Anteeksi, että vastailen nyt hitaasti, kun minulla on liian kiire joka jatkuu vielä ensiviikon... Vastailen tietysti minkä kerkiän, varsinkin tähän aivot ja ajattelu teemaan. Joka asian on monimutkainen ja siksi sitä tulee repostella ensin kunnolla, jotta ylipäätään synteesiin voidaan joskus päästä. Sitä odotellessa ja tuota aktuaalista ennen vielä seuraava.....
ajattelu > Ajattelu on materian kehityksen (liikunnan) erityinen olomuoto, jota Ihminen tuottaa suhteessaan todellisuuteen, heijastaen näin todellisuutta itsessään. Aivot ovat elin tätä varten.... Huomaa sanat kehitys, liikunta
sekä....
akateeminen ajattelu> uskoa siitä, että hierarkiaan sopeuttaminen tuottaa jo sinällään korkeaa ajattelua. Akateemisuus ei todella takaa ajattelun laatua, vaan sen tekee vastasivistys joka lähtee luokkatietoisuudesta, vieraantumisesta tietoisesta ajattelusta. Akateemisuus on hierarkiaan sidottua sopeutumista viitekehyksiin, ei juurikaan ajattelun kehittymistä. Koska akateemisuus toteuttaa tarkoituksenmukaisuutta tieteessä, ei sen vapautta.
ja sitten itse asiaan....
aktuaalisuus > (Fil.) Olemassaolo itse teossa (lat. actus, teko). Tila, jossa olion tai asian sanotaan olevan silloin kun kyse ei ole pelkästä mahdollisuudesta (-> potentiaalisuus), vaan todella toteutuneesta oliosta tai asiasta.
Leibnitz sanoi, että “aktuaalinen maailma on paras mahdollissista maailmoista”, siis paras kaikista vaihtoehtoisista maailmoista (eli asiantiloista).
HR: Tämä ajattelu malli on ongelmallinen, sillä se pitää aina kulloistakin tilaa ikään kuin itsestään tulevana ja pistää tyytymään siihen, ikään kuin aktiivisella osallistumisella ei olisi takaisinpäin vaikuttavaa voimaa lainkaan. Ajatus on siis luokkasidonnainen, heijastusteoriavastainen ja staattinen ja sitä pitää vastustaa.
Ystäväni sanoo: Olen oikeastaan Raineston kanssa samaa mieltä, että tämän katsannon mukaan ei pidä osallistua mihinkään. Siksipä Voltairen kirja ”Candide” onkin hauska. Siinä esim. yksi kaveri putoaa laivamatkalla yli laidan, ja Pangloss varta vasten kieltää auttamasta häntä takaisin laivaan.
Toinen ystäväni sanoo: Itse olen tehnyt "parhaan maailman" teoriasta seuraavan loogisen johtopäätöksen: Jos olemme parhaassa mahdollisessa maailmassa, niin toimintani sen muuttamiseksi on osa tätä parhaan mahdollisen maailman menoa.
HR: Aktiivinen osallistuminen yhteiskunnan ohjaamiseen on itseäänkorjaavuutta yksilössä, mutta yksilön mahdollisuudet ovat aika minimaaliset. Siksi pitää sotkea mukaan puolue, joka kokoaa "voiman" jota kannattaa ja muutos voi olla jopa todellinen ja näin tulee samalla kumotuksi Leibnitzin utopistinen teoria, joki sanonta on muodostunut.
Olen siis sitä mieltä, että käytäntö on totuuden kriteeri ja käytäntöjä voidaan luoda, tarkkailla ja kritisoida aktiivisen osallistumisen kautta ja niinhän sinä ystäväni sen sanot, mutta ainoa ero on minusta siinä, että paras mahdollinen ei ole se jossa olemme, koska maailmamme on meille annettu, siksi sitä ei tarvitse hyväksyä ja näin paras mahdollinen on juuri se mitä tavoittelemme tietoisen ajattelumme kautta.
tästä seuraa seuraavaa......
anarkismi > (Sos.) Anarkismi yhteiskuntamuodostumana. Tämä on filosofinen tarkastelu usean samaan filosofiseen periaatteeseen kuuluvan teorian välillä.
