksi 6-8 Panacodia per päivä, jotta kykenin "kuntoutumaan".

Syy miksi kuntoutus oli pakollinen, johtuu siitä että sairastan ammattitautia. Määräys sopeutumiseen tuli keuhkolääkäriltä ja sitä määräystä käsiteltiin vastaanotoilla jatkuvasti, en alkuun ollut ollenkaan innostunut "sopeutumaan" sairauteen, jota en ymmärtänyt ollenkaan. Sain kuitenkin sen verran tietoa, että sopeutuminen on käytännössä pakollista, eikä sitä saa seuraamusten (vakuutuspuolen) vuoksi keskeyttää ilman lupaa ja se lupa pitää tulla vakuutuspuolelta. He taas tarvitsivat siihen keuhkolääkärin lausunnon, ja keuhkolääkärin mielestä tuo kortisonikuuri oli avain siihen, että voin vaaratta oleskella rakennuksessa, jossa samaan aikaan sitten tällä toisella jaksolla tehtiin homeremonttia.

EN suosittele moista kokemusta kenellekään.

Mietin vielä, että mitä neutrofilit tekevät elimistössä, varsinkin jos ne vielä lisääntyvät paljonkin kortisonin käytöstä?

Mietin vielä, että mitä neutrofilit tekevät elimistössä, varsinkin jos ne vielä lisääntyvät paljonkin kortisonin käytöstä?
LAINAUS PÄÄTTYY

Jos tulee mitä tahansa valkosoluja likaa, niin tulehdushan siitä syntyy.

Kortisoni on tarkoitettu käyttää vain siinä tapauksessa, että eosinofiilisia valkosoluja on enemmistö valkosoluista. Tälläinen tilanne on esim. astmassa.

Koska meillä ei ole kellään kosteusvauriomikrobien aiheuttamaa astmaa, niin meillä on toisentyyppinen valkosolukoostumus, kuin astmaatikoilla. Meillä on aluksi makrofageja ja neutofiilisia valkosoluja. Jos nyt sitten nostetaan keinotekoisesti neutrofiilien määrää kortisonilla, niin tulehdushan siitä vain pahenee. Kosteusvauriokohteessa sairastuneelle on kortisoni siis SUPER-myrkkyä, kun ottaa huomioon sen muutkin haittavaikutukset.

Toistan vielä, minkä sanoin tuossa aikaisemmin: Jos tulee paha keuhkorakkulatulehdus, jollainen on esim. farmarinkeuhkoissa, niin silloin onperusteltua käyttää kortisonia, mutta vain kerran.

Tyypillistä juuri suomalaiselle lääkärikunnalle on, että määrätään kortisonia, jotta pystyisi oleskelemaan kosteusvaurioituneessa tilassa. Miksi he määräävät sitten kortisonia? No helvetti soikoon! Hehän lukevat kaikkialta mm. Majvik I ja II:sta, että kosteusvaurio aiheuttaa ASTMAA. Kyllä nyt olisi aika saada stoppi koko TTL:n toiminnalle ja vastuuseen kaikki huijarit.

Pekka Nikkola

nisuiisu kirjoitti:

Mietin vielä, että mitä neutrofilit tekevät elimistössä, varsinkin jos ne vielä lisääntyvät paljonkin kortisonin käytöstä?
LAINAUS PÄÄTTYY

Jos tulee mitä tahansa valkosoluja likaa, niin tulehdushan siitä syntyy.

Kortisoni on tarkoitettu käyttää vain siinä tapauksessa, että eosinofiilisia valkosoluja on enemmistö valkosoluista. Tälläinen tilanne on esim. astmassa.

Koska meillä ei ole kellään kosteusvauriomikrobien aiheuttamaa astmaa, niin meillä on toisentyyppinen valkosolukoostumus, kuin astmaatikoilla. Meillä on aluksi makrofageja ja neutofiilisia valkosoluja. Jos nyt sitten nostetaan keinotekoisesti neutrofiilien määrää kortisonilla, niin tulehdushan siitä vain pahenee. Kosteusvauriokohteessa sairastuneelle on kortisoni siis SUPER-myrkkyä, kun ottaa huomioon sen muutkin haittavaikutukset.

