Kukaan muu
ei nähnyt sitä samanlaisin silmin
huuruista
lasista rakkautta.
Eikä kenenkään sydän
tuntenut samaa tuskaa
itkenyt mereksi asti
niin kuin minun silmäni – kauan.
Tuli turtumus
tunsin melkein vihaa
ja kun kuulin hänen poismenostaan
en vuodattanut edes kyyneleitä.
Sydämeni on jäätä
ajattelin
mutta ei
kyynelvuo valui hänen kummulleen.
Rakastan minä
rakastan, rakastan
haavoitetulla sydämellä
vereni väkevällä sykkeellä
ja huuleni
ne kuiskaavat hiljaa
nimeä, nimeäsi …
ei nähnyt sitä samanlaisin silmin
huuruista
lasista rakkautta.
Eikä kenenkään sydän
tuntenut samaa tuskaa
itkenyt mereksi asti
niin kuin minun silmäni – kauan.
Tuli turtumus
tunsin melkein vihaa
ja kun kuulin hänen poismenostaan
en vuodattanut edes kyyneleitä.
Sydämeni on jäätä
ajattelin
mutta ei
kyynelvuo valui hänen kummulleen.
Rakastan minä
rakastan, rakastan
haavoitetulla sydämellä
vereni väkevällä sykkeellä
ja huuleni
ne kuiskaavat hiljaa
nimeä, nimeäsi …
Vastaukset 25
Vanhimmat
...sittenkin,
liikutti sydämesi herkkyyttä,
soitti sieluasi viiltävän kirkkaana
ja käsissä hukatut mahdollisuudet huutavat...
huh!!!
mikä runo sinulta ja mitkä hienot puitteet,
alusta niin kylmää ja sitten pehmenee
ja loppuun olet kyllä löytänyt kaiken sen
mikä jättää lukijaan muisti jäljen ja
pitkäksi aikaa!!!
nyt pähkäilen että luinko parhaimman runosi
vaikka ne kaikki ovat minulle niin rakkaita
lukuelämyksiä!!!
hienoa,upeaa hyvä linda!!!
sittenkään, vaikka joskus niin luulinkin. Elämä
ei hymyillyt silloin, ja jouduin kokemaan ehkä
liiaksi ikääni nähden, enkä mielestäni ollut
ansainnut sitä kaikkea. Mutta se on
kaikki jo taakse jäänyttä, aika kultaa muistot.
Halusin hakea erilaisuutta tällä runollani,
sitäkin kuinka rakkaus voi satuttaa. Ei se aina
ole ruusuilla tanssimista, vaaleanpunaista.
Myös sen, että muutakin rakkautta on kuin miehen
ja naisen välinen rakkaus.
En tiedä, oliko tämä lukuelämys - elämän niitä
synkimpiä puolia, koettua ja elettyä.
Kiitos Runopoika, sulkeudun suosioosi.
sydän joka haavoilla
reakoi herkemmin
tuntee voimakkaammin
puhut vähän, mutta asiaa.
Kiitos.
Voimasi piilee runollisissa sanoissasi,
että sen tuomista eletyistä hetkistä.
Sinä joka hallitset tämän
alueen,ei jätä jossittelulle
varaa. Piste.
Pidä huolta itsestäsi ja kohtele
itseäsi lempeydellä,kovuudenkin
keskellä...- muista vahvuutesi,
sillä se kantaa.
Hoida haavasi ettei
sisäinen maailma
tulehtuisi.
Tuo kaikki jonka olen kokenut, se kenties kasvat-
tikin minua. Vaikka silloin tuntuikin siltä, että
olen tehnyt varmaan jotain, josta Korkein minua
rankaisee.
Minusta tuntuu, ettei vahvuutta ole tämän muijan
sisällä ollenkaan. Että olen jo niin hauras,
etten juurikaan pysty lisätaakkaa kantamaan.
Haavoja ei enää ole, on vain arpia.
Kiitos Sinulle pohdiskelevasta palautteestasi.
Niinkuin Tuntemattomassa sotilaassa,
että se on korkeammassa kädessä.
Selväähän se lienee,kun tarpeeksi
paljon ja pitkääkin aikaa raskasta
taakkaa kantaa,niin kyllä se jollain
tavalla ihmistä verottaa,vaikka
kuinka vahvalta näyttäisi.
