söin tänään niin paljon että oksettaa. mahani velloo sylissä ja on kuvottava olo. Nyt vihaan itseäni, mutta jollain sairaalla tapaa pidän siitä että vihaan itseäni. Ehkä koska en ole koskaan erityisemmin rakastanut itseäni, on kiva että tuntee jotain näin vahvasti itseään kohtaan. Minä itse saan itsessäni aikaan näin vahvoja tunteita, vaikuttavaa.
Sairasta eikö?! Mistä te ihmiset saatte apua syömishäiriöihinne? Mun elämä pyörii ruuan ympärillä. syön vaikka ei olisi nälkä, syön salaa, varastan suklaata, ajattelen ruokaa taukoamatta, ahmin enkä nauti, en pysty syömään hillitysti... mitä vielä. ruoka on jokaisen päiväni koho kohta.
Elämässäni on vaihe jonka vuoksi olen hieman pihalla ja tunteet pinnassa. Sen takia varmaan syön. Mikä siihen auttaa? kun ei kenellekään kehtaa kertoa.
Sairasta eikö?! Mistä te ihmiset saatte apua syömishäiriöihinne? Mun elämä pyörii ruuan ympärillä. syön vaikka ei olisi nälkä, syön salaa, varastan suklaata, ajattelen ruokaa taukoamatta, ahmin enkä nauti, en pysty syömään hillitysti... mitä vielä. ruoka on jokaisen päiväni koho kohta.
Elämässäni on vaihe jonka vuoksi olen hieman pihalla ja tunteet pinnassa. Sen takia varmaan syön. Mikä siihen auttaa? kun ei kenellekään kehtaa kertoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun laittaidun jne. välitän itsestäni, olen mielestäni jopa keskivertoa nätimpi tyttö. Kuitenkin jollain helvetin sairaalla tavalla ahmin itseni silloin tällöin (nykyään tilanne ei niin paha) ratkeamispisteeseen ja säälin itseäni peilistä. irvistelen ja saan sellaisia ilmeitä aikaan jotka pelottavat minuakin. tunnen itseni joskus todella mielisairaaksi ja rumaksi. jotenkin nautin siitä. yksi mitä ajattelen on, että äitini on onnistunut kasvattamaan ruman lapsen! ..tiedän hullua. olen ulospäin hyväkäytöksinen ja nätti-perustyttö. ystäväni eivät uskoisi korviani jos tietäisivät ajatuksistani. en tiedä. joskus elämä menee todella hyvin! olen laihtunut, arki on ihanaa ja vaikka ihastunut johonkin - PAM alan sabotoimaan sitä. Heti jos asiat alkaa mennä liian hyvin, alan ahmimaan ja säälimään/vihaamaan itseäni. tarvitsen apua, tiedän. se tuntuu vain liian vaikealta.
peace.
Mulla on ihan sama juttu. Ruoka ja syöminen on mun koko maailma. Välillä mietin kuinka fiksu ja energinen olisin jos en käyttäisi 99.9% ajatuksistani syömiseen. Jos pidän erittäin tiukan kontrollin mitä syön ja kuljen nälässä mulla on aivan mahtava hyvä fiilis. Sitten kun syön niin maailmani romahtaa. Ahmimiskohtauksia tulee n. 2-3 kertaa viikossa. Silloin saatan syödä litran kermajäätelöä, kilon irtokarkkeja.. vaikka mitä yhdessä hetkessä. Osa niistä yritän oksentaa pois mutta kaikki en saa ulos. Koko mun elämä menee siihen että ajattelen ruokaa ja aina on niin paha olla! Välillä musta tuntuu että mä en jaksa enää miettiä ruokaa ja syömisiä. Musta tuntuu että meen mä mihin vaan niin kaikkeen liittyy ruokaa. Mä vihaan ruokaa mutta samalla rakastan sitä. Tosi sairasta. Kunnon nälkää tuo onnea mulle, ylensyömis fiilis taas meinaa vetää mut hautaan kun maailmani sortuu. Miksi mä haluan aiheuttaa itselleni sellaista tuskaa? Miksi helvetissä ruoka on niin paha asia mutta silti mä en pysty elää sen kanssa vaikka mä tiedän että ilman sitä ihminen kuolee.. apua..
Voi kun tiedän niin hyvin ton tunteen. olen 26 vuotias ja tässä vaiheessa elämää kaiken pitäis olla pääkopassa suht kuosissa. Ruoka vaan hallitsee mun elämää niin paljon. itelläki on 2-3 kertaa viikossa sellasia ahmimiskohtauksia että oksat pois! litra jädeä, puolikiloa suklaata, sipsipussi ei tunnu missään ja mitä vielä muutakin tohon vois heittää lisäksi! joskus koitan oksentaa, mutta inhoon sitä niin paljon ja se vasta kauheen näköseksi laitan. Kuinka surkeelta näytänkään parkuessani pyntyn vierellä kun itseinho on niin suuri. Taas tein sen mitä lupasin että en koskaan enää tekis.. mutta jostain kumman syystä himot voittaa järjen.
Olen vielä normaalin kokoinen (kiloja on tullut hitusen lisää mutta ylipainoinen en ole) ja laittautuessani ja kai sitten muutenkin ihan nätti tyttö. En ainakaan nyt ihan hevonen ;) Ja mietin että hei vitun idiootti ´tän pitäis olla elämän parasta aikaa kun vielä olet kauneimmillasi tai selleen... mutta ainut asia joka on päässä liittyy syömiseen. No tässä on viikon toinen päivä ja sunnuntaina viimeksi oli pahat mätöt. Eilen meni hyvin ku en sortunut... koitan elää hetken kerrallaan ja aion olla sortumatta tänäänkin. Siitä tulee niin hyvä olo ku saa pidettyä itsensä kurissa. Koitan koitan koitan. Voimia teille kaikille... tiedän kokemuksesta kuinka rankkaa tämä on. Ennenkuin saan itseni terveeksi en tule luomaan yhtään seurustelusuhdetta... sen tiedän sisimmässäni.
mulla ruoka hallitsee elämää. elän syödäkseni. en enää jaksa tätä! kuukauden oon vaan syöny ja syöny eikä loppua näy missään! rahat alkaa loppua, joten varastan nykyään suklaata ja muita herkkuja. tää on niin kamalaa. koulussakaan ei pysty keskittymään mihinkään, kun miettii että pääsis jo kotiin ahmimaan. mistähän tähänkin sais apua? oon yrittäny kertoo kavereille ja vanhemmillekin, mutta ne vaan sanoo "rupeet vaan syömään normaalisti, 6 ateriaa päivässä". helppo se on muiden sanoo. vihaan itseäni!