Valtion valtaa vastustava ja yksilön vapautta korostava suuntaus. Anarkismi ei ota välttämättä kantaa yhteiskunnan luokkaluonteeseen ja sanonta; käännä anarkisti ylösalaisin, niin alta paljastuu porvari, kuvaa hyvin anarkistia.
Kun analysoi esiin anarkismin hallinta- ja toimintaideologiaan perustuvia mekanismeja näyttää siltä, että ne mekanismit ovat yhteneväisiä tekniikan parissa olevan ”Fussy logiikan” eli sumean logiikan kanssa, sekä kapitalistisessa taloudessa olevan käsitteen vapaan itsesäätyvän talouden ”Laissez faire”:n kanssa.
Ajatus on tietysti ensin yllättävyydessään, jopa sensaatio hakuinen, mutta tarkasteltaessa väitettä paremmin, havaitsee helposti nämä filosofiset yhteneväisyydet tämän IT-tekniikan- ja anarkismin välillä. Sumeaa logiikkaa, anarkismia laissez faira tulee tarkastella myös niiden suhteissa kaaokseen ja kaaosteoriaan. Kaaosteoria myös intuitiivisena on tietysti suoraa sukua ajatukselle anarkismin suppeaa ”valintaa” ohjaavana tekijänä ja mutta niin on myös Sumea logiikka.
Seuraavassa kaaosteorian hyvin lyhyt vapaa määrittely ja yksinkertaistaminen, josta käytän mieluummin nimeä pelkistäminen, sekä sen jälkeen sama Sumean logiikan ja Kybernetiikan kohdalla:
Kaaosteoria filosofia lähtee oikeastaan teesi, antiteesi ja synteesi oivalluksesta eli yhteiskunnassa kaaosta ohjaa juuri kaaoksen intuitiivinen sieltä täältä ideaa lainaava ilmasto attraktor kuten myös ”kätevä” käyttäytyminen asioita suorittaessa, ei siis kokonaisjärki, ei tarkka tavoitehakuisuus vaan synteesiin pääsy lopputuloksen ehdoista juurikaan välittämättä (siis olematta kiinnostunut). Lopullinen yhteiskunnallinen toteutuma on siis yhtä sattumanvarainen, kuin alkutilannekin ja näin ollen täysin vapaa toistamaan itseään kuin ennen kaaosta. Kaaosteoria ei siis synnytä tuiki tärkeää edistystä, kuin ehkä sattumanvaraisesti ja miksi synnyttäisikään, sillä kehitys on sidoksissa myös valmistautumiseen eli systemaattiseen tajuntaan. Kehitys on joka tapauksessa edistystä korkeammalle tasolle kiertyvää laadullista muutosta pitkin. Katkeama tässä ketjussa, ei ole enää kehitystä ja juuri tätä on anarkismi ja kaaosteoria, siis pahimmillaan juuri kehityksen spiraalin laadullista harppausta pysäyttävää ja siis jarruttavaa toimintaa.
Sumeassa logiikassa sama asia hoituu ikään kuin kaaosteoriaa ja kybernetiikkaa siihen yhdistellen. Sumea logiikka lähtee Ihmisen toimintoja mukailevana soveltamaan ja kyberneettisesti ohjaamaan kohteen toimintoja, siis yleensä elektronisen vempaimen. Tämä on käyttäjäystävällistä ja se saadaan siksi ohjaamalla käyttäjää toimimaan koneen ohjausta tarkoittavalla tavalla eli ainakin muotoilijoiden tavoitteissa juuri käytännöllisesti. Tämä on siis vastavuoroista toimintaa ja tätä on mm. Se toivomus jota Microsoft käyttää pyytäessään Ihmisiä osallistumaan ns. kehittäjänä kehittämään ohjelmistojaan interaktiivisessa suhteessa kuluttajan, koneen ja MS:n välillä.
