Mielestäni ainoa oikea ratkaisu tähän poliisin uskottavuusongelmaan olisi tutkinnanjohtojärjestelmän uudistaminen.
Kerrottakoon "maallikoille" tässä yhteydessä, että poliisin tutkimassa rikoksessa on aina tutkinnanjohtaja sekä yksi tai useampia tutkijoita. Kaikki nämä henkilöt, niin tutkinnanjohtaja kuin tutkijatkin ovat poliiseja. Kun kyse on poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnasta, toimii tutkinnanjohtajana syyttäjä, ainoastaan tutkijat ovat poliiseja.
Nähdäkseni ongelmana näissä huumepoliisien rikosepäilyissä on juridisen osaamisen puuttuminen. Hyvin tätä kuvaa se, että keskustellessani erästä poliisin järjestämän koulutustilaisuuden sisällöstä, poliisit ilmoittivat, etteivät halua osallistua koulutustilaisuuden kahdelle ensimmäiselle oppitunnille, "kun siellä käsitellään vain lainsäädäntöä". Mutta miten poliisi voi tehdä uskottavaa tutkintaa, kun ei kykene toimimaan edes lakien mukaan, kun ei halua niiden sisällöstä mitään tietää.
Tutkinnanjohtaja johtaa esitutkintaa ja hänen tehtävänään on myös turvata se, että tutkinta on tehty lakien mukaisesti. Huumepoliiseja koskevan tutkinnan perusteella näyttää vahvasti siltä, että tähän ei ole kyetty.
Tästä syystä tutkinnanjohtajajärjestelmä täytyy uudistaa seuraavasti:
AINA kun poliisi tutkii rikokseksi epäiltyä tekoa tutkinnajohtajaksi täytyy määrätä syyttäjä. Poliisin tehtäväksi jää varsinaisen fyysisen tutkinnan suorittaminen ja tutkinnan resurssien turvaaminen, millä tarkoitan sitä, että poliisin velvollisuus on huolehtia siitä, että jutussa on riittävä määrä tutkijoita syyttäjän käytettävissä.
Näin turvattaisiin riittävä juridinen osaaminen. Kun poliisilla ei ole riittävää kykyä asian oikeudelliseen arviointiin, niin ongelmia syntyy väistämättä ja saatetaan tutkia asioita, jotka eivät ole juridisesti arvioiden edes rikoksia. Lisäksi syyttäjä on riittävän "etäällä" itse tutkittavasta asiasta, joten objektiivisuus asiaan säilyisi.
Tällainen tutkinnanjohtojärjestelmä olisi helposti toteutettavissa ja se on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, mistä siitä on saatu hyviä kokemuksia.
Lisäksi se on Suomessakin jo nyt käytössä, mutta vain ns. poliisirikoksissa. Mutta miksi ainoastaan niissä?
Kerrottakoon "maallikoille" tässä yhteydessä, että poliisin tutkimassa rikoksessa on aina tutkinnanjohtaja sekä yksi tai useampia tutkijoita. Kaikki nämä henkilöt, niin tutkinnanjohtaja kuin tutkijatkin ovat poliiseja. Kun kyse on poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnasta, toimii tutkinnanjohtajana syyttäjä, ainoastaan tutkijat ovat poliiseja.
Nähdäkseni ongelmana näissä huumepoliisien rikosepäilyissä on juridisen osaamisen puuttuminen. Hyvin tätä kuvaa se, että keskustellessani erästä poliisin järjestämän koulutustilaisuuden sisällöstä, poliisit ilmoittivat, etteivät halua osallistua koulutustilaisuuden kahdelle ensimmäiselle oppitunnille, "kun siellä käsitellään vain lainsäädäntöä". Mutta miten poliisi voi tehdä uskottavaa tutkintaa, kun ei kykene toimimaan edes lakien mukaan, kun ei halua niiden sisällöstä mitään tietää.
Tutkinnanjohtaja johtaa esitutkintaa ja hänen tehtävänään on myös turvata se, että tutkinta on tehty lakien mukaisesti. Huumepoliiseja koskevan tutkinnan perusteella näyttää vahvasti siltä, että tähän ei ole kyetty.
