Aimo Hautamäelle

Aina voimme piiloutua siihen perinteiseen selitykseen, että maailma ei näe talostelumme ihanuutta. MUTTA: yhä uudelleen ja uudelleen jo vuosia olen kuunnellut masentavia kokemuksia suhteessa SRK:n toimi- ja luottamushenkilöihin. Pyydettyjä kirjoituksia lehtiin tai muihin julkaisuihin ”toimitetaan” poiketen hyvästä journalistisesta käytännöstä. Kokouksissa käytännöt ovat epäselviä, eikä epäasiallisesta henkilöönmenevästä huomauttelusta ole kukaan tietääkseen silloin kun huonosti käyttäytyvä henkilö on vastuullisessa asemassa. Sitoumukset saattavat jäädä yksipuoliseksi ja talkoohenkeä pidetään joskus itsestään selvänä, vaikka työn tulokset menisivät kerta toisensa jälkeen hukkaan.

Vaikka kristittyinä elämme armon alla emmekä enää lain alla, tulee meidän kaikissa toimissamme, Jumalan armon avulla, pyrkiä huomioimaan lähimmäisemme. Keskinäisellä käyttäytymisellämme voimme julistaa Jumalan rakkautta. Samoin suhteessa armosta osattomaan, todellinen kohtaaminen lähtee ihmisarvon tunnustamisesta ja toteutuu sen myötä lähimmäisen huomioimisena kohteliailla –tai edes ”normaaleilla” käytöstavoilla.

Anteeksipyyntö tai pahoittelu, kun vahingossa, ajattelemattomuuttamme, kiivastuksissamme tai kiireen vuoksi tulemme loukanneeksi toista, on yksi näistä normaaleista käytöstavoista.

Anteeksipyynnön ei tarvitse merkitä rippiä vaan se voidaan nähdä aivan arkipäiväisenä sosiaalisena signaalina kumppanin ihmisarvon tunnustamisesta.

Vastuullisten tehtävien hoitaminen edellyttää tehtävien vastuullista hoitamista. Tämä tarkoittaa käsiteltäviin asioihin perehtymistä huolellisesti ja samalla tehtävien rajaamista sellaiseen määrään, jonka pystyy hyvällä omallatunnolla hoitamaan.

Sydämen usko ei vielä takaa, että henkilöllä olisi lahjat, taidot tai tiedot minkä tahansa tehtävän hoitamiseen. Sekä yhteisöllä että yksilöillä on vastuu, että tehtäviin kutsutaan tai valitaan henkilöitä joilla on edellytykset niiden vastuulliseen hoitamiseen. Tehtävien monipuolistuessa ja erilaistuessa on asiallisella koulutuksella ja kokemuksella kasvava merkitys.

On kohtuutonta asettaa henkilöitä vastuuseen asioista, joista heillä ei ole tarvittavia tietoja, kokemusta tai mahdollisuutta ottaa selvää. Toisaalta jokainen yksilö on vastuullinen pyytämään konsultaatiota tai apuvoimia havaitessaan jonkin asian hoitamisen itselleen kohtuuttomaksi.

Kunkin tilanteen syvällinen ymmärtäminen auttaa myös hyviin käytöstapoin asian suhteen. Tosiasioiden tunnustaminen ja niiden käytännöllinen huomioiminen on perustava osa vastuun kantamista.

Mahtavaa tekstiä ja täyttä asiaa. Olen puolellasi vaikka ketju toki poistetaan srk:n toimesta ym.lokaa lentääkin vielä niskaan.
Eniten ihmetyttää kuinka tuollaisia tyhmyyksiä ja itsensä ylentävää retostelua, sekä törkeän läpinäkyvää jälkien peittelyä suoltava leipäpappi-hoitomies voi yhä olla vl-liikkeen johdossa.
Voipa hän olla yksi iso ja todennäköinen syyllinen ainakin tulevassa suuressa ja väistämättömässä vl-liikkeen hajaannuksessa.

nimim. yli 15v ihan omakohtaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen käsityksiin, tutustunut nettipalstan nimetön kirjoittaja.

jokin käräjäoikeus kuulustelemassa Aimoa???

>>> Vapaa mielipiteenvaihto tarkoittaa sitä, että kumpikin osapuoli saa vapaasti ilmaista mielipiteensä.>>>
Niinpä, niinpä saa Aimokin ja myös muutkin vl:t ilmaista mielipiteensä vapaasti.