Soisi sellaisenkin ihmisen jo saavan
elämäänsä helpotusta ja edes jonkin
aikaa nauttia elämän pienistäkin
iloista.
Toivotaan aamuun taas uutta
voimaa ja hyvää yötä.
on kaikki, ihan kaikki tässä elämässä.
Voin olla päälle päin tyyni, vaikka sisällä
kävisikin myrsky ja sydän itkisi verta. Voin
hymyillä, vaikka sisikunta huutaa ' apua '
Olen joutunut käymään kovan koulun ilman opetta-
jaa - yksin. Mutta taakka on keventynyt osin,
osin se on saanut liikaakin painoa. Kaikkeeen ei
ole mahdollista itse vaikuttaa.
Yritän, yritän niin kovin löytää joka päivästäni
jonkun vaikka pienenkin ilon aiheen. Joskus se on
vain lämminhenkinen kirje ystävältä, tai puhelin-
soitto. Kovin pienistä asioista se voi tulla.
Nimenomaan, uutta voimaa - sitä tässä tarvitaan.
Kiitos Dolan sanoistasi, ja oikein hyvää
huomenta.
Ajanpuutteen vuoksi...ainoastaan
Kiitos tästä.
Dolan, ei kaikki yllä siihenkään.
Kiitos kiittämästä.
Tässä alkaa kai itse kukin miettiä,
että mitä arvaa laittaa,ettei tule
tulkinnallisia erimielisyyksiä,
joko tahattomasti tai tahallisesti.
Mutta sekin puoli meillä pitäisi
olla hallinnassa,kuin myös
osallistuminen muihinkin eri
kommentteihin.
Toisaalta se on hyväksikin ehkä,
että joku jaksaa olla pitempään
täällä ajallisesti ja pitää
yllä vuoropuheluakin runoilun
lomassa mahdollisimman monille.
Ellei erikseen kielletä,ettei saa
kommenttia antaa.
Minä myös Kiitän
kiittämistä ja pianhan tässä
päivä vaihtuu.
sitähän tässä on pitänyt tehdä, miettiä viime
päivinä mitä uskaltaa sanoa ja kenelle. Kirjoit-
tamisessa on se huono puoli, ettet voi analysoi-
da vastapuolta ilmeiden tai äänenpainojen
suhteen. Siksi tulemme hyvin usein väärinymmärre-
tyksi, todellakin siis tahattomasti.
Minullahan on ollut ajallisesti aikaa olla täällä
enemmän varmaan kuin monella muulla. On ollut hy-
vää aikaa seurata monen palstakäyttäytymistä ja
tehdä omat johtopäätöksensä heistä ihmisinä.
En muista, että kukaan olisi matkan varrella mis-
sään vaiheessa ilmoittanut kiellon kommenttien
antamiseen. Mutta tiedän senkin, ettei se ole
kaikille tärkeää, vaan ainoastaan kirjoittaminen.
Haluan kiittää Sinua sydämestäni Dolan kaikista
kommenteistasi ja kannustuksesta, jota olet niin
usealle jaksanut antaa. Kovin haikein mielin kir-
joitan tätäkin, monista syistä.
Toivon että voimme palata vielä keskenämme tääl-
lä. Tänään mietin, annanko kommenttejani kenel-
lekkään, kun tuntuu että teen siinäkin väärin.
Hyvää uutta päivää Sinulle,
olkoon se kaikin puolin lempeä Sinulle.
Tuo on kurjaa,että tulee väärinymmärretyksi,
mutta sitähän voi tarkentaa,jos katsoo
sen tarpeelliseksi.
Se on niin yleistä,ei ainoastaan
täällä,vaan muutenkin näissä
viestimeissä.
En minä osaa katsoa toimintaasi
täällä negatiivisesti,jos
aikaasi ja kommenttiasi jakelet
muille hyvään sävyyn.
Ja toisaalta onhan tämä ehkä
kivakin tapa viettää aikaa
kirjoituksiensa parissa
muiden samanlaisten kirjoittajien
parissa.
Kiitän kovasti sanoistasi,tuntuu
vain puolestasi kurjalta,jos
joudut ikävään valoon.
Sillä minäkin olen aidosti yrittänyt
antaa mahdollisimman usealle omia
pikku kommenttejani ja luoda edes pientä
kontakteja heihin.