Toistan vielä, minkä sanoin tuossa aikaisemmin: Jos tulee paha keuhkorakkulatulehdus, jollainen on esim. farmarinkeuhkoissa, niin silloin onperusteltua käyttää kortisonia, mutta vain kerran.

Tyypillistä juuri suomalaiselle lääkärikunnalle on, että määrätään kortisonia, jotta pystyisi oleskelemaan kosteusvaurioituneessa tilassa. Miksi he määräävät sitten kortisonia? No helvetti soikoon! Hehän lukevat kaikkialta mm. Majvik I ja II:sta, että kosteusvaurio aiheuttaa ASTMAA. Kyllä nyt olisi aika saada stoppi koko TTL:n toiminnalle ja vastuuseen kaikki huijarit.

Pekka Nikkola

kun sitten sairastuin tuosta kortisonistakin huolimatta paikan keuhkolääkäri kertoi, etten saisi kortisonia ylipäätään käyttääkään. Hän kertoi, että minulla epäilty kollapsi, putkiston pehmeneminen vain lisääntyisi kortisonin käytöstäkin johtuen.

No tuon kerroin omalle, silloiselle keuhkolääkärilleni, joka siinä samalla kuin kertoi, ettei mitään tieteellistä tutkimusta tuosta kuntoutuskeskuksen keuhkolääkärin väittämästä ole, kirjoitti minulle parin sadan kortisonitabletin omahoitoreseptin. Kertoi, että minulla on tasan kaksi vaihtoehto, joko syödä kiltisti nuo tabletit aina kun sairastun, tai mennä ehkä neljäksi vuorokaudeksi sairaalaan tiputukseen, kortisoni tiputetaan siellä sitten suoraan suoneen. Kysyin, että niin, sama kait se on miten se kortisoni elimistööni tulee? Ja tämä keuhkolääkäri totesi, että erona on vain se, että tiputuksessa todennäköisesti tuo kortisonin määrä on pienempi, muutoin haitat ja hyödyt ovat samat.

Kaksi saman alan lääkäriä, täysin eri mieltä, se on ollut jatkuvasti tilanne jossa yritän ymmärtää mitä tehdä ja miten säilyttää terveyttä tai jopa lisätä sitä.

Pelottavinta oli, kun uusi keuhkolääkäri jonkin ajan kuluttua kertoi, etteivät astmalääkkeeni näytä minua auttavan ja ehdotti niiden käytön lopettamista. On uskomattoman vaikea ajatella, että sairastat kroonista sairautta, eikä siihen olekaan lääkkeitä. Miksi?

En pystynyt lopettamaan kaikki lääkkeitäni tuosta noin. Kävin kaikki paperini lävitse, tein yhteenvetoja, mitein missä mättää, tein spiroistani yhteenvetoja jne. Mikään minkä maallikkona löysin, ei tukenut lääkkeiden käyttöä ammattitautiastmaani. Hain siis astmaa tukevasti syitä ja seurauksia, miten lääkkeet minua auttoivat, nyt kun en enää ollut altistuksissa. Mikään ei tukenut sitä, että astmalääkkeiden käyttö olisi järkevää. Silti lääkkeistä luopuminen oli ääri vaikeaa.

Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat sairaudelleen nimen ja lääkkeet. Silloin sairaus on hoidossa, varsinkin jos kyse on kroonisesta sairaudesta.

Tässä kohdin oli vielä vaikeaa sekin, että luottamus lääkäreihin ylipäätään oli jo horjunut tosi paljon. Mietin miksi luottaisin tähän lääkäriin ja tähän ohjeeseen? Googletin hänen kirjoituksiaan netistä, luin minkä arvosanan hän oli saanut erikoistumisestaan, ei huippuhyvä, ja mietin miltä hän lääkärinä on vaikuttanut noin kokonaisuutena.