Kybernetiikassa taasen on kyse koneajattelusta, ja uskosta sekoittaa Ihmisen ajattelu ja koneen kyky ajatella. Mutta sen sijaan tätä uskoa voidaan ohjata Ihmisen ajattelun keinoin, uskona siihen, että kone jotakin ajattelisi ja saada näin koneajattelulle vahvistusta. Lopulta voi ajatella, että ihminen vain toistaa koneajattelu uskonsa mukaisesti koneen nimiin laitettua mukamas ajattelua ja Ihminen ”tavarana” itse asiassa onkin hieman myös tämänkaltainen käsitys. Kun siirtää koneajattelun logiikkaa anarkismiin, saa aikaiseksi ”loogisen puuron” josta anarkisti ei enää selviä materialistiseen loogiseen maailmaan kuin hylkäämällä anarkistisen intuitismin ja siirtämällä näin intuitismin vain yhdeksi filosofiseksi materialistiseksi kategoriaksi, teoreettisen ajattelun muodoksi.
Anarkismi paljastaa tässä omaksumassaan kaaosteorian, laissez faire teorian, sumeanlogiikan ja kybernetiikka ajattelun ja teorian suossa, olemuksensa intuition kautta kulkevaksi koneajattelu olemuksekseksi. Anarkismi toivoo, että näiden kolmen teorian muodostama kokonaisuus ohjaa Ihmisen oikeisiin valintoihin intuitiivisesti eli ikään kuin itsesäätöisesti. Anarkismi on siis toivoa jonka taustalla on mekaaninen teoria ajattelu, jota verhoillaan intuitioilla ja puheilla itsesäätyvyydestä.
Tämä on ratkaiseva ero materialistiseen ajatteluun eli aistimellisen ja rationaalisen ykseyden tunnustavan ajattelun ja tiedostamisen välillä eli siis Anarkismin suhteessa Marxilaiseen ajatteluun, joka Marxilainen ajattelu on siis ainoastaan materialista ajattelua.
Vastaväite joka on koneajattelun mukainen, lähtee siitä, että anarkismia on ollut jo paljon ennen kuin kybernetiikkaa, sumeaa logiikkaa tai kaaosteoriaa on ollut edes olemassa tai niitä on pystytty eristämään teoreettisen ajattelun ”maastosta” esiin, saati, että joku niitä yhdistää saman intuitiivisen käsite ajattelun eri puoliksi. Vastaväite on kuitenkin sikäli väärä, että intuitiivinen itsesäätöinen ajattelu on jo kauan ennen ajattelun filosofiseksi tulemista ohjannut Ihmistä ja hänen käyttäytymistään.
Fussy logik, kaaosteoria, laissez faire ja anarkismi ovat väistämättä suoraan sukua toisilleen. Ei kuitenkaan niin, että sumea logiikka olisi suorassa riippuvuus suhteessa kahteen muuhun, jotka sitä ovat yksisuuntaisesti keskenään niin, että anarkismi saa filosofiansa samasta lähteestä kuin laissez faire talous eli itsesäätyvästä intuitiivisesta organisoitumisesta ilman päämäärää.
Anarkismi yhteiskunta muodostumana ei siis luo taloudellista muodostumaa, koska se ei tunnusta kuin intuition, kaaoksen ja itsesäätöisyyden. Ja mikään näistä ei pysty luomaan yhteiskuntamuodostumaa, jonka yhteiskuntamuodostuman tunnus on tuotantotapa, jonka mukaan kukin yhteiskunta järjestää tavaratuotantonsa tarpeidensa tyydyttämiseksi ja siis tällä luonnon keskellä selviämiseksi.
Tämän ongelmatikan ratkaisusta riippuu onko mm. vasemmistolla etua seurata jotakin näistä, sumeaa logiikkaa, anarkismia tai itsesäätyvää vapaata kapitalismia, vai tuleeko sen perustaa tuotantotapansa kollektiiviseen tarvetuotantoon, kuten kommunismiin.
Houkutteleviahan nämä parivaljakot ovat juuri tuon itsesäätyvyytensä vuoksi, koska se saa asiaan arvolatauksen ikään kuin jostakin vapauttavasta, mutta ne eivät oikeasti ole sitä, mitä maailma etsii, sillä niiden tuoma vapaus on pelkkää harhaa. Sillä mikään organisoitumaton ei voi luoda turvallisuutta pitkällä tähtäimellä vaan toteuttaa itsessään vain suoraan kapitalistista
uusintamiskierrättämisen pakkoa, jonka vieraannuttavasta turvallisuudesta olemme saaneet nauttia jo vuosisatoja ja nyt jo yhä kiihtyvään tahtiin.