Kun mainitaan sisäpiiristä,niin onko
se hyve vai pahe muiden silmissä ja
keitä nämä ovat - sisäpiiriläiset-
minäkö myös ?
Ja millä se mitataan...pitkään olleet
siis ajallisesti,useasti kirjoittajat
ja kommentoijat,lisäksi yhdistettynä
tiivis yhteydenpito keskenään.
Mitä pahaa siinä olisi,jos toimii
ystävälliseen sävyyn kaikkien kanssa,
ja ottaa osaa mahdollisimman paljon
tässä palstalla avoimesti ja rehdisti
- Kaikille halukkaille.
Onko niin että me jokainen välillä
etsimme paikkaamme täällä aina
tietyin väliajoin ja toivomme että
tulemme tälläisenään hyväksytyksi.
Päivä alkaa kaatua jo iltaan,joka
on ollut sellainen tavanomainen.
Lasinen rakkaus - mikä vertauskuva!!!
Hauras kuin ohut jääriite…..
Tuntuu kuin kosketuksesta rikkoontuisi…
Vaan
Lasinen rakkaus
Kuin akvaario, kaunis ihana maailma
Silmin nähdä
Mutta ei anna koskea……
Kuinka kylmä onkaan lasin jäätävä pinta….
……jäätynyt sydän
Onneksi ei…..
Kyyneleet saapuivat….
Runosi kulkeutuu sieluun kaikkien aistien kautta
Omassa rinnassa puristaa kun tätä runoa lukee
Miten väkevä tunnetila runostasi välittyykään
(voi,miten haluaisinkaan osata itseäni paremmin ilmaista!!)
Saattaa olla, että silloin aikoinaan olinkin ko-
vin hauras. Lasinen rakkaus on raastavaa katsoa
vierestä, ja olla itse osana sitä kaikkea halua-
matta. Itkin varmaan silloin kyynelkanavani lähes
kuiviksi, ja kuvittelin etten enää osaa sitäkään.
Mutta murruin lopulta hänen kummullaan, tunsin
helpotusta ja varmaan jo silloin omalla laillani
myös ikävää.
Kaikki on jo takana, voin muistella enää ja olla
vapaa siitä kaikesta.
Kyllä Sinä olet ilmaissut itsesi aivan yhtä tun-
teikkaasti, kuin aina ennenkin.
Kiitos ystäväni, ja toivorikasta päivää ja uutta
viikkoa Sinulle.
Hei!
Luin runosi uudestaan…
Ja uudestaan,,
…ja kaiken sen mitä sanoit…
Lasinen rakkaus, niin - luen runoasi ”toisinkin” silmin
Raastavaa nuoren ihmisen nähdä ja kokea
”tunsin melkein vihaa
ja kun kuulin hänen poismenostaan
en vuodattanut edes kyyneleitä”
Uskon tavoittavani tämä tunteen, mutta toisesta syystä
Toivon,että aikanani kykenen kyyneleeni vuotamaan…..
Kykenekö rakastamaan - sitä en tiedä
”Sydämeni on jäätä
ajattelin
mutta ei
kyynelvuo valui hänen kummulleen.”
Miten paljon vihaa poistuukaan sielusta kyyneleiden virratessa
Linda , hauras, mutta sanoiltaan väkevä
Tummien polkujen kulkija
Vaan ehkäpä ne taivaiden kansia hipovien, tummien latvusten läpi, siivilöityvät hennot auringonsäteet loistavatkin kirkkaammin meidän sielujemme tummissa virroissa.
Kiitos toivosta…..
Sinulle myös haluan toivottaa Valon-Enkeliä vierellesi
- Tytteli -
varmaankin tavoitit tunteen, se käy ilmi mitä
selvemmin palautteestasi. Uskon satavarmaan sii-
hen, että pystyt rakastamaan vielä.
Kyynelet on sielun ja mielen puhdistautumiskeino,
vaikka sitä ei sillä hetkellä aina ymmärräkkään
vaan vasta jälkeen päin.
' Vaan ehkäpä ne taivaiden kansia hipovien,
tummien latvusten läpi, siivilöityvät hennot
auringonsäteet loistavatkin kirkkaammin meidän
sielujemme tummissa virroissa.
Kiitos toivosta…..