Tästä syystä tutkinnanjohtajajärjestelmä täytyy uudistaa seuraavasti:
AINA kun poliisi tutkii rikokseksi epäiltyä tekoa tutkinnajohtajaksi täytyy määrätä syyttäjä. Poliisin tehtäväksi jää varsinaisen fyysisen tutkinnan suorittaminen ja tutkinnan resurssien turvaaminen, millä tarkoitan sitä, että poliisin velvollisuus on huolehtia siitä, että jutussa on riittävä määrä tutkijoita syyttäjän käytettävissä.
Näin turvattaisiin riittävä juridinen osaaminen. Kun poliisilla ei ole riittävää kykyä asian oikeudelliseen arviointiin, niin ongelmia syntyy väistämättä ja saatetaan tutkia asioita, jotka eivät ole juridisesti arvioiden edes rikoksia. Lisäksi syyttäjä on riittävän "etäällä" itse tutkittavasta asiasta, joten objektiivisuus asiaan säilyisi.
Tällainen tutkinnanjohtojärjestelmä olisi helposti toteutettavissa ja se on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, mistä siitä on saatu hyviä kokemuksia.
Lisäksi se on Suomessakin jo nyt käytössä, mutta vain ns. poliisirikoksissa. Mutta miksi ainoastaan niissä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllähän joissain tilanteissa syyttäjä onkin "tutkinnanjohtajan" asemassa.
Tilanne syntyy kun poliisi saa tiedon rikoksesta mutta ei osaa ratkaista onko asiassa tutkittavaa niin lähettää asian syyttäjälle joka sitten ratkaisee tehdäänkö asiassa tutkinta.
Toinen huomionarvoinen seikka on se, että tutkinnan aloittaminen pitäisi perustua aina siihen seikkaan onko rikosta syytä epäillä.
Valitettavan usein asia ratkaistaan rahan ja resurssien puutteella.
Olisi tärkeää saada puolueeton elin tutkimaan onko asiat menneet lainmukaan.
Jopas oli vuodatus. Heti alkumetreillä ilmeni, että onpa syyttäjällä aukkoja tiedoissa, että poliisin tutkimissa rikoksissa on muka aina tutkinnanjohtaja tai yksi tai useampi tutkija.
Voi, voi!
Poliisin tietoon tulee vuosittain n. 800.000 rikosta. Niistä valtaosan hoitavat kenttämiehet suoraan kentällä ns. suppeana esitutkintana. Eli antavat suoraan rv:n käteen ja ilmoittavat mihin voi valittaa.
Tällaisissa tapauksissa ei ole Esitutkintalain 44 §:n perusteella tutkinnanjohtajaa, eikä se kenttämies ole mikään tutkijakaan.
Nykysysteemillä Suomessa on ainakin 500 tutkinnanjohtajaa. Millainenkohan hallitus suostuisi perustamaan Suomeen 500 uutta virkaa syyttäjän ehdottamille tutkinnanjohtajille.
tässä ap varmaan tarkoittanutkaan.
Ja omasta asiastani voin sanoa että on tutkinnanjohtaja ja kaksi poliisia tutkimassa.
No, voi voi.
Jos kenttämies ei pysty ratkaisemaan ja päättämään rikosta heti kentällä, niin hän kirjoittaa siitä ilmoituksen. Vielä senkin jälkeen tutkintaa saa suorittaa suppeana, jos vaan lain määräykset täyttyvät, eli tutkinnanjohtajaa ei jutussa ole.
Et näytä kovin paljon poliisiasioista tietävän, kun intät, että tutkinnanjohtaja ja kaksi poliisia tutkimassa. Lähes jokaisessa poliisipiirisä on tutkinnanjohtajalla aina enemmän alaisinaan tutkijoita, kuin nuo kaksi.
on hakenut jo vuosikausia
Poliisin juridinen osaaminen on pakkasen puolella, tämä on totta. Siksi ymmärrän "Kihlakunnansyyttäjän" toivetta lisätä alan tuntemusta esitutkintaan. Mutta parantaako tarjottu lääke puutostaudin, vai johtaako se vielä pahempaan?
"Kihlakunnansyyttäjä":
"Lisäksi syyttäjä on riittävän "etäällä" itse tutkittavasta asiasta, joten objektiivisuus asiaan säilyisi."
