Tälle varmana moni tulee nauramaan, mutta jotenkin tämä on purettava, en nyt ihan tiedä, tuliko oikeaan paikkaankaan , mutta kumminkin.
Ihastuin poikaan kun hän tuli kouluumme alaasteella 4 luokalle ja no sitten 6 "seurustelimme" ja "erosimme" kun yläaseelle mentiin en nähnyt paljoa mutta aina kun näin tuntui kun haluaisi itkeä, kun oli niin onnellinen. Tottakaihan yläasteella piti seuustella ja kun hän ei halunnut suostuin seurustelemaan muiden kanssa jne yläaste meni ja toisen asteen koulua meni 2 vuotta tuli seurusteltua monen pojan / miehen kanssa. kenenkään kanssa en mennyt sänkyyn ja siitä syystä, että ne tunteet joita olisi pitänyt olla olivat siinä ensimmäisessä. Kun täytin 18 satuin kirjautumaan treffipalveluun ja sattui niin että juuri tämä ensirakkauteni otti yhteyttä ja tutustuimme uudestaan ja alettiin seurustelemaan. No meni pari kuukautta ja erosimme väärinkäsityksen takia ja taas yritin seurustella puolen vuoden aikana monta miestä mutta ei taaskaan.. No exäni kanssa juttelimme asiista ja tajusin, että ero oli väärinkäsitys. No en halunnut sanoa mitään. No sovintoseksiinhän se meni ja sit me ollaan oltu panokavereita jonkusen aikaa. Nyt vaan eilen kännissä menin ja myönsin kaiken mitä ajattelen ja tunnen ja hän pyysi että tuln huomenna käymään ja halusi jutella...En tiedä miten pystyisin kohtaamaan hänet, pelkään mitä hän sanoo, kaikki mitä hän ajattelee on minulle tärkeää. Ja vaikka en seurustella enään ikinä saisi haluaisin vain olla hänen lähellään ja tehdä kaikken hänen hyväkseen.Jos monta vuotta yrittää päästä eteenpäin ja ei vain pääse. onko tämä jo sairasta välittää ihmisestä näin paljon? Onko tämä kuinka monesta tyhmää?
Ihastuin poikaan kun hän tuli kouluumme alaasteella 4 luokalle ja no sitten 6 "seurustelimme" ja "erosimme" kun yläaseelle mentiin en nähnyt paljoa mutta aina kun näin tuntui kun haluaisi itkeä, kun oli niin onnellinen. Tottakaihan yläasteella piti seuustella ja kun hän ei halunnut suostuin seurustelemaan muiden kanssa jne yläaste meni ja toisen asteen koulua meni 2 vuotta tuli seurusteltua monen pojan / miehen kanssa. kenenkään kanssa en mennyt sänkyyn ja siitä syystä, että ne tunteet joita olisi pitänyt olla olivat siinä ensimmäisessä. Kun täytin 18 satuin kirjautumaan treffipalveluun ja sattui niin että juuri tämä ensirakkauteni otti yhteyttä ja tutustuimme uudestaan ja alettiin seurustelemaan. No meni pari kuukautta ja erosimme väärinkäsityksen takia ja taas yritin seurustella puolen vuoden aikana monta miestä mutta ei taaskaan.. No exäni kanssa juttelimme asiista ja tajusin, että ero oli väärinkäsitys. No en halunnut sanoa mitään. No sovintoseksiinhän se meni ja sit me ollaan oltu panokavereita jonkusen aikaa. Nyt vaan eilen kännissä menin ja myönsin kaiken mitä ajattelen ja tunnen ja hän pyysi että tuln huomenna käymään ja halusi jutella...En tiedä miten pystyisin kohtaamaan hänet, pelkään mitä hän sanoo, kaikki mitä hän ajattelee on minulle tärkeää. Ja vaikka en seurustella enään ikinä saisi haluaisin vain olla hänen lähellään ja tehdä kaikken hänen hyväkseen.Jos monta vuotta yrittää päästä eteenpäin ja ei vain pääse. onko tämä jo sairasta välittää ihmisestä näin paljon? Onko tämä kuinka monesta tyhmää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ikinä tyhmää.
Onnea sinunkin päivääsi :)
mitään sairasta ollut, vaan rakkautta!
loppuun asti.