Sinulle myös haluan toivottaa Valon-Enkeliä vierellesi '
Sinä olet NIIN lähellä minua sanoillasi, aivan
kuin vain ojentaisin käteni kohti - etkä silti.
Olet kultaa, olen varmaan sanonut sen ennenkin
Sinulle. Hellit sanoillasi haurauttani, heikkoa
itsetuntoani. Kiitän ja lähetän virtuaalisen ru-
tistuksen Sinulle.
Palaan myöhemmin kommentoimaan Sinunkin runoasi,
nyt piti ihan pakosta ottaa aika ja tulla tuohon
Marin aloitukseen kommentoimaan. Samalla tietys-
ti hoidin omaankin runooni tulleet liikuttavat
palautteet.
Kiitos Tytteli.
Vanhempi, isä tai äiti, on lapselle rakas, käyttäyttyi hän kuinka vaan.
Vielä hautakummulla sitä miettii, miksi aikuisten "lasinen rakkaus" viiltää....
Se viiltää, koska lasi on terävä, ehjänäkin.
Kiitos Linda, runosi kosketti sattuneesta syystä
erittäin paljon.
minä tiedän, kuinka lähellä tämä kaikki oli Sinua
lukiessasi Mari.
Viilto on todellakin oikea sana kuvaamaan sitä
kaikkea, mutta onnellisena katson tänään mennee-
seen. Huokaan siitä, että kaikki on ohi ja toivon
että elämä kohtelisi loppumatkan hellemmin.
Kiitos kuuluu Sinulle - että luit, koit ja
kommentoit.
Olen kuin nyrkeilijä kulmauksessaan
kanveesissa.Kolmen tuhdin rouvan
takomana.Verissäni.Näen maailman
punaisena.Suussa maistuu veri.
Silmäni,molemmat,muurautumassa
umpeen.
Olen lyöty mies ja takaraivossa
tuntuu,että olen pudonnut.Sieluni
huutaa armoa.Syljen verta jota
sydän pumppaa.Ääniä,meteliä.
Jalkoja ja käsiä.Taivaassako olen,
kysyn.
Höpsistä,sanoo tuttu ääni.Sait
vain ketkale mitä ruinasit.Suupaltti
olet.Suurisuinen.Opitkos pitämään
nyt pienempää ääntä ja olemaan
ihmisiksi.Helliä kosketuksia ja
kevyt suukko.
Sovitaankos ettei tällainen
toistu,hän sanoo.Annatkos
jokaisen olla omanlaisensa,kultaseni.
Taikka minä sinut möyhennän,
körilään.Aikuinen mies ei saa olla
tyhmä ja nyt sinä olit.
Nyökyttelen pää pyörryksissä.En
olekkaan enää verillä.Taisin kuvitella.
Suurennella ja mennä kokonaan
mukaan omaan mielettömyyteen.
Kummallisia vempuloita me eräät
miehet.
Kun ei mene mielen mukaan noustaan
uhon myrkyyn ja haavoitutaan.Ja harotaan
sitten päätä,että missä se kruunu on.
Eikä hänen tarvitse kuin napittaa auki
puseroaan,niin myrsky laantuu tyveneksi.
ymmärrän tuntemuksesi varsin hyvin,
mutta niin kuin sanonta kuuluu; sitä saa mitä
pyytää. Varmasti tiesit jo kommentoidessasi, että
siitä nousee naisväeltä karvat pystyyn.
En ole tuomitsemassa Sinua, vaan puolustinkin jo
tuolla Marin aloituksessa - olet saanut
mielestäni turhankin paljon kivitystä täällä jo
päällesi.
Runossasi kerrot tuntemuksesi, jotka ovat luon-
nollinen reaktio.
Olin niin pyörryksissä vielä,että unohdin
kommentin.
Kiitos runostasi.
Koskettava runo ja hienon
herkästi olit säkeistänyt tunteet.
Hyvä runo.
Mukavaa päivää sinulle.
saat anteeksi, ja kiitos sanoistasi.
Elämästähän tämäkin runoni oli ihan suoraan.
Kiitos !
Tämä surumielinen runosi
täynnä väkevän vahvaa tunneilmaisua!
Pidin ja pysähdyin runosi äärelle!
lintsi kiittää ja niiaa nöyränä.