>>>Myös tapa esittää mielipiteitä on jokaisen itse valittavissa. Elleivät nämä perusedellytykset täyty, ei voida puhua vapaasta mielipiteenvaihdosta.>>>>

Uskolle antaa suunnan Jumalan Sana, ei Suomi24 keskustelupalsta.

>>>>>tarvittaessa myös muuttamaan kantaansa>>>>
Ei, ei, ei muutu uskomisen asia, sitten loppuu maailmakin.

Tämä palsta on rasistinen vl-iä kohtaan. Mitäpä jos koko maailma alkaisi arvostella kaikkia suomalaisia samaan tyyliin? Pitäisitkö siitä?

Suomessa on vielä uskononvapaus ja jokainen saa uskoa niinkuin oikeaksi tuntee. Mutta uskosta pitää kertoa. Se on sitten jokaisen vapaus valita, tuskinpa väkisin on yritetty ketään käännyttää. Uskon vaikuttaa Jumala.
Avoin Aimo yrittää ollakin, koskapa antaa haastatteluja. Mutta mikään ei näköjään kelpaa, pitää tikulla kaivaa, että jotain negatiivista löytyisi.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa.
Jos haluaa taivaaseen päästä. Pitää nöyrytyä pienen paikalle. Kerjäämään evankeliumia omalle kohdalle.
Ylpeästä ihmisetä Raamattu käyttää myös nimitystä rikas. Ja nöyrästä ihmisestä käytetään vertausta köyhä.
Rikkaalle ja ylpeällle ihmiselle ei kelpaa Jumalan valmistama lahjavanhurkaus. Mutta köyhä armonkerjäläinen pyytää omalle kohdalle, että saisi uskoa omat synnit anteeksi. Hän haluaa omista synneistä tehdä parannusta.
Ylpeä ja rikas näkee vaan toisten vikoja ja virheitä ja on itsessään kasvanut.

vastauksia: Veha o.m. ja Hyssysiä käyttäen. Varmaan aloituskin samalta kynäilijältä.

saada huomio pois tuosta x-vl:n hyvästä kirjoituksesta tuosta alempaa?

>>Hyvä Aimo Hautamäki,
Tässä kommentti kirjoitukseenne Kalevassa 15.9.2009.

Onhan vl-yhteisössä järjestetty "keskustelutilaisuuksia" -seurakuntailtoja ja -päiviä jotka päättyvät aina erimielisten (tai kriittisten) jyräämiseen, syyttelemiseen, nuhtelemiseen ja pakkoparannuksen teettämiseen seurakunnan edessä. Pahimmassa tapauksessa kriittistä palautetta antava on sidottu syntiinsä ja ulostettu Jumalan valtakunnasta.

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, ettei asioista uskalleta keskustella.

T: Monet seurakuntaillat kärsinyt

Tämä Paula E:n kirjoitus sopinee tähän:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025968183#22000000025968183

Kirjoitus oli muutama kuukausi sitten täällä. Sen oli kirjoittanut Saaraleena.

Oletko Paula E lähettänyt kirjoituksesi Aimo Hautamäelle itselleen? Ei hätää, minä lähetin sen!

Kas tässä kuulopuheita ja huhuja Hautamäelle ynnä muille.

(merkintä: Saapui 11/12 – 74)


PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
-Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
-On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
-Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
-Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
-Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
(kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
-Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
-Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
-Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
(kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
-Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

Jäljennöksen oikeaksi todistavat:

