Voiko näin tylsää elämää olla kuin jollakin vanhuksella? Olen aina yksin, asun lapseni kanssa. Työni mitä teen on yksinäistä(keikkatyötä). Sitten kävelen yksin kauppaan tai
kämpälle, jossa olen yksin.
Menen liikuntatunnille, yksin.
Tulen sieltä, ja taas olen yksin.
Viikonloput: yksin, mitään ei tapahdu.
Yksi sisaruksistani soittaa kohtalaisen usein
toiselta puolelta Suomea.
Kuolen henkisesti tähän.
En ole vielä vanhusiässä, tunnen itseni vielä
kohtalaisen "nuoreksi" naisihmiseksi.
Ketään en voi kutsua asunnolle kun voimat eivät riitä siihen että saisin vierailukuntoon kaiken.
Täällä isossa kaupungissa(Hki) ihminen voi olla
todella yksin!
Mihin ihmeeseen pitäisi liittyä että tutustuisi
ihmisiin?
kämpälle, jossa olen yksin.
Menen liikuntatunnille, yksin.
Tulen sieltä, ja taas olen yksin.
Viikonloput: yksin, mitään ei tapahdu.
Yksi sisaruksistani soittaa kohtalaisen usein
toiselta puolelta Suomea.
Kuolen henkisesti tähän.
En ole vielä vanhusiässä, tunnen itseni vielä
kohtalaisen "nuoreksi" naisihmiseksi.
Ketään en voi kutsua asunnolle kun voimat eivät riitä siihen että saisin vierailukuntoon kaiken.
Täällä isossa kaupungissa(Hki) ihminen voi olla
todella yksin!
Mihin ihmeeseen pitäisi liittyä että tutustuisi
ihmisiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun itsekkin kamppailen saman asian kanssa, vaikkei lasta olekkaan.
Voisitkohan aloittaa vaikka kertomalla mailiosoitteesi? Asun itse niin kaukana, että musta ei ole ystäväksi, mutta Helsingin seudulla on varmasti paljon yksinäisiä ja joku heistä voisi hyvinkin innostua mailaamaan. Netti ja perinteinen kirjeenvaihto taitaa olla ainoat keinot, joilla voi löytää kavereita poistumatta kotoaan.
Oletko harkinnut jotain sosiaalisempaa harrastusta, esim. kansalais- tai työväenopiston kursseja? Suositeltavia on mm. kielten keskustelukurssit, suggestopediset kielikurssit, puheilmaisun kurssit, ruuanlaittokurssit... oikeastaan kaikki missä ei keskitytä vain yksin omaan suoritukseensa. Myös sellaisetkin harrastukset on hyviä, joissa tehdään jotain käsillä - omista ja vierustoverin tekeleistä löytää aina jutun aihetta. Helsingissä on varmasti laaja valikoima erilaisia kursseja, joten sieltä luulisi löytyvän jotain kiinnostavaa jokaiselle.
Jos lapsesi on niin nuori, ettei häntä voi jättää yksin kotiin harrastuksen ajaksi, olisitko kiinnostunut mistään äiti-lapsi-piiristä tai vastaavasta? Oletko koittanut tutustua lapsesi leikkikavereiden vanhempiin?
työväenopiston kursseja katselin, aika moni oli
illalla ja se on aina lastenhoitokysymys.
Ehkä löydän vielä jonkun kurssin, vaikka ensi talvena. Mutta eihän se ole silti sanottu tutustuuko sitä silti kehenkään.
Aikoinaan naapurirapussa asui pohjoisesta kotoisin oleva äiti. Juttelimme kun lapsemme leikkivät ulkona. Vähän ajan päästä hän oli jo
kutsumassa meitä lapsensa syntymäpäiville!
Muuttivat sittemmin pohjoiseen takaisin.
En ole sen syvemmin tutustunut lapseni kaverien
vanhempiin.
Ilmeisesti täytyy hankkia työ, jossa olisi työkavereita.
En koe mitenkään kivana asiana sitä että istun täällä betonikopissa eristäytyneenä.
Voinpa tietty kokeilla sitä mailiosoitteen
laittamista.
Kiitos vastauksesta!
tähän olet edelleen hengissä-itsellä sama tilanne, mutta taidetaan olla onnekkaita ja elämässä kiinni. ystävälläni aivoissa kasvain joten ollaan onnellisia...