olen kärsinyt selkäkivuista niinkauan, kuin jaksan muistaa. Alakoulussa isuminen oli jo hankalaa ja ilman selkänojaa täyttä tuskaa. Koululääkäri kehoitti roikkumaan puiden oksissa. Ryhtivika oli jo tuolloin aikapaha ja kotona piti nukkua ilman tyynyä. Olin kaiketi syyllistänyt itseni jatkuvaan kipuun, lapsihan olin. En valittanut kipujani koskaan kenellekkään, koska olihan minut jo leimattu laiskaksi kyttyräseläksi.
Yli neljäkymmentä vuotta olen kärsinyt kipujani, tosin jo kolmekymmentä vuotta sitten kunnanlääkäri totesi minulle, kun olin niin kipeä, että en millään kyennyt töihin, että se istumatyö ei sovi sinulle ollenkaan. Selässäni on tuon ikuisesti häpeämäni kyttyrän lisäksi myös skolioosi, eli selkäranka on kiero sivullekkinpäin. Yli neljäkymmentä vuotta minua on syyllistetty ja jos hiemankin valitan koen olevani pinnari. Olen tehnyt töitä kokoajan ja kovasti. Paljon muutakin vaivaa ja kipua on ollut, mutta olen omin neuvoin keplotellut töissä, että ei tarvitsisi istua kovinpaljon, sitähän en koskaan ole kestänyt määrättömiin. Nyt ristiselkä on semmoisessa kunnossa, että hermoja raastaa. Selällään en voi olla minuuttia kauempaa ja jatkuva särky on päällä. Kävin kyllä lääkärillä ja sain kolme päivää sairaslomaa. Häpesin jälleen kipujani ja koen, että minua pidetään pinnarina. Nyt selkä on semmoinen, että on tullut monta noloa tilannetta. Pari kertaa kauppareissulla on pakko ollut takertua kiinni johonkin ovenpieleen tai seinään, kun kipu on niin kauhea, että ei pysty jalkaa siirtämään senttiäkään. Tällainen vaihe ei ole päällä kokoajan, vaan se tulee kuin kohtaus, milloin missäkin ja siksi kaiketi lääkäri pitää minua luulotautisena pinnarina. Samanlaisia oireita oli jo yli 20-vuotta sitten ja kaksikymmentäkiloa sitten. Painonpudotuskaan ei auttanut. Mikä kumma selkääni vaivaa? Ei ainakaan luulotauti. Miksi minua ei oteta vakavasti? Räyhääjätkö vain saavat oikeutta?
Yli neljäkymmentä vuotta olen kärsinyt kipujani, tosin jo kolmekymmentä vuotta sitten kunnanlääkäri totesi minulle, kun olin niin kipeä, että en millään kyennyt töihin, että se istumatyö ei sovi sinulle ollenkaan. Selässäni on tuon ikuisesti häpeämäni kyttyrän lisäksi myös skolioosi, eli selkäranka on kiero sivullekkinpäin. Yli neljäkymmentä vuotta minua on syyllistetty ja jos hiemankin valitan koen olevani pinnari. Olen tehnyt töitä kokoajan ja kovasti. Paljon muutakin vaivaa ja kipua on ollut, mutta olen omin neuvoin keplotellut töissä, että ei tarvitsisi istua kovinpaljon, sitähän en koskaan ole kestänyt määrättömiin. Nyt ristiselkä on semmoisessa kunnossa, että hermoja raastaa. Selällään en voi olla minuuttia kauempaa ja jatkuva särky on päällä. Kävin kyllä lääkärillä ja sain kolme päivää sairaslomaa. Häpesin jälleen kipujani ja koen, että minua pidetään pinnarina. Nyt selkä on semmoinen, että on tullut monta noloa tilannetta. Pari kertaa kauppareissulla on pakko ollut takertua kiinni johonkin ovenpieleen tai seinään, kun kipu on niin kauhea, että ei pysty jalkaa siirtämään senttiäkään. Tällainen vaihe ei ole päällä kokoajan, vaan se tulee kuin kohtaus, milloin missäkin ja siksi kaiketi lääkäri pitää minua luulotautisena pinnarina. Samanlaisia oireita oli jo yli 20-vuotta sitten ja kaksikymmentäkiloa sitten. Painonpudotuskaan ei auttanut. Mikä kumma selkääni vaivaa? Ei ainakaan luulotauti. Miksi minua ei oteta vakavasti? Räyhääjätkö vain saavat oikeutta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Järkyttävää kuulla, että selkävaivaasi vähätellään, vaikka oireet ovat näkyvät ja vakavat. Kerroit, että olet kokoajan kovasti tehnyt töitä, joka on ilmeisesti edelleen pahentanut kipujasi ja lisännyt vammasi vakavuutta. Etkö ole saanut mitään kipulääkitystä vaivaasi? Nykyään on olemassa jo hyviäkin lääkkeitä, jotka ainakin lievittävät hermosärkyä.