Päivämiehen kommentti nimettömään

PMS 8.1.1975, etusivu, jatko s. 4

PUHUJAINKOKOUS HAAPAJÄRVELLÄ

Mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän, sitä enemmän neuvokaat teitänne keskenänne. Tämä koettiin elävästi Haapajärvellä pidetyssä puhujainkokouksessa 28.12.-74.
Kokous aloitettiin klo 10 Kauko Mäntylän pitämällä alkuhartaudella. Kokouksen avauksen suoritti Eino Vaherjoki joka toivotti samalla kaikki osanottajat tervetulleiksi kokoukseen.
Puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Einari Lepistö, sihteereiksi veljet Erkki Piri ja Ahti Riihimäki. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Heikki Saari ja Hannes Kamula. Kokoukseen osallistui 230 puhujaa eri puolilta Suomea.
Ensimmäisenä asiana käsiteltiin nimetön kirje, jota oli lähetetty kautta Suomen lähinnä puhujaveljille. Kirje oli postitettu Oulusta. Kirjeen johdosta keskusteltiin pitkään ja heti aluksi todettiin, että se oli hyvä ja samalla hätkähdyttävä. Hyvä siinä mielessä, että aivan samoin kuin viime eriseuran edellä kirjeet ja monisteet sekä eräät lehtikirjoitukset paljastivat, mistä oli kysymys. Näin teki tämäkin kirje.
Kirjeen sisällön suhteen mainittiin mm. seuraavaa:
Tällainen kirje ei ollut yllätys. Viime eriseuran edellä kulki paljon kirjeitä ja monisteita, niissä tosin usein oli lähettäjän nimi. Tällä kirjeellä pyritään kylvämään epäilyksiä ja epäluuloa ja vielä rikkomaan veljien välejä kuolleitten suuhun pannuilla sanoilla.
Toisaalta kirje on taitavasti suunniteltu, mutta sisällöstä selviää erittäin kauas elävästä uskosta harhautuneen maksu. Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut. Kirjoittaja näkee vain Jumalan huoneen riitelevänä siksi, että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle. Siksi monelle harhautuneelle kirje on ollut riemukas aarre ja on ahkerasti selitelty ja soiteltu: katsokaa nyt, mitä SRK:ssa tehdään, nimenomaan työvaliokunta ja johtokunta.
Kirje on opillisesti erittäin harhautunut. Tunnustella omaa tilaansa osoittamalla käsi omalle povelle. Kun sydämestä on kadonnut Jumalan ääni, minkälaisen vastauksen silloin oma povi antaa; ei Jumalan vastausta, vaan tämän maailman ruhtinaan vastauksen. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, sieltä kuuluu Jumalan ääni.
Kirjoittaja näkee työvaliokunnan ja johtokunnan orjuuttavana ja kuitenkin joka vuosi vuosikokous on näiden elinten toiminnan yksimielisesti hyväksynyt ja vielä niin, että on luvattu rukoilla, että Jumala antaisi edelleen voimaa asioiden hoitamiseen samalla tavalla.
Kirjoittajan ja hänen tai heidän kaltaistensa eksyneitten mielestä ei mitään saisi hoitaa, kaikkien pitäisi antaa rauhassa mennä helvettiin. Missä olisi silloin Hyvän Paimenen mieli, joka pyytää olla vähäisenä Jumalan palvelijana kokoamassa laumaa Kristukselle eikä saatanalle.
Kirjoittajalla on muutenkin pal-(jatkuu s.4).jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

Kyllä on maailma mennyt pahaksi, kun naiset tekevät tällaista!!! :o

Nämä kaksi alla olevaa kappaleen pätkää saa todella hymyn karehtimaan suupielissä.

Tiedän tapauksia, joissa puhuteltavalle ei koskaan kerrottu, mistä häntä puhutellaan, vaan kiusattiin ja vihjailtiin. On tapauksia, joissa hoitaja oli itse keksinyt kaiken ja hän vain tiesi, mitä asia koski. Hirvittävää ihmisten omantunnon pilkkaa.

Toisaalta, mitä tarkoittaa rippisalaisuus, jos kylän juoruäijä ja -ämmä pitivät huolen siitä, että arveltukin ja perättömäksi paljastunut asia, oli juoruämmien huulilla ja levittävänä. Nytkö on aika palata rippisalaisuuteen ja sen varjolla vaieta, vaikka asiat on jo levitelty ympäriinsä. Kai tämä oli vitsi.

"Kaikki eivät mielestänne ole "ymmärtäneet sielunhoidollisten keskustelujen siunauksellisuutta", vaan ovat lähteneet omille teilleen."

"Jotta keskustelu varmasti tyrehtyisi, viittaatte lopuksi rippisalaisuuksiin, jotka estävät reippaita hoitomiehiä ja -naisia palaamasta menneeseen."

Näiden siunauksellisten puimatantereen puhdistamisten jälkeen alkoi vimmattu toimitalojen rakennusbuumi, joka Aimon mielestä kertoo siitä että juuri oikeat ihmiset ulostettiin (heitettiin saatanalle) hoitokokouksissa!