Aijai, olen sinkumies ja ihastunut uuteen työkaveriin jolla miesystävä (eivät naimisissa)samalla työpaikalla. Emme ole tekemisissä kuin kahvitunneilla, mutta voi sitä tunnetta...
En oikein tiedä kuinka tutustua paremmin, ei röyhkeästi vaan tunnustellen. Hänen suhdettaan en halua rikkoa, mutta halauisin silti tutustua paremmin ja tietää hänen ajatuksiaan.
Mitä tehdä, ajatuksia tai ehdotuksia kenelläkään?
En oikein tiedä kuinka tutustua paremmin, ei röyhkeästi vaan tunnustellen. Hänen suhdettaan en halua rikkoa, mutta halauisin silti tutustua paremmin ja tietää hänen ajatuksiaan.
Mitä tehdä, ajatuksia tai ehdotuksia kenelläkään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
....mutta kunpa vain elämä olisi ruusuilla tanssimista, saisit hänet, kun kerran haluaisit, kaikki menisi niin kuin haaveissasi. Tulellaleikkimiseltä kuulostaa kyllä. Siinä saattaa tulehtua monen tunteet, sitten on huono olla duunissa sen jälkeen. Tuo on vaikea tilanne. Miksi et vain voisi sanoa hänelle, mitä tunnet? ...nii-in, juuri siksi. Vaikean asiasta tekee myös miesystävä, joka on vielä samalla työpaikalla.
Elämme ainutta elämäämme. Miksi emme voi olla sen ihmisen kanssa, jonka kanssa me haluaisimme olla? Niin moni ihminen vaikenee tunteistaan ja sitten se on liian myöhäistä jo. Järkevä sanoisi, että anna olla. Minä tyhmä menisin sanomaan jotain. Antaisin tyypin ymmärtää, että olen olemassa. Pikkuhiljaa, kuten sanoit. Minulla ei ole tuollaisesta kokemusta, mutta voin kyllä kuvitella.
Sori, en taida oikeesti vastata sun kysymykseen. Kunhan vaan filosofoin. Toivottavasti kuitenkin kaikki menee hyvin, eikä kenenkään sydän säry.
Olen vähän semmoinen tyyppi näissä asioissa, että sanon ja teen jotain ja sitten vasta ajattelen seurauksia. Ei kai niinkään ole hyvä tehdä.
Katsele, seuraile tilannetta, miten kaikki etenee..tuleeko häneltä vastakaikua, miten hän reagoi hymyysi, juttuihisi?
Onnea sinulle. Saathan sinä hänelle jutella, miksipä ei. Kunhan pystyt hillitsemään itsesi niin, että et mene lipsauttamaan mitään, joka voisi saada sen miesystävän kimppuusi...
samaa ongelmaa täälläkin. on se vaan niin mukava, mut minkäs sille mahtaa. nyt pitää löytää nopsaan joku vapaa nainen johon ihastua.
näin päin: ihastuin/rakastuin työkaveriini, vaikka minulla on puoliso (emme ole naimisissa, yhteisiä lapsia ei ole). puolisoni on väkivaltainen, olen tässä yrittänyt järjestellä asioitani niin että pääsen lähtemään.
no, menin sitten vähän liian aikaisin rakastumaan toiseen mieheen ja ilmaisin sen jotenkin. asiat eivät menneet niin kuin olisin toivonut, mutta loppupeleissä olen iloinen että kerroin, ja että rakastuin.
ja kaikille epäilijöille tiedoksi: jos jotain olisi voinut olla, olisin kyllä lähtenyt jo samana päivänä, kahta ei saa pitää yhtä aikaa. vaikka täytyy sanoa että tähän asti uskollisuudesta ei ole ollut mitään iloa; tämä on jo toinen väkivaltainen kumppani peräkkäin, ja aina olen ollut uskollinen. rakkaus tekee uskolliseksi, mutta kun se aina saa väkivaltaisen lopun... :(
ehkä vain muutan p****ksi kaiken mihin kosken.
Nainen on omalla tavallaan kaunis. Mutta ennen kaikkea hänestä säteilee jotakin... rauhallisuutta, luotettavuutta, harmoniaa, fiksuutta, sisäistä kauneutta. Ehkä siksi hänestä onkin vaikea saada selvää, jos seuraa hänen katseita ja ilmeitä, hän kaikille samanlainen, yhtä avoin ja yhtä viaton.
Hän on niin äärettömän kaukana niistä nykynaisista jotka kertovat City-lehtien ja iltapäivälehtien kyselyissä haluavansa seksiä ystävän miehen kanssa koska siinä on jotakin kiihottavan jännittävää. Tai hakevansa kapakoista tuntematonta seuraa jonka kanssa harrastaa seksiä rappukäytävässä.
Kun näen hänet kahvipöydässä, haluaisin mennä hänen taakseen ja laskea kädet hänen olkapäilleen, koskettaa. Tunne ei ole himoa, seksiä, mitä olisi helppo tuntea jotakuta muuta kaunista naista kohtaan. Tekee vain mieli lähelle, koskettaa hiuksia, katsella hänen silmiään, halata...
Mystinen nainen, hän valtaa ajatukseni. Surullista... että hän on varattu.