50% naama ja persoonallisuus ja
50% sosiaalisuus.
Jos olet sosiaalinen, saat kavereita ja seuraa, vaikka olisitkin yleisen käsityksen mukaan jossain määrin vähemmän viehättävä kuin joku muu.
Tuttavapiiristäni olen tätä juttua seurannut kuten omaltakin kannaltani, ja tullut siihen tulokseen, että jos vaan olisin sosiaalinen tai edes kuuluisin johonkin ryhmään (eläinsuojelu, gootit, hevarit, urheiluhullut, uskovaiset jne.) niin löytäisin nopeammin paikkani tässä maailmassa.
Tosin kuulun erakoihin ja yksinäisiin, mikä yhdistää minut teihin kenties kaikkiin täällä kävijöihin. Riippuen onko yksinäisyytenne vain vaihe elämässä, vai oletteko itse valinneet tai saaneet sen kohdallenne.
50% sosiaalisuus.
Jos olet sosiaalinen, saat kavereita ja seuraa, vaikka olisitkin yleisen käsityksen mukaan jossain määrin vähemmän viehättävä kuin joku muu.
Tuttavapiiristäni olen tätä juttua seurannut kuten omaltakin kannaltani, ja tullut siihen tulokseen, että jos vaan olisin sosiaalinen tai edes kuuluisin johonkin ryhmään (eläinsuojelu, gootit, hevarit, urheiluhullut, uskovaiset jne.) niin löytäisin nopeammin paikkani tässä maailmassa.
Tosin kuulun erakoihin ja yksinäisiin, mikä yhdistää minut teihin kenties kaikkiin täällä kävijöihin. Riippuen onko yksinäisyytenne vain vaihe elämässä, vai oletteko itse valinneet tai saaneet sen kohdallenne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni naamalla ei ole suurta painoarvoa kavereiden saannissa. Riippuu siitä, kuinka on sujut itsensä kanssa. Jos uskoo olevansa ruma, alkaa herkästi vältellä sosiaalisia tilanteita. Eli tahtomattaan työntää muita etäämmälle. Niin minäkin tein jo lapsuuden loppuajoista saakka. Olen tehnyt paluuta ihmisten pariin ja saanutkin kuulla olevani ok-näköinen mies. Suosittelen luettavaksi kirjaa "Pienet ahdistukset ja suuret surut". Siinä käsitellään sarjakuvien ja huumorin avulla näitäkin ongelmia.
No sanotaan näin että naamastani se ei ainakaan ole kiinni kun en mitenkään ruma ole, se on se persoonallisuus mikä mättää, kun olen niin ujo, hiljainen, arka enkä luonteva sosiaalisissa tilanteissa.
Suht sosiaalinen olen, ja olen kuitenkin joitakuita ihmissuhteita saanut aikaiseksi...ja petraan sitä persoonallisuuttakin ja pikkuhiljaa saan enemmän ja enemmän murrettua sitä ujoutta ja osaan kehittää itseäni. Ja tykkään kuitenkin käydä baareissa ja olla ihmisten keskellä, että aika sosiaalinen kuitenkin olen. Kun vaan saisi aina kunnolla sitä suuta auki niissä tilanteissa...
Jos olet hurmaava luonne ja tarpeeksi sosiaalinen pystyäksesi muodostamaan ihmissuhteen, naamasta ei tarvitse ITSE tuntea ahdinkoa, ja voi oppia tuntemaan että ansaitsee rakkautta.
Minua on vaan huijattu ja tyrmätty tuolla puolella, joten en osaa nähdä löytäväni koskaan rakkautta. Tosin tällä hetkellä nautin omasta yksinäisyydestäni. Harmi vaan että se on kiellettyä. Jos on yksin vahingoittaa sillä itseään, eikä se ole muutenkaan suotavaa, vaan siitä pitää päästä eroon mahdollisimman pian.
Ei se naama itsessään vaan se miten sitä kantaa... Jos osaa viestittää ilmeillään tutustumishalukkuutta, avoimuutta ja kiinnostuneisuutta, on vahvoilla vaikka olisi ihan tavallisen näköinen. Jos taas vaikuttaa nyrpeältä ja sisäänpäinkääntyneeltä, ei auta vaikka olisi kuinka kaunis.
Olen ajatellut asiaa ja tullut aika lailla samaan lopputulokseen. Kun on ujo, tavallisen näköinen ja värittömän oloinen ulkoiselta olemukseltaan, muttei kuitenkaan tarpeeksi friikin näköinen jotta samanhenkiset kokisi heti nähdessään sielunsisaruutta, ketään ei oikeesti kiinnosta.