Ehkä päätös jättää lääkkeet pois oli enemmän inhoa lääkkeisiin, kuin uskoa lääkäriin, mutta luotin kyllä siihen, ettei lääkäri pyydä jättämään astmalääkkeitä pois ihan ilman järkevää syytäkin.

Näin jälkeenpäin mietin, että miten en koskaan saanut selville sen enempää, vain sen ettei hän katsonut minun hyötyvän astmalääkkeistäni, etteivät ne näytä sinua auttavan... spirometriat olivat koko ajan ihan saman tyyppiset, ja silti minulla oli välillä vaikeasti useilla lääkkeillä hoidettava krooninen astma ja sitten ne samat lääkkeet eivät enää näyttäneet auttavankaan minua...

Olisi pitänyt kysyä tietysti, missä vaiheessa tämä keuhkolääkäri näki, että astmalääkkeistä olisi ollut hyötyä astmani hoidossa ja miten se noissa tutkimuksissa näkyi...

Kovin kriittisesti pyytäisin kaikkia miettimään omia kosteusvaurioastmojaan ja lääkkeiden käyttöä sen hoidossa. Tavalliset astman ovat asia erikseen, mutta jos ei ole IgE:tä, ei avaa avaavat, histamiinissa ei tule vastetta,,,, jne. ja silti olisi se astma ja siihen järisyttävä lääkitys, jonka turvin olisi tarkoitus käydä töissä...

Jossakin mennään metsään ja paljon, maksana on sairastunut, eikä maksua voi suorittaa euroissa!

nisuiisu kirjoitti:

Mietin vielä, että mitä neutrofilit tekevät elimistössä, varsinkin jos ne vielä lisääntyvät paljonkin kortisonin käytöstä?
LAINAUS PÄÄTTYY

Jos tulee mitä tahansa valkosoluja likaa, niin tulehdushan siitä syntyy.

Kortisoni on tarkoitettu käyttää vain siinä tapauksessa, että eosinofiilisia valkosoluja on enemmistö valkosoluista. Tälläinen tilanne on esim. astmassa.

Koska meillä ei ole kellään kosteusvauriomikrobien aiheuttamaa astmaa, niin meillä on toisentyyppinen valkosolukoostumus, kuin astmaatikoilla. Meillä on aluksi makrofageja ja neutofiilisia valkosoluja. Jos nyt sitten nostetaan keinotekoisesti neutrofiilien määrää kortisonilla, niin tulehdushan siitä vain pahenee. Kosteusvauriokohteessa sairastuneelle on kortisoni siis SUPER-myrkkyä, kun ottaa huomioon sen muutkin haittavaikutukset.

Toistan vielä, minkä sanoin tuossa aikaisemmin: Jos tulee paha keuhkorakkulatulehdus, jollainen on esim. farmarinkeuhkoissa, niin silloin onperusteltua käyttää kortisonia, mutta vain kerran.

Tyypillistä juuri suomalaiselle lääkärikunnalle on, että määrätään kortisonia, jotta pystyisi oleskelemaan kosteusvaurioituneessa tilassa. Miksi he määräävät sitten kortisonia? No helvetti soikoon! Hehän lukevat kaikkialta mm. Majvik I ja II:sta, että kosteusvaurio aiheuttaa ASTMAA. Kyllä nyt olisi aika saada stoppi koko TTL:n toiminnalle ja vastuuseen kaikki huijarit.

Pekka Nikkola

olet nappaillut kortisonia liikaa, sen on jokainen todennut käytöksesi ja ajatuksen juoksustasi päätellen.

Ei tainnut jäädä sinulla yhteen kertaa kortisonin käyttö:):)

kortisonia liikaa kirjoitti:

olet nappaillut kortisonia liikaa, sen on jokainen todennut käytöksesi ja ajatuksen juoksustasi päätellen.

Ei tainnut jäädä sinulla yhteen kertaa kortisonin käyttö:):)

Kirjoittelet sinne tänne näitä tyhjänpäiväisiä viestejäsi, mitä niillä haet?

kortisonia liikaa kirjoitti:

olet nappaillut kortisonia liikaa, sen on jokainen todennut käytöksesi ja ajatuksen juoksustasi päätellen.

