taas palasin muistojen polulle, sille mitä monet kerrat olemme yhdessä kulkeneet
muistin katseesi, muistin sanasi, muistin kyyneleemme
muistin sen sateisen sunnuntaiaamun, jolloin halasimme lammen rannalla... ja itkimme
muistin viimeisimmän kerran, päätimme täällä yrittää vielä
istuin siinä penkillä, yksin niin yksin
kaipasin sinua
hitaasti, niin tuskaisen hitaasti yritämme
miksi minulla on niin kiire, juoksen vielä rakkauden ohi
lopetan juoksemisen, odotan sinua polulla, kävellään yhdessä käsikädessä elämän auringonlaskua kohti. loppuun asti käsikädessä
muistin katseesi, muistin sanasi, muistin kyyneleemme
muistin sen sateisen sunnuntaiaamun, jolloin halasimme lammen rannalla... ja itkimme
muistin viimeisimmän kerran, päätimme täällä yrittää vielä
istuin siinä penkillä, yksin niin yksin
kaipasin sinua
hitaasti, niin tuskaisen hitaasti yritämme
miksi minulla on niin kiire, juoksen vielä rakkauden ohi
lopetan juoksemisen, odotan sinua polulla, kävellään yhdessä käsikädessä elämän auringonlaskua kohti. loppuun asti käsikädessä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus tuntuu myös itseltäni,että
muistojen polut ovat hyvin
tunne rikkaita elämyksiä,
etenkin jos myöhäisessä
vaiheessa huomaa sen merkityksen.
Lauseesi...miksi minulla on niin
kiire...- on lähes kaiken kattava
tälle runon merkitykselle.
Tunnelmallinen runo
joka elää ja hengittää
runon siivellä...