Ymmärrän hyvin tuntemuksesi siitä, että olisit pinnannut töistä. Sehän tässä selkäsairaan ihmisen elämässä on pahinta, nimittäin, jos olet muuten tunnollinen ihminen, niin tunnet pinnaavasi kokoajan jostakin. Ja särkyjen kanssa on kuitenkin elettävä.
Laihdutus ja lihavuus asiat, ovat aivan lääkäreiden suosikki juttuja selkäkivun iskiessä. Lääkäri sanoi minullekkin ensimmäisen kerran, että olet liian lihava. Johon minä, että lihavillakin ihmisillä voi olla kipuja. Jolloin lääkäri meni sanattomaksi. Sitten kun laihdutin, totuus oli se, että selkäkivut vain pahenivat. Silloin lääkäri marssitti minua jo kovaa kyytiä ovesta ulos. Olen rampannut kymmenillä eri lääkäreillä ja mangneettikuvissa, joissa selvästi havaittavat muutokset nikamissa. Fysioterapeuttini on ainut, joka on kokonaisvaltaisesti ja tosissaan ottanut kipuni vakavasti. Jokainen lääkäri on tehnyt erilaisen diagnoosin ja muutellut lääkkeitä. Reseptejä minulla on jo varmasti viisikymmentä. Jos olisin kaikki ne lääkkeet ottanut, olisin jo varmasti kuollut. Onneksi itsekkin olen terveydenhuollon alalla, joten omaakin järkeä voi käyttää siinä, mitä lääkkeitä syö ja huomata sen mitkä auttavat vaivaan.
Viimeisin diagnoosi oli, että olen masentunut ja lääkäri määräsi masennuslääkityksen. (jota todellakaan en ole aloittanut). Sanoin lääkärille, että en ollut ainakaan masentunut, kun tulin tänne vastaanotolle, mutta lähtiessäni voin toki ollakkin, koska kipuni luokitellaan masennukseksi!
Ymmärrän toki, että joillakin ihmisillä selkäsärky voi laukaista masennuksen, mutta itselläni en usko niin käyneen.
Ihmettelen näitä lääkäreitä, kuinka he ovat yleensäkkään päässeet lääkäreiksi, jos he eivät erota ihmisen jalkaa päästä?!
Varsinkin täällä Vantaalla, jossa on mahdollisuus käydä erikoislääkäreillä, ei silti mitään apua ole saanut! Esim. vantaan lääkäriasemalla lääkäri vain vähätteli vaivaani ja sanoi, `kenellä tahansa voisi olla tuollaisia kipuja, vaikka hänelläkin`ja kirjoitti 80 e laskun. Iskiasvaivaksi särkyni todettiin ja sen pitäisi mennä kuulema ohi tulehduskipulääkkeillä. Nyt olen syönyt melkein vuoden tulehduskipulääkkeitä ja vaiva ei todellakaan ole mennyt ohi, vain pahentunut kokoajan. Vasemman pakaran alueen ja reiden sekä pohkeen kipu ovat välillä aivan sietämättömät. Olen välillä kipukynnykseni äärirajoilla. Silti lääkärien mielestä minulla ei ole mitään vikaa. Samoin, kuin työterveyshuollossa, lääkäri hoono soomi esitteli minulle vaivani, joka ei mennyt siinepäinkään mitä magneettikuvieni lausuneen lääkärin diagnoosi oli.
Selkäkipuisia ihmisiä on hyvä pallotella lääkäriltä toiselle. Kukaan lääkäreistä ei kuitenkaan kuuntele loppuun, eikä ota tosissaan. Seuraavan kerran taidan lyödä ensimmäiseksi kirveen lääkärin pöytään, jospa sitten alkaisi tajuamaan, että kyseessä on todellinen asia, kipu, sairaus. Ja selvittäisi sen syyn, mistä kipu johtuu.