Ei tainnut jäädä sinulla yhteen kertaa kortisonin käyttö:):)

äläkä nälvi.

)()()( kirjoitti:

kun sitten sairastuin tuosta kortisonistakin huolimatta paikan keuhkolääkäri kertoi, etten saisi kortisonia ylipäätään käyttääkään. Hän kertoi, että minulla epäilty kollapsi, putkiston pehmeneminen vain lisääntyisi kortisonin käytöstäkin johtuen.

No tuon kerroin omalle, silloiselle keuhkolääkärilleni, joka siinä samalla kuin kertoi, ettei mitään tieteellistä tutkimusta tuosta kuntoutuskeskuksen keuhkolääkärin väittämästä ole, kirjoitti minulle parin sadan kortisonitabletin omahoitoreseptin. Kertoi, että minulla on tasan kaksi vaihtoehto, joko syödä kiltisti nuo tabletit aina kun sairastun, tai mennä ehkä neljäksi vuorokaudeksi sairaalaan tiputukseen, kortisoni tiputetaan siellä sitten suoraan suoneen. Kysyin, että niin, sama kait se on miten se kortisoni elimistööni tulee? Ja tämä keuhkolääkäri totesi, että erona on vain se, että tiputuksessa todennäköisesti tuo kortisonin määrä on pienempi, muutoin haitat ja hyödyt ovat samat.

Kaksi saman alan lääkäriä, täysin eri mieltä, se on ollut jatkuvasti tilanne jossa yritän ymmärtää mitä tehdä ja miten säilyttää terveyttä tai jopa lisätä sitä.

Pelottavinta oli, kun uusi keuhkolääkäri jonkin ajan kuluttua kertoi, etteivät astmalääkkeeni näytä minua auttavan ja ehdotti niiden käytön lopettamista. On uskomattoman vaikea ajatella, että sairastat kroonista sairautta, eikä siihen olekaan lääkkeitä. Miksi?

En pystynyt lopettamaan kaikki lääkkeitäni tuosta noin. Kävin kaikki paperini lävitse, tein yhteenvetoja, mitein missä mättää, tein spiroistani yhteenvetoja jne. Mikään minkä maallikkona löysin, ei tukenut lääkkeiden käyttöä ammattitautiastmaani. Hain siis astmaa tukevasti syitä ja seurauksia, miten lääkkeet minua auttoivat, nyt kun en enää ollut altistuksissa. Mikään ei tukenut sitä, että astmalääkkeiden käyttö olisi järkevää. Silti lääkkeistä luopuminen oli ääri vaikeaa.

Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat sairaudelleen nimen ja lääkkeet. Silloin sairaus on hoidossa, varsinkin jos kyse on kroonisesta sairaudesta.

Tässä kohdin oli vielä vaikeaa sekin, että luottamus lääkäreihin ylipäätään oli jo horjunut tosi paljon. Mietin miksi luottaisin tähän lääkäriin ja tähän ohjeeseen? Googletin hänen kirjoituksiaan netistä, luin minkä arvosanan hän oli saanut erikoistumisestaan, ei huippuhyvä, ja mietin miltä hän lääkärinä on vaikuttanut noin kokonaisuutena.

Ehkä päätös jättää lääkkeet pois oli enemmän inhoa lääkkeisiin, kuin uskoa lääkäriin, mutta luotin kyllä siihen, ettei lääkäri pyydä jättämään astmalääkkeitä pois ihan ilman järkevää syytäkin.

Näin jälkeenpäin mietin, että miten en koskaan saanut selville sen enempää, vain sen ettei hän katsonut minun hyötyvän astmalääkkeistäni, etteivät ne näytä sinua auttavan... spirometriat olivat koko ajan ihan saman tyyppiset, ja silti minulla oli välillä vaikeasti useilla lääkkeillä hoidettava krooninen astma ja sitten ne samat lääkkeet eivät enää näyttäneet auttavankaan minua...

Olisi pitänyt kysyä tietysti, missä vaiheessa tämä keuhkolääkäri näki, että astmalääkkeistä olisi ollut hyötyä astmani hoidossa ja miten se noissa tutkimuksissa näkyi...