Anarkismi on itse organisointia metodiltaan, antiautoritaarista, antihierarkkista, ja antivaltiollista, vankilayhteiskuntaa vastustavaa, jo nyt ja tässä, ei huomenna.
Yksi anakismin suurimmista teoreettisista kysymyksistä on "yksilön ja yhteisön suhde" tästä on minulla maalaus, jossa ihminen on kahden järkäleen välissä jo lapsivedessä, kädessään vain pienet kapulat vastustaa paineita, seisoessaan läpielämänsä kuin tiiliskiven päällä (tämä samalla selittää Suomen valtavia itsemurhatilastoja).: vastaus siihen määrittelee mm. erilaisia anarkistisia "malleja" ja vivahteita.
Itsesäätöisyydellä ei ole mitään varsinaisen anarkismin kanssa tekemistä, paitsi niillä joita kutsumme anarkokapitalisteiksi ..
anarkokapitalismi > Myös kapitalismin ideologiassa on sellainenkin melko hyvin tunnettu suuntaus (anarkokapitalismi), joka väittää pyrkivänsä valtion purkamiseen. Mutta marxismille käänteisellä tavalla tämä suuntaus väittää, että *sosialismi ja valtio* ovat viime kädessä teoreettisia synonyymejä. Marxistien tavoin anarkokapitalistit uskovat, että valtio voi kuoleentua omalla painollaan, jos talousjärjestelmää radikaalisti muutetaan.
Ystäväni T sanoo: Hannu käyttää sanaa anarkia merkitsemään sekasortoa, yhteiskunnallista ajelehtimista, päämäärättömyyttä jne.. kuten kaikki poliittiseen autoritaarissyteen taipuvat ajattelijat..ja toimijat..kuten myös hierarkkisen, porvarillisen maailmannäkymän omaavat..jotka rakastavat
järjestystä ja kuria, varsinkin työttömille naapureilleen.. hyvää päivänjatkoa! T
Hannu Rainesto
ajattelu > Ajattelu on materian kehityksen (liikunnan) erityinen olomuoto, jota Ihminen tuottaa suhteessaan todellisuuteen, heijastaen näin todellisuutta itsessään. Aivot ovat elin tätä varten.... Huomaa sanat kehitys, liikunta
sekä....
akateeminen ajattelu> uskoa siitä, että hierarkiaan sopeuttaminen tuottaa jo sinällään korkeaa ajattelua. Akateemisuus ei todella takaa ajattelun laatua, vaan sen tekee vastasivistys joka lähtee luokkatietoisuudesta, vieraantumisesta tietoisesta ajattelusta. Akateemisuus on hierarkiaan sidottua sopeutumista viitekehyksiin, ei juurikaan ajattelun kehittymistä. Koska akateemisuus toteuttaa tarkoituksenmukaisuutta tieteessä, ei sen vapautta.
ja sitten itse asiaan....
aktuaalisuus > (Fil.) Olemassaolo itse teossa (lat. actus, teko). Tila, jossa olion tai asian sanotaan olevan silloin kun kyse ei ole pelkästä mahdollisuudesta (-> potentiaalisuus), vaan todella toteutuneesta oliosta tai asiasta.
Leibnitz sanoi, että “aktuaalinen maailma on paras mahdollissista maailmoista”, siis paras kaikista vaihtoehtoisista maailmoista (eli asiantiloista).
HR: Tämä ajattelu malli on ongelmallinen, sillä se pitää aina kulloistakin tilaa ikään kuin itsestään tulevana ja pistää tyytymään siihen, ikään kuin aktiivisella osallistumisella ei olisi takaisinpäin vaikuttavaa voimaa lainkaan. Ajatus on siis luokkasidonnainen, heijastusteoriavastainen ja staattinen ja sitä pitää vastustaa.
Ystäväni sanoo: Olen oikeastaan Raineston kanssa samaa mieltä, että tämän katsannon mukaan ei pidä osallistua mihinkään. Siksipä Voltairen kirja ”Candide” onkin hauska. Siinä esim. yksi kaveri putoaa laivamatkalla yli laidan, ja Pangloss varta vasten kieltää auttamasta häntä takaisin laivaan.
