Kuulohavaintoihini heränneenä viime yönä noin klo 3.30 sain tilaisuuden, jälleen kerran, todistaa yläkerran herrasmiehen kotiinpaluuta.
Rymyäminen kotiin, laatta vessassa, karjumiset jollekulle (tietääkseni asuu yksin), rymähdyksestä päätellen kaatuminen ja lopuksi parvekkeenoven koluamisen (pitäähän sen vielä röökilläkin käydä) jälkeen hiljaisuus.
Onneksi oma herätyskello soi vasta 4.45. On tää hauskaa ja mieltä ylentävää kun viinamäenmies naapurissa. Toisaalta moisen seuraaminen ja siihen v.ttuuntuminen auttaa itseä monesti olemaan kuivin suin. Niin, ei aina. Mutta silti, harva haluaa olla idiootti.
Pitäisiköhän käydä kiittämässä "kaiffaria" kannustuksesta...
Rymyäminen kotiin, laatta vessassa, karjumiset jollekulle (tietääkseni asuu yksin), rymähdyksestä päätellen kaatuminen ja lopuksi parvekkeenoven koluamisen (pitäähän sen vielä röökilläkin käydä) jälkeen hiljaisuus.
Onneksi oma herätyskello soi vasta 4.45. On tää hauskaa ja mieltä ylentävää kun viinamäenmies naapurissa. Toisaalta moisen seuraaminen ja siihen v.ttuuntuminen auttaa itseä monesti olemaan kuivin suin. Niin, ei aina. Mutta silti, harva haluaa olla idiootti.
Pitäisiköhän käydä kiittämässä "kaiffaria" kannustuksesta...
Vastaukset 1
Vanhimmat
eilenkin kattelin kun apinamäenelvikset veti viinaa kaksin käsin takaluukuulla. Kuola valu ja persvako näky. Jutut oli kuin olisi sairastanut ikänsä alzheimerin tautia. Isoja läskimahasia suomalaisia urpo-duunari velliperseitä. Hyi saatana, ei tehy itte mieli eikä tee sen näyn jälkeen vähään aikaan. ELÄKÖÖN SUOMALAINEN JUOPPO SIKANISKA URPO!