Ei muuta, kuin tsemppiä sinulekkin. Äläkä anna periksi kipujesi kanssa, vaivaat lääkäreitä niin kauan, etteivät ne enää vaivaa sinua :)
Niin minäkin aion tehdä ja varmasti saan vielä selville, mistä kipuni johtuvat. Opiskelen vaikka itse lääkäriksi, jos muita ei kiinnosta.
tosissaan joku saisi rueta pitämään meidän selkäsairaiden puolia. Minäkin olen selkäsairaushistoriani aikana saanut kaikenlaista kohtelua ja kaikkein tylyimmän yhdeltä hoono soomi lääkäriltä kun hän kylmästi arveli, että sulla on huono patja sängyssä, eikä muuta. Ei mitään järkee, kun ihminen on tosissaan sairas ja menee suurin odotuksin lääkärin luo, että jos tällekertaa saisi apua tai lähetteen jatkotutkimuksiin. Poliklinikkamaksu on aika kallis näihin "lonkalta heitettyihin" lausuntoihin.
Todella suurkiitos kirjoituksestasi. Vaikka alapääni on edelleen kipeä, sain viestistäsi "yläkerralleni" valtavasti rohkaisua. Muistui elävästi mieleeni vuosikymmenten takainen tapaus, kun menin lääkärille (joka oli nuori miestuuraaja.) Selkä oli niin kipeä, että en mitenkään pystynyt istumaan työtuolillani, vaan se oli yhtä kipuhelvettiä. Hänen kommenttinsa oli, että muutama kilo painoa pois ja ei henkistenkään tekijöiden osuutta pidä sulkea pois noissa tilanteissa...näkemiin.
On mahdotonta tietysti koskaan sanoa toiselle ihmiselle: koita miten kipeä. Vaikeahan lääkärinkään on se oikeasti tuntea. Pinnareitakin on, mutta todella kipeälle ihmiselle tuollaiset kokemukset ovat, kuin totaalista hylkäämistä. Oma puolisokaan ei välttämättä usko, kun lääkärikään ei vikaa "LÖYDÄ". Eihän voi olla oikeesti kipee, jos lääkäritkään eivät noteeraa. Luulotaudin takia se muijja ulisee ja pitelee ovenpielistä ja seinistä kiinni. Kaippa tuon eukon olis pitäny nuoruuspäivinään pyrkiä teatterikouluun.
Tänään kävin lääkärillä ja sain sentään sairaslomaa reilun viikon. Edellisestä onkin jo toista vuotta. Olen vaihtanut alaa, mutta silti tuo kipuhelvetti toisinaan palaa takaisin. Kirjoitustyylistäsi päätellen sinä et tarvitse ainakaan masennusmömmöjä. Tosiasiassa minä olen sitä mieltä, että niitä tarjotaan jokaongelmaan, jotta ei tarvitseisi tunnustaa tosiasioita ja kantaa vastuuta. Kyllä se tosiaan voi olla, kuten kertomastasi päättelin, että olit kipeä lääkärille mennessäsi ja yhtä kipeä sieltä tulessasi. Lisäksi, ketäpä ei masentaisi jo valmiiksi kärsivänä suoranaisen pilkan kohteeksi joutuminen. Kokemusta minulla on paljon ja monenlaista, mutta nostetaan päät pystyyn ja uskotaan huomiseen. Käpyselkätikkoja ja liito-oravia suojellaan, kaippa meitä selkävaivaisiakin joskus.
http://www.fysiatria.net/Fysiatri.html
Sun olisi jo mukulana pitänyt mennä tai jonkun olisi pitänyt viedä.
Noh en minäkään päässyt, kun leimattiin synnynnäiseksi selkäviaksi.
Kansanparantaja sitten teki oikean diagnoosin 37 vuotiaana. Ja kiropraktikko hoisi loput selkäni hoitamisessa.
Mutta nivelsiteet pysyvästi menny ristiselästä ja selkä heikko eikä kestä paljoo seisomista eikä juur kävelyä.
Tietysti menisin, mutta pitäisi kait mennä yksityiselle, ja tk,n kautta ei pääse, kun on nuo valmiit diaknoosit ja säästölinja. Ei ole mania, mutta elän vaikka kiusallanikin kituen, jotta tällä pörssikeinottelun eläkerahojeni tuhlausmaalla olisi edes jokin piikki lihassaan.