Törmäsin Iltasanomien juttuun, jonka mukaan tytöt ihailevat eniten äitiään, ja
"Tutkimus osoittaa, että kaikista onnellisimpia ovat ne tytöt, joiden äidit eivät ole laihduttaneet tai ovat intoutuneet painonpudotuskuurille vain harvoin. Heikoin itsetunto ja huonoin olo on heillä, joiden kotona laihdutetaan jatkuvasti."
http://www.iltasanomat.fi/naiset/suhteet.asp?id=1578193
Ilmeisesti olisi suotavaa hyväksyä oma painonsa, olla lihava ja onnellinen ennemmin kuin onneton laihduttaja? Käsittääkseni lihava ihminen voi olla terve, jos harrastaa riittävästi liikuntaa, ja painon pysyminen tasaisena on terveellisempää kuin jatkuva jojoilu.
"Tutkimus osoittaa, että kaikista onnellisimpia ovat ne tytöt, joiden äidit eivät ole laihduttaneet tai ovat intoutuneet painonpudotuskuurille vain harvoin. Heikoin itsetunto ja huonoin olo on heillä, joiden kotona laihdutetaan jatkuvasti."
http://www.iltasanomat.fi/naiset/suhteet.asp?id=1578193
Ilmeisesti olisi suotavaa hyväksyä oma painonsa, olla lihava ja onnellinen ennemmin kuin onneton laihduttaja? Käsittääkseni lihava ihminen voi olla terve, jos harrastaa riittävästi liikuntaa, ja painon pysyminen tasaisena on terveellisempää kuin jatkuva jojoilu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on perää. Oman äidin kauneusihanne on ollut hoikka. Hän on lenkkeillyt päivittäin paljon ja syönyt vähän. (Tosin on ollut viimeiset kymmenen vuotta paljon rennompi tuolla saralla). Olen nuorena (koko 36) kuullut olevani leveä peräinen. Ei ole kehuja tullut.
Ja tuolla on todellakin ollut vaikutuksensa. Tänä päivänä olen kokoa 36-38. Peilistä katsoo edelleen pyöreä nainen. Ja äitini rinnalla tunnen itseni edelleenkin isoksi ja kömpelöksi, vaikka hän on saanut iän tuomat vatsamakkarat. Ihme ettei ole ollut mitään pahempia syömishäiriöitä...
Taas joku pullukka saa lisämotivaatiota lopettaa laihdutuksensa. Laihduttajien perheet tietysti on sellaisia, joissa kiinnitetään huomiota ulkonäköön enemmän ja se voi luoda tiettyjä paineita. Paineita pysyä kunnossa ja se on hyvä, vaikka lihominen olisikin hauskempaa. Läskeissä perheissä ei stressata ulkonäöstä ja sikälikin elo on löysempää.
Lihava voi pysyä myös terveenä, mutta lihavuus ei kuitenkaan ikinä ole suositeltava olotila.
kuvan vääristyminen. Varsinkin tytön on tärkeää kuulla (isältä ja äidiltä) olevansa tärkeä sellaisena kuin on. Ja se, että nuori nainen joka on kokoa 36, ei ole normaalia äidiltä luoda ulkonäköpaineita. Tällaisten perheiden lapsilla on varmasti erilainen herkkyys saada syömishäiriö.
Iltalehdessä oli tutkimus (en löytänyt linkkiä) jonka mukaan nainen on keskimäärin 10 vuotta elämästään laihdutuskuurilla. Silti neljäsosa ei onnistu laihtumaan koskaan.
Ps. itse olen ylipainoinen laihduttaja, ja aerobinen liikunta tehoaa.
Niin totta. Äidin jatkuva laihduttaminen voi vaikuttaa lapsien minäkuvaan ja aiheuttaa häiriöitä.
Nimim. kokemusta on
Niin se vaan on että jos kotona jauhetaan joka ikinen päivä laihduttamisesta, syömisestä, laihuudesta ja lihavuudesta ja asiat ovat jatkuvasti silmillä jo lapsesta pitäen, niin eihän sellaisessa ilmapiirissä mitään terveitsetuntoista porukkaa voi varttua.
Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys. No onpahan nyt sitten tutkittukin.
Syömishäiriöt ja laihdutuskierteet eivät johda hoikkuuteen vaan siihen että ihmiset ovat onnettomia, olivat sitten minkä painoisia tahansa he eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä ja kelpaavansa muille. Tämän pitäisi meidän ihmisten vihdoinkin tajuta.
Uskon, että onnellisimpia, terveimpiä ja normaalipainoisimpia ovat ne ihmiset joiden kotona syömisestä ei tehdä suurta numeroa vaan se on täysin normaali tapahtuma. Silloin oppii että ihminen syö elääkseen eikä ruoka pyöri jatkuvasti mielessä.
Oma äitini oli laihdutusfriikki ja kuitenkin ylipainoinen. Itse olen sairastanut erilaisia syömishäiriöitä (kaikki käyty läpi...) viimeiset 15 vuotta. Terapiassakin käynyt monta vuotta mutta eipä ole auttanut, sen verran syvässä on ongelmat. Ihailen joitakin normaalipainoisia ystäviä joille syöminen ei ole ongelma, heidän kanssaan viihdyn ja unohdan hetkeksi itsekin ruuan ajattelemisen ja siitä stressaamisen. Ei heidän ole tarvinnut miettiä mitään lihomisia ja laihdutuskuureja kuten minun, eivätkä ole kuormittaneet yhteiskuntaa ja käyttäneet yhteisiä verovaroja syömishäiriöiden hoitoon kuten minä olen. :(
Tiedän useita perheitä, joissa äidin hysteerinen jatkuva laihduttaminen (siis nämä äidit ovat olleet normaalipainoisia) on aiheuttanut myös sen, että tyttäret vahtaavat painoaan jatkuvasti ja eräälle kaverilleni kehittyi jopa syömishäiriö. Kai ne arvot (arvostetaanko laihuutta vai ei) vaikuttaa myös lapsiin ja lapset omaksuvat nämä arvot. Tavallaan siinä ei ole mitään väärää ja on hyvä olla norm.painoinen, mutta mielestäni näiden norm.painoisten tai hoikkien äitien ei pitäisi päivitellä painoaan tyttäriensa edessä - tyttäret saavat tällöin väärän kuvan. Toisaalta tiedän myös perheen, jossa lihavuutta pidetään normaalina asiana (ja puhutaan tyyliin me ollaan leppoisia lihavia), ja tällöin myös heidän lapsistaan on tullut lihavia. Mutta he kyllä vaikuttavat tasapainoisilta muuten.