Tunteeko joku tätä asiaa, että miten Agrigolaa yleensä arvioidaan. Oliko hän uskovainen? En ole siitä tarkemmin kuullut. Vaikka tuskinpa viidensadan vuoden jälkeen voi tosiaan kukaan sanoa jotain aivan varmaksi. Mutta välittömästi Lutherin jälkeisestä historiasta olisi joskus mielenkiintoista kuulla, jos joku kirja, joka on riittävän lyhyt, ohut ja selkeä, jotta sen tohtii lukea, osuisi käsiin. Olen kuullut, että erittäin pian olisi Lutherin jälkeen kristillisyys jakaantunut kahtia, ja joku mies nimeltä Melanchthon olisi ilmeisesti kuulunut siihen 'uomaan' joka ei ollut uskomassa, kun taas jokin ryhmä nimeltä aitoluterilaiset olisi jatkanut uskomista samalla tavalla kuin Luther opetti.
Oliko Agrikola vl?
Nuusku.
10368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä se Agrikolasta jäi seurakuntaan todistus että hän oli elävässä uskossa. Uskovainen mies.
Ehottomasti. Mies oli seurakunnan asettama puhujamies 1500-luvun vanhoillislestadiolaisten seuroissa.
Mutta hei! Huhutaan että Agrikola olisi mennyt kososlaiseen henkeen. Sillä oli taipumusta semmoseen oppiin, että Jumalan sanaa omalla kielellä lukemalla ihminen saa uskon sydämeensä ja on pelastettu Kristukselta!!
Olikos siis suomalaiset väärässä hengessä uskonpuhdistuksesta laestadiukseen eli 1400-1850?
Oikea usko tuli siis Suomeen vasta, kun lestadiolaisuus alkoi levitä Ruotsin Lapista 1800-luvun puolimaissa?? Niinkö?
Onko täällä joku joka olisi asiasta kuullut.
kaik män helvettiin enne Laestadiusta. Mutta nyt Herran henki lepää Pohjanmaalla.
linkistä löytyy Agrigolan rukouksia. Itse voin samaistua. Vaikuttaa, että hän ei tarvinnut ihmisiä välikädeksi. Tutki sieltä siis tutki.
http://www.evl.fi/kappeli/rukous/agricolan_rukouskirja.pdf
Toden totta. Agricola ei tiennyt vielä että luterilaisuuden ainoaoikeausko vaatii ihmis-välimiehen autuuden ehtona!
Oli mahdollista että ois ollut väärässä hengessä.
Riippuu mitä tarkotat. Vl vai Jumalan lapsi?
En ole asiasta varma.
Mutta lähetään siitä liikenteeseen, että ei ollut edes olemassa siihen aikaan sellaista kuin vanhoillislestadiolaisuus.
Tässtä, kuinka vl-liikkeen maallikkomaanviljelijäsiiven keskuudessa on hillitön tarve yhdistää vain me -oppi yleiseen kirkkohistoriaan. Sen mukaisesti pyritään luokittelemaan, ketkä olivat Lutherin aikaan uskovaisia ja ketkä eivät ja mikä edusti "elävää kristillisyyttä" uskonpuhdistuuksen hajaannuttua useaksi ryhmäksi Lutherin kuoleman jälkeen.
Näissä pohdinnoissa olen kuullut kuinka mm. Agricola on vl-maallikkomaanviljelijäperinteessä luokiteltu milloin uskovaiseksi ja milloin ei. On jopa esittty arvio, että Saksassa ollessaan Agricola oli "uskovainen" mutta lankesi sitten myöhemmin elämässään ja "elävä kristillisyys" kuihtui Suomessa pian tämän jälkeen. "Jumalan valot" alkoivat palaa Lapisa Laestadiuksen myötä. Ja sitten on nämä "minun henkeni lepää pohjan maalla" opit.
Historia kulkee omia latujaan eikä taivu minkään aatteen rengiksi. Ei se taivu myöskään
vain me" -opin eikä hevosvaunuopin (pohjan maalla) käsikassaraksi.