Toinen ystäväni sanoo: Itse olen tehnyt "parhaan maailman" teoriasta seuraavan loogisen johtopäätöksen: Jos olemme parhaassa mahdollisessa maailmassa, niin toimintani sen muuttamiseksi on osa tätä parhaan mahdollisen maailman menoa.
HR: Aktiivinen osallistuminen yhteiskunnan ohjaamiseen on itseäänkorjaavuutta yksilössä, mutta yksilön mahdollisuudet ovat aika minimaaliset. Siksi pitää sotkea mukaan puolue, joka kokoaa "voiman" jota kannattaa ja muutos voi olla jopa todellinen ja näin tulee samalla kumotuksi Leibnitzin utopistinen teoria, joki sanonta on muodostunut.
Olen siis sitä mieltä, että käytäntö on totuuden kriteeri ja käytäntöjä voidaan luoda, tarkkailla ja kritisoida aktiivisen osallistumisen kautta ja niinhän sinä ystäväni sen sanot, mutta ainoa ero on minusta siinä, että paras mahdollinen ei ole se jossa olemme, koska maailmamme on meille annettu, siksi sitä ei tarvitse hyväksyä ja näin paras mahdollinen on juuri se mitä tavoittelemme tietoisen ajattelumme kautta.
tästä seuraa seuraavaa......
anarkismi > (Sos.) Anarkismi yhteiskuntamuodostumana. Tämä on filosofinen tarkastelu usean samaan filosofiseen periaatteeseen kuuluvan teorian välillä.
Valtion valtaa vastustava ja yksilön vapautta korostava suuntaus. Anarkismi ei ota välttämättä kantaa yhteiskunnan luokkaluonteeseen ja sanonta; käännä anarkisti ylösalaisin, niin alta paljastuu porvari, kuvaa hyvin anarkistia.
Kun analysoi esiin anarkismin hallinta- ja toimintaideologiaan perustuvia mekanismeja näyttää siltä, että ne mekanismit ovat yhteneväisiä tekniikan parissa olevan ”Fussy logiikan” eli sumean logiikan kanssa, sekä kapitalistisessa taloudessa olevan käsitteen vapaan itsesäätyvän talouden ”Laissez faire”:n kanssa.
Ajatus on tietysti ensin yllättävyydessään, jopa sensaatio hakuinen, mutta tarkasteltaessa väitettä paremmin, havaitsee helposti nämä filosofiset yhteneväisyydet tämän IT-tekniikan- ja anarkismin välillä. Sumeaa logiikkaa, anarkismia laissez faira tulee tarkastella myös niiden suhteissa kaaokseen ja kaaosteoriaan. Kaaosteoria myös intuitiivisena on tietysti suoraa sukua ajatukselle anarkismin suppeaa ”valintaa” ohjaavana tekijänä ja mutta niin on myös Sumea logiikka.
Seuraavassa kaaosteorian hyvin lyhyt vapaa määrittely ja yksinkertaistaminen, josta käytän mieluummin nimeä pelkistäminen, sekä sen jälkeen sama Sumean logiikan ja Kybernetiikan kohdalla:
Kaaosteoria filosofia lähtee oikeastaan teesi, antiteesi ja synteesi oivalluksesta eli yhteiskunnassa kaaosta ohjaa juuri kaaoksen intuitiivinen sieltä täältä ideaa lainaava ilmasto attraktor kuten myös ”kätevä” käyttäytyminen asioita suorittaessa, ei siis kokonaisjärki, ei tarkka tavoitehakuisuus vaan synteesiin pääsy lopputuloksen ehdoista juurikaan välittämättä (siis olematta kiinnostunut). Lopullinen yhteiskunnallinen toteutuma on siis yhtä sattumanvarainen, kuin alkutilannekin ja näin ollen täysin vapaa toistamaan itseään kuin ennen kaaosta. Kaaosteoria ei siis synnytä tuiki tärkeää edistystä, kuin ehkä sattumanvaraisesti ja miksi synnyttäisikään, sillä kehitys on sidoksissa myös valmistautumiseen eli systemaattiseen tajuntaan. Kehitys on joka tapauksessa edistystä korkeammalle tasolle kiertyvää laadullista muutosta pitkin. Katkeama tässä ketjussa, ei ole enää kehitystä ja juuri tätä on anarkismi ja kaaosteoria, siis pahimmillaan juuri kehityksen spiraalin laadullista harppausta pysäyttävää ja siis jarruttavaa toimintaa.
