Kirjoittelin tänne viimeksi joskus puoli vuotta sitten...tuttuja nimiä ei enään näy:(
Anoreksia on näköjään juurtunut niin syvälle ettei siitä pääse eroon. Muutin omaan asuntoon ja laihdutin alle 40 kiloiseksi, sydänhän siitä kärsi ja nyt olen saanu palkaksi ikuiset rytmihäiriöt.
Uskomatonta on, että vaikka rakensin muurin ympärilleni ja päätin ettei kukaan koskaa ikinä pääse lähelleni, niin silti joku pääsi. Tapasin sattumalta erään miehen joka näki mun läpi, kuukauden kuluttua hän tiesi jo kaiken ja sanoi rakastavansa mut terveeksi.
Luulin ettei yksikään mies voisi kiinnostua kaltaisestani luurangosta. Hän kuitenkin myönsi että yritti juosta pois mutta ei voinut mitään että rakastui.
Olen lihonnut jo kolme kiloa tämän puolen vuoden aikana, ahdistus on aivan kamala. Kahden viikon oksennus putki on vihdoin takana ja parhaillaan edessä mieletön paasto. Juuri kun kuvittelin parantuvani, luulin että vihdoin voin syödä niin nyt kaikki pieleen. En vain pysty seuraamaan omaa pyöristymistä. Näen itseni aivan valtavana, edes muljahteleva sydän ei saa taottua järkeä päähäni vaan jatkan tätä rääkkiä.
Kertokaa te selviytyjät onko tästä mahdollista parantua ikinä? Pelkää joka hetki menettäväni mieheni joka on ainoa tuki ja turva tässä maailmassa. Jos hänet menettäisin, luulen etten enään edes yrittäisi parantua. Viiden vuoden sairastelun jälkeen en enään yksinkertaisesti vain jaksa...oon niin väsynyt että haluaisin sen halpottavan unen jo tulevan ja poistavan tän kaiken.
Kertokaa miten itse olette jaksaneet, mikä teidät saa ylös sängystä?
Anoreksia on näköjään juurtunut niin syvälle ettei siitä pääse eroon. Muutin omaan asuntoon ja laihdutin alle 40 kiloiseksi, sydänhän siitä kärsi ja nyt olen saanu palkaksi ikuiset rytmihäiriöt.
Uskomatonta on, että vaikka rakensin muurin ympärilleni ja päätin ettei kukaan koskaa ikinä pääse lähelleni, niin silti joku pääsi. Tapasin sattumalta erään miehen joka näki mun läpi, kuukauden kuluttua hän tiesi jo kaiken ja sanoi rakastavansa mut terveeksi.
Luulin ettei yksikään mies voisi kiinnostua kaltaisestani luurangosta. Hän kuitenkin myönsi että yritti juosta pois mutta ei voinut mitään että rakastui.
Olen lihonnut jo kolme kiloa tämän puolen vuoden aikana, ahdistus on aivan kamala. Kahden viikon oksennus putki on vihdoin takana ja parhaillaan edessä mieletön paasto. Juuri kun kuvittelin parantuvani, luulin että vihdoin voin syödä niin nyt kaikki pieleen. En vain pysty seuraamaan omaa pyöristymistä. Näen itseni aivan valtavana, edes muljahteleva sydän ei saa taottua järkeä päähäni vaan jatkan tätä rääkkiä.
Kertokaa te selviytyjät onko tästä mahdollista parantua ikinä? Pelkää joka hetki menettäväni mieheni joka on ainoa tuki ja turva tässä maailmassa. Jos hänet menettäisin, luulen etten enään edes yrittäisi parantua. Viiden vuoden sairastelun jälkeen en enään yksinkertaisesti vain jaksa...oon niin väsynyt että haluaisin sen halpottavan unen jo tulevan ja poistavan tän kaiken.
Kertokaa miten itse olette jaksaneet, mikä teidät saa ylös sängystä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sydäntä riipii lukea siun pahasta olosta. Ystävät on sitä varten, että ne tukee pahalla hetkellä ja auttaa jatkamaan silloin kun omat siivet unohtavat miten lennetään. Tunnistin siut heti ensimmäisestä rivistä. Tuttu, runollinen ja kaunis kirjoitustapa toi mieleen kaikki kauniit kirjeesi. Olen ollut liian kiireinen oman muuttoni kanssa etten ole tarpeeksi usein muistanut kysyä miten voit.
Me parannumme, siksi että elämä on vahvempi kuolemaa, siksi että rakkaus on suurempi vihaa, siksi että rakkaus elämään on suurempaa kuin viha elämään. Niinkauan kun elämää on jäljellä voi parantua. Siun suonissa virtaa vielä veri, se kertoo elämästä ja siitä terveydystä, joka ei ole kokonaan kadonnut. Vain sinä voit päättää haluatko kestää ahdistuksen ja säilyttää rakkauden ja saavuttaa terveyden vain haluatko jatkaa pimeän voimien nimettömänä alaisena. Päätös on sinun. Kukaan muu ei tee päätöstä sinun puolestasi, mutta on monta jotka tukevat siuta jos vain haluat. Yksi niistä on tässä. Suojelusenkelisi Kaakosta ja olen varma, että H sekä perheesi auttavat sinua jos vain annat mahdollisuuden.
Älä koskaan menetä toivoa siskoseni.