Kovin kriittisesti pyytäisin kaikkia miettimään omia kosteusvaurioastmojaan ja lääkkeiden käyttöä sen hoidossa. Tavalliset astman ovat asia erikseen, mutta jos ei ole IgE:tä, ei avaa avaavat, histamiinissa ei tule vastetta,,,, jne. ja silti olisi se astma ja siihen järisyttävä lääkitys, jonka turvin olisi tarkoitus käydä töissä...

Jossakin mennään metsään ja paljon, maksana on sairastunut, eikä maksua voi suorittaa euroissa!

" Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat sairaudelleen nimen ja lääkkeet. Silloin sairaus on hoidossa, varsinkin jos kyse on kroonisesta sairaudesta."

Tässä maailmassa on lukematon määrä sairauksia, joille ei ole vielä nimeä eikä lääkkeitä. Lääketiede ei ole mikään kaiken kattava ja kaikkitietävä eikä siitä tuskin koskaan sellaista tulekaan.

Itselläni on krooninen sairaus, josta eri lääkäreillä oli erilaisia mielipiteitä ja sain myös erilaisia lääkkeitä, joilla ei ollut vaikutusta. Kesti lähes parikymmentävuotta ennen kuin sain diagnoosin. Se onnistui eräältä usalaiselta tutkimusryhmältä, jonka julkaisuihin suomalainen alan erikoislääkäri oli perehtynyt. Nyt tiedän siis diagnoosin ja myös sen, ettei siihen ole olemassa lääkkeitä. Mutta tiedän myös, mitä sen suhteen on odotettavissa tulevaisuudessani. Ei mitään kovin järisyttävää, vaikka laboratoriokokeideni tulokset saivat aikoinaan jotkut lääkärit ennustamaan, ettei minulla ole montakaan vuotta elinaikaa.

Jos sinulla on mahdollisuus lukea englanninkielisiä tieteellisiä julkaisuja ja tutkimuksia, niin hyvin nopeasti ymmärrät kuinka vaikeista ja monimutkaisista asioista on kysymys. Se, että ne ovat vaikeita, saavat helposti kaikenmaailman helppoheikit liikkeelle yksinkertaisine selityksineen.

Jos sairaus on vaikea diagnosoida kannattaa aina kääntyä alan huippuerikoislääkäreiden puoleen. Siltikin voi käydä niin, että diagnoosia ei löydy, mutta siitäkään huolimatta ei kannata lyöttäytyä helppoheikkien vietäväksi.

uskomatonta! kirjoitti:

" Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat sairaudelleen nimen ja lääkkeet. Silloin sairaus on hoidossa, varsinkin jos kyse on kroonisesta sairaudesta."

Tässä maailmassa on lukematon määrä sairauksia, joille ei ole vielä nimeä eikä lääkkeitä. Lääketiede ei ole mikään kaiken kattava ja kaikkitietävä eikä siitä tuskin koskaan sellaista tulekaan.

Itselläni on krooninen sairaus, josta eri lääkäreillä oli erilaisia mielipiteitä ja sain myös erilaisia lääkkeitä, joilla ei ollut vaikutusta. Kesti lähes parikymmentävuotta ennen kuin sain diagnoosin. Se onnistui eräältä usalaiselta tutkimusryhmältä, jonka julkaisuihin suomalainen alan erikoislääkäri oli perehtynyt. Nyt tiedän siis diagnoosin ja myös sen, ettei siihen ole olemassa lääkkeitä. Mutta tiedän myös, mitä sen suhteen on odotettavissa tulevaisuudessani. Ei mitään kovin järisyttävää, vaikka laboratoriokokeideni tulokset saivat aikoinaan jotkut lääkärit ennustamaan, ettei minulla ole montakaan vuotta elinaikaa.

Jos sinulla on mahdollisuus lukea englanninkielisiä tieteellisiä julkaisuja ja tutkimuksia, niin hyvin nopeasti ymmärrät kuinka vaikeista ja monimutkaisista asioista on kysymys. Se, että ne ovat vaikeita, saavat helposti kaikenmaailman helppoheikit liikkeelle yksinkertaisine selityksineen.

