Laitoin tämän nyt tänne mustasukkaisuus-osastolle kun ajattelisin että tämäkin kai jonkinlaista sitä on.
Mitä tehdä, kun mies on ihan mielettömän, siis liian, kiltti? Rakastan kiltteyttä hänessä, mutta liika on liikaa. Mies on muutenkin ihan unelma, ja meillä menee todella hyvin näin muuten.
Ongelmana kiltteydessä pakkaa olla, että meidän on esim. viikonloppusuunnitelmia turha tehdä, sillä "joku voi tarvita meitä", eli mies on aina valmis auttamaan kaikkia, kaikkialla ja kaikella tavalla. Ilmaiseksi. Meillä menee varmasti satojen eurojen edestä bensaa vuodessa esim. muiden ihmisten ja heidän tavaroidensa kuskailuun.
Tulee itselle hirveän itsekäs ja typerä olo, jos esimerkiksi ehdotan miehelle että menisimme ravintolaan illalliselle: Mies vastaa että "Pitää katsoa, jos ei muuta ole". Ja ainahan sitä muuta on. Tuntuu että tässä eletään muille eikä itselle.
Lisäksi on eräs nainen, mieheni hyvän ystävän ystävä, joka ei oikein minusta tykkää, ja tunne on molemminpuolinen. Tämä nainen on tarkoituksella mustamaalannut minua, sekä selän takana että päin naamaa. Silti kehtaa pyytää mieheltäni apua kyydeissä ja muissa (autoa kun ei omista) ja mies tietysti suostuu, kun ei osaa sanoa ei. Mieheni on itse myöntänyt ettei pidä tästä naisesta, mutta ei silti vaan henno kieltäytyä avunpyynnöstä. Nämä "avunpyynnöt" ovat vähän kyseenalaisia kun tällä naisella on omakin miesystävä, vähän tuntuu että naikkonen ihan tahallaan tahtoo vaan kiusata minua.
Itsekin olen avulias luonteeltani, ja hyvin pidetty ystäväpiirissä, mutta mielestäni tervettä itsekkyyttäkin pitää löytyä että saa omat asiat kunnialla hoidettua eikä tule hyväksikäytetyksi.
Tämmöistä tällä kertaa, mitä olette mieltä?
Minähän en voi paljon mitään kellekään vastaan sanoa, tekisin itseni vaan naurunalaiseksi koska mieshän on kanssani tästä "auttamisesta" eri mieltä. Ja takuulla ystäväpiiri on ennemmin miehen puolella, hehän siitä hyötyvät eniten! Hänen mielestään aina tulee olla valmis auttamaan muita.
Ero ei tule kyseeseen missään tapauksessa, niin paljon tätä ukkoa rakastan, eikä asiakaan niin iso taas ole että sen takia edes harkitsisin.
Mitä tehdä, kun mies on ihan mielettömän, siis liian, kiltti? Rakastan kiltteyttä hänessä, mutta liika on liikaa. Mies on muutenkin ihan unelma, ja meillä menee todella hyvin näin muuten.
Ongelmana kiltteydessä pakkaa olla, että meidän on esim. viikonloppusuunnitelmia turha tehdä, sillä "joku voi tarvita meitä", eli mies on aina valmis auttamaan kaikkia, kaikkialla ja kaikella tavalla. Ilmaiseksi. Meillä menee varmasti satojen eurojen edestä bensaa vuodessa esim. muiden ihmisten ja heidän tavaroidensa kuskailuun.
Tulee itselle hirveän itsekäs ja typerä olo, jos esimerkiksi ehdotan miehelle että menisimme ravintolaan illalliselle: Mies vastaa että "Pitää katsoa, jos ei muuta ole". Ja ainahan sitä muuta on. Tuntuu että tässä eletään muille eikä itselle.
Lisäksi on eräs nainen, mieheni hyvän ystävän ystävä, joka ei oikein minusta tykkää, ja tunne on molemminpuolinen. Tämä nainen on tarkoituksella mustamaalannut minua, sekä selän takana että päin naamaa. Silti kehtaa pyytää mieheltäni apua kyydeissä ja muissa (autoa kun ei omista) ja mies tietysti suostuu, kun ei osaa sanoa ei. Mieheni on itse myöntänyt ettei pidä tästä naisesta, mutta ei silti vaan henno kieltäytyä avunpyynnöstä. Nämä "avunpyynnöt" ovat vähän kyseenalaisia kun tällä naisella on omakin miesystävä, vähän tuntuu että naikkonen ihan tahallaan tahtoo vaan kiusata minua.