Sumeassa logiikassa sama asia hoituu ikään kuin kaaosteoriaa ja kybernetiikkaa siihen yhdistellen. Sumea logiikka lähtee Ihmisen toimintoja mukailevana soveltamaan ja kyberneettisesti ohjaamaan kohteen toimintoja, siis yleensä elektronisen vempaimen. Tämä on käyttäjäystävällistä ja se saadaan siksi ohjaamalla käyttäjää toimimaan koneen ohjausta tarkoittavalla tavalla eli ainakin muotoilijoiden tavoitteissa juuri käytännöllisesti. Tämä on siis vastavuoroista toimintaa ja tätä on mm. Se toivomus jota Microsoft käyttää pyytäessään Ihmisiä osallistumaan ns. kehittäjänä kehittämään ohjelmistojaan interaktiivisessa suhteessa kuluttajan, koneen ja MS:n välillä.
Kybernetiikassa taasen on kyse koneajattelusta, ja uskosta sekoittaa Ihmisen ajattelu ja koneen kyky ajatella. Mutta sen sijaan tätä uskoa voidaan ohjata Ihmisen ajattelun keinoin, uskona siihen, että kone jotakin ajattelisi ja saada näin koneajattelulle vahvistusta. Lopulta voi ajatella, että ihminen vain toistaa koneajattelu uskonsa mukaisesti koneen nimiin laitettua mukamas ajattelua ja Ihminen ”tavarana” itse asiassa onkin hieman myös tämänkaltainen käsitys. Kun siirtää koneajattelun logiikkaa anarkismiin, saa aikaiseksi ”loogisen puuron” josta anarkisti ei enää selviä materialistiseen loogiseen maailmaan kuin hylkäämällä anarkistisen intuitismin ja siirtämällä näin intuitismin vain yhdeksi filosofiseksi materialistiseksi kategoriaksi, teoreettisen ajattelun muodoksi.
Anarkismi paljastaa tässä omaksumassaan kaaosteorian, laissez faire teorian, sumeanlogiikan ja kybernetiikka ajattelun ja teorian suossa, olemuksensa intuition kautta kulkevaksi koneajattelu olemuksekseksi. Anarkismi toivoo, että näiden kolmen teorian muodostama kokonaisuus ohjaa Ihmisen oikeisiin valintoihin intuitiivisesti eli ikään kuin itsesäätöisesti. Anarkismi on siis toivoa jonka taustalla on mekaaninen teoria ajattelu, jota verhoillaan intuitioilla ja puheilla itsesäätyvyydestä.
Tämä on ratkaiseva ero materialistiseen ajatteluun eli aistimellisen ja rationaalisen ykseyden tunnustavan ajattelun ja tiedostamisen välillä eli siis Anarkismin suhteessa Marxilaiseen ajatteluun, joka Marxilainen ajattelu on siis ainoastaan materialista ajattelua.
Vastaväite joka on koneajattelun mukainen, lähtee siitä, että anarkismia on ollut jo paljon ennen kuin kybernetiikkaa, sumeaa logiikkaa tai kaaosteoriaa on ollut edes olemassa tai niitä on pystytty eristämään teoreettisen ajattelun ”maastosta” esiin, saati, että joku niitä yhdistää saman intuitiivisen käsite ajattelun eri puoliksi. Vastaväite on kuitenkin sikäli väärä, että intuitiivinen itsesäätöinen ajattelu on jo kauan ennen ajattelun filosofiseksi tulemista ohjannut Ihmistä ja hänen käyttäytymistään.