Jos sairaus on vaikea diagnosoida kannattaa aina kääntyä alan huippuerikoislääkäreiden puoleen. Siltikin voi käydä niin, että diagnoosia ei löydy, mutta siitäkään huolimatta ei kannata lyöttäytyä helppoheikkien vietäväksi.

kun oli kohdallani kyse, ei se NYT niin vaikea sairaus diagnostisoida ole. Siis sairastanko astmaa vaiko en.

Oikeasti vaikeat diagnoosit ovat asia erikseen. Astman kohdalla tilanne on uskomaton, eikä sitä voi ymmärtää vaikka lukisi kiinankielisiä tekstejä.

Ei pahalla, ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kyse on vain aika ääri pään asioista.

Aivan samoin, kun asia oli tuon kilpirauhasenikin kohdalla. Se kipuili aina altistuksissa ja kerroin siitä lääkärilleni, samoin siitä että se selkeästi on kasvanut. Diagnoosina oli ne vaihdevuodet ja/tai masennus.

Jos diagnoosit ovat tätä luokkaa Suomessa, niin pakko noita USA:n tutkimuksia olisi lukeakin, mutta paljonko se auttaa jos me sairastuneet niitä luemme?

.................. kirjoitti:

vastata kysymykseen? Miksi määrätä ei eosinofiliseen ammattitautiastmaan kortisonikuureja ja miten tuo kuuri auttaa homeisissatiloissa sairastunutta pysymään kunnossa? Mihin perustuu lääkäreiden into kortisonikuureihin?

Mikäli tutkimustietoa kortisonin vaikutuksesta ei eosinofilisen astman hoidossa on, niitä olisi hyvä laittaa palstalle tiedoksi.

ei ole tietotaitoa meidän lääkärillämme.

)()()( kirjoitti:

kun oli kohdallani kyse, ei se NYT niin vaikea sairaus diagnostisoida ole. Siis sairastanko astmaa vaiko en.

Oikeasti vaikeat diagnoosit ovat asia erikseen. Astman kohdalla tilanne on uskomaton, eikä sitä voi ymmärtää vaikka lukisi kiinankielisiä tekstejä.

Ei pahalla, ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kyse on vain aika ääri pään asioista.

Aivan samoin, kun asia oli tuon kilpirauhasenikin kohdalla. Se kipuili aina altistuksissa ja kerroin siitä lääkärilleni, samoin siitä että se selkeästi on kasvanut. Diagnoosina oli ne vaihdevuodet ja/tai masennus.

Jos diagnoosit ovat tätä luokkaa Suomessa, niin pakko noita USA:n tutkimuksia olisi lukeakin, mutta paljonko se auttaa jos me sairastuneet niitä luemme?

jonkinverran ymmärtämään, miten vähän vielä tiedetään. Astma on ryhmä monia erilaisia sairauksia. Muistelen, että sinulla olisi epäilty COPD'iakin. Jotkut astmamuodot ovat sille läheisiä. Tässä yksi melko tuore artikkeli, joka voisi sivuta sinunkin tilannettasi:

http://www.aafp.org/online/en/home/publications/news/news-now/clinical-care-research/20080227severeasthma.html


" The study's results show that severe asthma "looks more like COPD (chronic obstructive pulmonary disease) than we ever thought," says Yawn. She adds that it raises questions about whether anti-inflammatory drugs, such as corticosteroids, really are the right way to treat these patients. These drugs may work for narrowing of the airways, but not necessarily for air trapping."

auttaa kirjoitti:

jonkinverran ymmärtämään, miten vähän vielä tiedetään. Astma on ryhmä monia erilaisia sairauksia. Muistelen, että sinulla olisi epäilty COPD'iakin. Jotkut astmamuodot ovat sille läheisiä. Tässä yksi melko tuore artikkeli, joka voisi sivuta sinunkin tilannettasi:

http://www.aafp.org/online/en/home/publications/news/news-now/clinical-care-research/20080227severeasthma.html


