Onko kenelläkään kokemusta Vesim N ja Leijona miehestä?
Itse olen veskari ja olin antanut täysin luonteeni vastaisesti leijonamiehen jäätä sydämeeni kummittelemään, enkä saa hänet häätettyä sieltä enää. Makeankirpeä vitutus.
Ja tämä surkea vitutus on kestänyt jo 3 v. Elämä on mennyt eteenpäin ja uudet kuviotkin on muuttuneet jo jokapäiväisiksi, mutta leijona istuu sydämessäni vankasti ja kituutta minua aina kun huomaan yhteyttä siihen kultaisen, yhteisen aikaan.
Itse olen veskari ja olin antanut täysin luonteeni vastaisesti leijonamiehen jäätä sydämeeni kummittelemään, enkä saa hänet häätettyä sieltä enää. Makeankirpeä vitutus.
Ja tämä surkea vitutus on kestänyt jo 3 v. Elämä on mennyt eteenpäin ja uudet kuviotkin on muuttuneet jo jokapäiväisiksi, mutta leijona istuu sydämessäni vankasti ja kituutta minua aina kun huomaan yhteyttä siihen kultaisen, yhteisen aikaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
riittää..olen myös elämänipoluilla kohdannut erään ..joka sitten loppujen lopuksi meni ..niinkuin meni, sydämessä pysyy ..ja ei lähde sieltä vaikka aikaa on jo kulunut .
olen vaan ajatellut että ..jokainen kai kohtaa sen suuren-rakkauden kerran ..ja vaikka ei voitu jatkaa ...se pitää säilyttää vain kauniina muistona .
leonainen
vaikka asiat on tulleet aikapäivää sitten selviksi, ettei hommasta saata mitään tulla,elämäkin jo eteenpäin mennyt ja hyväksynyt sen miten hommat meni,sitä aikaa muistelee hyvällä kaipauksella kun sattuu jokin yhdistävä seikka arkielämässä. Pahinta vaan on se kummittelu,unissa ja...semmoinen ikäänkuin yhteys...en osaa selittää,kai ajan kanssa siitäkin pääsee eroon.
ei menneisyyttä ja sinne kuuluneita ihmisiä kuulukkaan unohtaa. Ne kulkee muistona mukana läpi elämän, hyvässä ja pahassa.
Niistä me opimme ja niiden takia olemme sellaisia ihmisiä, mitä nyt olemme. Vanhempia ja viisaampia ;)
On täysin itsestä kiinni haluaako pitää kiinni menneistä... antaako oman tulevaisuuden jäädä menneisyyden varjoon. Niin paljon jää näkemättä, niin paljon tuntematta...
Nimim. asennemuutoksen läpi käynyt kohtalotoveri..