Fussy logik, kaaosteoria, laissez faire ja anarkismi ovat väistämättä suoraan sukua toisilleen. Ei kuitenkaan niin, että sumea logiikka olisi suorassa riippuvuus suhteessa kahteen muuhun, jotka sitä ovat yksisuuntaisesti keskenään niin, että anarkismi saa filosofiansa samasta lähteestä kuin laissez faire talous eli itsesäätyvästä intuitiivisesta organisoitumisesta ilman päämäärää.
Anarkismi yhteiskunta muodostumana ei siis luo taloudellista muodostumaa, koska se ei tunnusta kuin intuition, kaaoksen ja itsesäätöisyyden. Ja mikään näistä ei pysty luomaan yhteiskuntamuodostumaa, jonka yhteiskuntamuodostuman tunnus on tuotantotapa, jonka mukaan kukin yhteiskunta järjestää tavaratuotantonsa tarpeidensa tyydyttämiseksi ja siis tällä luonnon keskellä selviämiseksi.
Tämän ongelmatikan ratkaisusta riippuu onko mm. vasemmistolla etua seurata jotakin näistä, sumeaa logiikkaa, anarkismia tai itsesäätyvää vapaata kapitalismia, vai tuleeko sen perustaa tuotantotapansa kollektiiviseen tarvetuotantoon, kuten kommunismiin.
Houkutteleviahan nämä parivaljakot ovat juuri tuon itsesäätyvyytensä vuoksi, koska se saa asiaan arvolatauksen ikään kuin jostakin vapauttavasta, mutta ne eivät oikeasti ole sitä, mitä maailma etsii, sillä niiden tuoma vapaus on pelkkää harhaa. Sillä mikään organisoitumaton ei voi luoda turvallisuutta pitkällä tähtäimellä vaan toteuttaa itsessään vain suoraan kapitalistista
uusintamiskierrättämisen pakkoa, jonka vieraannuttavasta turvallisuudesta olemme saaneet nauttia jo vuosisatoja ja nyt jo yhä kiihtyvään tahtiin.
Anarkismi on itse organisointia metodiltaan, antiautoritaarista, antihierarkkista, ja antivaltiollista, vankilayhteiskuntaa vastustavaa, jo nyt ja tässä, ei huomenna.
Yksi anakismin suurimmista teoreettisista kysymyksistä on "yksilön ja yhteisön suhde" tästä on minulla maalaus, jossa ihminen on kahden järkäleen välissä jo lapsivedessä, kädessään vain pienet kapulat vastustaa paineita, seisoessaan läpielämänsä kuin tiiliskiven päällä (tämä samalla selittää Suomen valtavia itsemurhatilastoja).: vastaus siihen määrittelee mm. erilaisia anarkistisia "malleja" ja vivahteita.
Itsesäätöisyydellä ei ole mitään varsinaisen anarkismin kanssa tekemistä, paitsi niillä joita kutsumme anarkokapitalisteiksi ..
anarkokapitalismi > Myös kapitalismin ideologiassa on sellainenkin melko hyvin tunnettu suuntaus (anarkokapitalismi), joka väittää pyrkivänsä valtion purkamiseen. Mutta marxismille käänteisellä tavalla tämä suuntaus väittää, että *sosialismi ja valtio* ovat viime kädessä teoreettisia synonyymejä. Marxistien tavoin anarkokapitalistit uskovat, että valtio voi kuoleentua omalla painollaan, jos talousjärjestelmää radikaalisti muutetaan.
Ystäväni T sanoo: Hannu käyttää sanaa anarkia merkitsemään sekasortoa, yhteiskunnallista ajelehtimista, päämäärättömyyttä jne.. kuten kaikki poliittiseen autoritaarissyteen taipuvat ajattelijat..ja toimijat..kuten myös hierarkkisen, porvarillisen maailmannäkymän omaavat..jotka rakastavat
järjestystä ja kuria, varsinkin työttömille naapureilleen.. hyvää päivänjatkoa! T
Hannu Rainesto
Vastaukset 1
Vanhimmat
vain tätä hetkeä ajattelematta menneisyyttä tai tulevaisuutta, jos ei silä voi mitenkään vaikuttaa juuri olevaa hetkeä.On ihminen todellisuudessa.
Suuret keksinnöt on tullut eteen ilman ajattelua, hyvä toiminnan jatkeena lepotilassa.