" The study's results show that severe asthma "looks more like COPD (chronic obstructive pulmonary disease) than we ever thought," says Yawn. She adds that it raises questions about whether anti-inflammatory drugs, such as corticosteroids, really are the right way to treat these patients. These drugs may work for narrowing of the airways, but not necessarily for air trapping."

mielenkiintoista tekstiä. Uskoisin, että olisin selkeästi paremmin hoidettavissa, jos sairauteni ei olisi ammattitauti. Näin ovat todenneet monet lääkärit, patologi jonka kanssa keskustelin BAL tuloksesta ja sen virheellisyydestä...

Tuntuu, että lääkäreiden kädet sidotaan siinä kuin suukin, silloin kun kyseessä on ammattitauti.

Joskus yksi lääkäri kertoi, että lähettäisi jatkotutkimuksiin potilaitaan, mutta siinäkin pitää olla tarkkana, koska se kertoo lääkäristä paljonkin ja vaikuttaa etenemiseen... Kysyin, että eikö se vaikuta mihinkään, jos olisi ollutkin syytä lähettää eteenpäin. Tuo lääkäri kertoi, että suoraan sanottuna se ei ole niin paha asia, kuin se että lähettää jatkotutkimuksiin ... Kyse oli siis rahasta, ei potilaasta. Ja siksi näitä syöpiä todetaan ups, ai se olikin siis syöpää, eikä iskiasvaivaa.., mutta KAIKKI ymmärtävät miten vaikeaa tuo diagnostiikka onkaan. On olemassa budjetti ja siinä lääkärin tulee pysyä, siitä on kyse. Pakko sitä tukea on sille lääkärille kollegoilta tullakin, kun kaikilla on samat kriteerit ja budjetit.

Virhe on siinä, että lääkäreiden pitäisi kertoa miten vaikeassa tilanteessa he tuon budjetin kanssa ovatkaan ja ohjata potilaat tiukasti yksityisille lääkäreille, kertoen että jos vähänkään välität terveydestäsi noilla oireilla, haet apua yksityspuolelta ja maksat siitä sika hinnan, mutta et ehkä elämääsi.

Verovaroilla me saamme apua sattumalta, kuten minä kilpparini kohdalla sain. Sainko sitä riittävän ajoissa, jää nähtäväksi, mutta syy ei ole hoitaneiden lääkäreiden, vaan niiden jotka kertovat että kyseessä on ihan jotakin muuta kuin oikea sairaus.

Ammattitaudin ollessa kyseessä asia mutkistuukin oleellisesti. On olemassa vakuutuspuoli, joka on toiminut kohdallani hyvin. Saan ohjeita ja neuvoja tai sain, en ole ollut pitkään aikaan sinnekään yhteydessä, vakuutuspuolelta. Yllättäen huomasin, että minulla on vakuutuspuolella sama käsittelijä, mikä oli pappani käsittelijänä. Pappa kuoli reilu vuosi sitten ammattitautiinsa, minulla se on ehkä edessä, jos se ammattitauti nyt ylipään on olemassakaan.

On vaarallista olla ammattitautinsa puolesta seurannassa lääkäreillä, joille kaikki muu hautautuu siihen ammattitautiin, josta he tietänevät asioita joita eivät voi kertoa.

Olen miettinyt miten suojaan sen, että en joudu koskaan avattavaksi. Minun ruumiillani on leikitty jo elävänä ihan riittämiin, kuolleena haluan olla rauhassa. No, toisaalta haluaisin että, kaiken mahdollisen saisi käyttää jonkun toisen potilaan hyväksi, mutta eipä minulla taida olla mitään mikä kelpaisi. Joten heitin pois nekin paperit, siinä kun turhat kuititkin.

Pääasia on, että jos en itse tiedä mikä minua vaivasi elävänä, ei sitä tarvitse kuolemani jälkeen tietää kyllä kukaan muukaan. Ja turha vedota siihen, että pitää miettiä muita. Se lause on jo käytetty, eikä siitä ollut mitään apua muille, tuskin minullekaan.