Suomessa sattuu ongelma olemaan nimenomaan se, etteivät syyttäjät täytä velvollisuuttaa valvoa, että esitutkinnat tehdään oikein, puolueettomasti ja riittävässä laajuudessaan, vaikka he juuri ovat asiasta viime kädessä vastuussa. Syyttäjät ja poliisit ovat nykyisellään aivan liiaksi kuin paita ja peppu, ja myös syyttäjiltä unohtuu objektiivisuuden vaatimus.
Toki tässä on eroja syyttäjien kesken, eivät kaikki syyttäjät ole samanlaisia maantierosvoja kuin se sakki josta on koottu valtakunnansyyttäjän virasto.
Silti: kun syyttäjillä ei ole riittävää etäisyyttä poliisiin ja syyttäjään edes nyt, niin miten asiaa auttaisi entistä tiiviimpi yhteys?
välimatka samalla käytävällä on n. 5 metriä niin eipä siinä voi kovin erillisistä toimijoista puhua. Kun vielä mahdollisesti käydään yhdessä syömässä ruokatunnilla jne niin hyvinhän siinä menee. Syyttäjien ja poliisien pitäisi olla fyysisestikin riittävän erillään ettei tälläisiä klikkejä syntyisi. Valita siinä sitten poliisin tekemästä päätöksestä syyttäjälle. Tilanne lähentelee sitä kun valittaisi poliisille itselleen. Mutta tämä vaan on arkea maaseudulla. Onneksi pienet oikeudet ja poliisipiirit lopetataan niin tämäkin ongelma pienenee kun syyttäjät voi mennä vertaistensa kanssa syömään eikä tarvii turvautua poliiseihin ruokailuseuraa saadakseen.
osaavat asioiden oikomisen, sormella on vaan helpompi osoittaa poliisia. Jos poliisi tekee ratkaisun asiassa ja asiakas valittaa, niin kukapa sen ratkaisee, no syyttäjä tietysti ja halutessaan siirtää sen tuomioistuimeen. Suomessa on p...stä, se että syyttäjälaitokset ja poliisit ovat monessakin paikassa niin kaukana toisistaan, etteivät paljoa keskustele asioista. No joku ajattelee, että helvetin hyvä, niin ei tuu lisää älyttömiä päätöksiä, mutta moni asia kuitenkin hoituu paljon paremmin yhteistyössä ja säästyy valtionkin varoja. Eikä ne syyttäjätkään aina kaikkea tiedä. Jos tässä maassa tuotaisiin kaikki aina esiin, ei täällä perkele kukaan asuisi. Mulle on aivan sama tuottaako ikea tavaransa jossakin ambomaassa halvalla ja myy täällä hyvällä hinnalla tehden voittoa, vähän sama asia näidenkin kanssa. Ja siinä olen samaa mieltä, että samaa asiaa pitäisi tutkia useampi poliisi, saataisiin virkojakin lisää, ettei tarvitsi polttaa nykyisiä loppuun. Ei se ruohonjuuritason vika ole, jos herrat ei arkadianmäeltä anna rahaa, että työnsä voisi kunnolla tehdä, loppujen lopuksi kanslaiset siitä kärsivät.
että törkeissä rikoksissa poliisilla on velvollisuus tehdä ennakkoilmoitus syyttäjälle, osaako viisasteleva kaupunkilaispoika päätellä miksi näin tehdään. Jos löydät vastauksen hyvä niin, mutta ilmoittele jos et löytänyt, voin kertoa sinulle, "vähän sama asia kuin pitäisi hullua jännityksessä", tiedätkö muuten miten... jos et, niin kerron senkin sitten huomenna.
Usein tutkinnanjohtaja, joka on komisario tai ylikomisario, on hyvin usein oikeustieteen yliopistokoulutuksen saanut. Saman minkä oik.tiet.kandidaatti tai varatuomari. Tällaisia tyyppejä on syyttäjän virastot pullollaan.
Joten tutkinnanjohtajat ovat niitä jotka päättävät millainen esitutkinta riittää, ja lähetetäänkö se ET-materiaali syyttäjälle syyteharkintaan vai tehdäänkö vielä joitain tarkentavia kuulusteluja ym.
Ottakaa nyt asioista selvää pellet !