Poliisi ei tutki henkirikoksia

"läheskään aina!" siteeraa IL-juttua omaleimaisesti, ehkä kemiallisesti.

Suomalainen poliisi ei ole mielestäni uskottavuuskriisissä mutta motivaatio- ja jaksamiskriisi voi olla todellista.

Poliisitoimi, siis kansalaisten henki, terveys, omaisuussuoja, turvallisuuden tunne jne on niputettu resurssien jaossa samalle viivalle muiden hyvinvointipalveluiden kanssa. Aika yksiviivaisesti.
Rikollisuus lisääntyy, monipuolistuu ja raaistuu voimakkaasti. Poliisitoimialan määrärahat ja resurssointi ovat jääneet pahasti jälkeen tulostasosta, jota kansalaiset poliisilta odottavat.

Ilmiölle voi olla selitystä poliittisesta lähihistoriastamme.
Suomessa oli vallassa taho, klusteri, jolla oli taipumusta omaleimaiseen taloudelliseen toimeliaisuuteen. Poliisin talousrikostoimialan aktiivisuuteen suhtauduttiin karsaasti. Suoraan funktion toiminnan rajoittamiseen paukut eivät riittäneet, joten koko poliisitoimialan resurssointi jäädytettiin. Verohallinnon puolella koettiin kai samaa. Joitakin aikaa ja tapaa kuvaavia henkilöjärjestelyjäkin oli.

Vihamielisesti poliisiin suhtautuvat tietysti kriminaalit; liikennevammaiset, murhaajat, talousrikolliset, joilla tuntui olevan menestystä poliisin määrärahojen lobbauksessa.

Toivottavasti SM:n henkilöstökehitys tukee kansanterveystyötä.