Itsekin olen avulias luonteeltani, ja hyvin pidetty ystäväpiirissä, mutta mielestäni tervettä itsekkyyttäkin pitää löytyä että saa omat asiat kunnialla hoidettua eikä tule hyväksikäytetyksi.
Tämmöistä tällä kertaa, mitä olette mieltä?
Minähän en voi paljon mitään kellekään vastaan sanoa, tekisin itseni vaan naurunalaiseksi koska mieshän on kanssani tästä "auttamisesta" eri mieltä. Ja takuulla ystäväpiiri on ennemmin miehen puolella, hehän siitä hyötyvät eniten! Hänen mielestään aina tulee olla valmis auttamaan muita.
Ero ei tule kyseeseen missään tapauksessa, niin paljon tätä ukkoa rakastan, eikä asiakaan niin iso taas ole että sen takia edes harkitsisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet sinäkin kun tuollaista siedät. Sanoisin omana mielipiteenä että ratkaiskaa asia oman elämänne vuoksi. Esim. miehesi auttaa kerran kuussa avuntarvitsijoita, loppu aika sinulle. Avuntarvitsijat katoaa pikkuhiljaa kun tajuavat ettei höykytys enää onnistu. Sinun tehtäväksi jää keksiä keino millä saat sen rajoittumaan kerta kuuhun.
myös se, että mies jos tarvitsee itse apua, ei sitä keltään pyydä?
Mun exäni eli kavereitaan varten, oli aina muuttoapuna, hakemassa, jos auto oli hajonnut jonnekin, pitelemässä kädestä jos tarvitsi vaikka hautajaisissa. Mä aloin miettimään koko kuviota siinä vaiheessa kun oli omat muutot, ja hän rehki painavat pesukoneet ja sohvat itsekseen, kun tiellelevinnyttä autoa ei kukaan tullut hakemaan, että hei mistä tässä on kyse.
Päättelin kyseen olevan loputtomasta miellyttämisen halusta, olla lojaali itselleen tärkeille ihmisille. Jotenkin alkoi pikku hiljaa potuttamaan, kun jos mä tarvitsin apua sain pyytää, odottaa ja tehdä ihan itse. Pienimmästä suurinpaan.
Kiitosta vastauksista!
Kyllä tuo jossain määrin kuulostaa tutulta, ei hän missään tapauksessa halua vaivata muita omilla ongelmillaan. Tästä olen hänelle huomauttanutkin, että etkö näe miten sua hyväksikäytetään eikä kukaan koskaan oo valmis auttamaan sua.
Ja tuokin tosiaan, että minähän en sitä apua saa, vaikka kuinka valitan hukkuvani kotitöihin. Vähän tuntuu että mies pitää mua niin itsestäänselvänä tapauksena, että pysyn siinä vierellä ilman minkäänlaista panostustakin ja ettei mua tarvitse miellyttää. Hirvittää vähän, että miten jos ja kun lapsia tulee, miten isä ehtii olla lasten kanssa ja miten minä kestän kun on entistä enemmän huolehdittavaa ja siivottavaa. Kyllä oon tästä ukolle sanonutkin että lapsia ei tule ennenkun hän tajuaa asian vakavuuden.
Pitäisköhän mun palkata itselleni joku kotiavustaja, tajuaiskohan ukko sitten? :)
Kerrohan jos olet tehnyt jotain radikaalia suhteessasi.Kiinnostaa sillä itselläni samantyylinen tilanne.Toisaalta tekis mieli laittaa kova kovaa vasten ja toisaalta ymmärränkin.
Toistaiseksi en ole saanut mitään radikaalia aikaiseksi, en tahtois mitenkään riskeerata meidän suhdetta koska mies on ehdottomasti mulle se oikea. Pitäisi keksiä tarpeeksi hellävarainen, mutta silti jämäkkä ja tehokas keino millä saada mies tajuamaan että "epähuomioi" juuri sitä jonka kuuluisi olla se kaikkein rakkain ystävä. (Sitä hänelle ainakin oletan olevani)