Kävin kattomassa elokuvan erottamattomat, jonka pääosissa ovat Tiina Lymi, Minna Haapkylä ja Jorma Tommila. Olen aina pitänyt, että Suomessa tehdään hyviä elokuvia. Tiesin elokuvasta hyvin vähän etukäteen. Ainoastaan, että juonessa pohditaan ihmissuhteita ja että elokuvassa liikutaan ainakin jossain määrin hevostalleilla. Hecosista en tiedä mitään, mutta aattelin, että ei tarviikaan ja näyttelijöitä pidän laadukkaina. Kun elokuvaa oli nähnyt 20min ensimmäisen kerran aattelin, että menee sitten rahat niin hukkaan. Toisen kerran katsoin kelloa 40 minuutin kohdalla. Luulin elokuvan pyörineen jo toista tuntia. Mitään ei ollut tapahtunut. Loppuelokuva olikin sitten melko pakkopullaa odottaen valojen syttymistä. Mielestäni elokuva käsitteli sinänsä mielenkiintoista teemaa, elämänvalintoja, aikuisuutta, ihmisyyttä sinänsä, mutta kun elokuvan tahti oli raskaampi kun marraskuun myrskyisellä säällä vesisateessa t-paita päällä. Repliikit oli tökeröitä, mies tehty puupöökelöksi, joka ei oikein osaa puhua, istuu mettässä viikkotolkulla jne. Eihän Suomalaiset miehet tuollaisia ole. Miljöö oli erittäin ahdistava, pimeä syksy/talvi, talot, seinät ihmiset sairaalloisen harmaita, kuin raskasta aihetta ylimaalaamassa. Välillä yritettiin vähän roadmovie vaikutteita, mutta nekin hyvät kohtaukset jäi kesken, ilman päämäärää. Sitten kuvattiin välillä tallissa, välillä hyvin tökeröitä pätkiä ravaamisesta. Kohtaukset olivat jotenkin keskeneräisiä. Minna oli kohtuu hyvä ja aina kaunis, mutta hänenkin ne pari kohtausta, joissa oli pieni mahdollisuus tuoda pientä ilon pintaa tai huumoria leffaan jätettiin kesken.
Tiina oli hyvä, kuten aina, mutta rasittavan yksinoikee hahmo hänestäkin oli tehty. Kaneli Johansson oli hyvä, kai? Tuollaisia varmaan tuonikäiset loppujenlopuksi onkin. Musiikki toimi sen hetken mitä sitä oli, muu ei toiminut yhtään, vaikka näyttelijöinä olikin ykkösluokkaa. Henkilöhahmoja oli liian vähän ja kohtaukset liian pitkiä. Värimaailma oli yliahdistava ja kohtaukset jäivät kesken, siis ne, joissa oli se jokin muu elementti vaarassa tulla esiin tematiikasta poiketen.
Mietin vaan sitä, että kuuluuko tällainen elokuva oikeasti leffateatteriin? 9e on liikaa tästä kokemuksesta. Ehkä jokin videohylly tai tv:n kotikatsomo olisi tällaiselle oikea paikka, hädin tuskin sinnekään. Vaihtoehtona oli yön ritari, Myrsky tai tämä. Elämä on vaihtoehtoja, oikeita ja vääriä, pääasia että niitä tekee. Seura oli kuitenkin hyvää ja tulipa kannatettua Suomalaista elokuvaa. Voittaa tämä silti pahat pojat ja muut elokuvan irvikuvat.
**/5
Tiina oli hyvä, kuten aina, mutta rasittavan yksinoikee hahmo hänestäkin oli tehty. Kaneli Johansson oli hyvä, kai? Tuollaisia varmaan tuonikäiset loppujenlopuksi onkin. Musiikki toimi sen hetken mitä sitä oli, muu ei toiminut yhtään, vaikka näyttelijöinä olikin ykkösluokkaa. Henkilöhahmoja oli liian vähän ja kohtaukset liian pitkiä. Värimaailma oli yliahdistava ja kohtaukset jäivät kesken, siis ne, joissa oli se jokin muu elementti vaarassa tulla esiin tematiikasta poiketen.
Mietin vaan sitä, että kuuluuko tällainen elokuva oikeasti leffateatteriin? 9e on liikaa tästä kokemuksesta. Ehkä jokin videohylly tai tv:n kotikatsomo olisi tällaiselle oikea paikka, hädin tuskin sinnekään. Vaihtoehtona oli yön ritari, Myrsky tai tämä. Elämä on vaihtoehtoja, oikeita ja vääriä, pääasia että niitä tekee. Seura oli kuitenkin hyvää ja tulipa kannatettua Suomalaista elokuvaa. Voittaa tämä silti pahat pojat ja muut elokuvan irvikuvat.
**/5
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pohjanmaalla on joo tiettyä karua meininkiä ja eksotiikkaa.
Ohjaaja saattaa ajattella että jeps dramatisoidaan tapahtumat sinne, se kiinnostaa katsojaa ja miljöö vastaa "vaikeiden asioiden" parissa kipuilevien sielunmaisemaa.
AbOriginaalipohjalaiset on väkevää, verevää ja jämynhullua porukkaa. Mettässä ne ei tietääkseni viikkokausia mökötä- Ainoastaan käy hätä-sonnalla. Tulkaa takaisin duudsonit ja pistäkää meininkiä eetteriin..
10 € on kova hinta leffasta, jossa ainut hyvä asia on naapurikylän tutut maisemat.