En se minä ollut
joka kynsi toisen haavoja auki
sai kyynelet kohoamaan silmiin
ja nostamaan henkiset aseet.
Käänsin toisen poskeni jo
toistahan oli jo lyöty
ja vaikka oma taakkani painoi
en tehnyt siitä numeroa.
Katson kuinka syys etenee
yö on pitkä ja tumma
tähdet porautuvat iltaisin esiin
silloin
silloin se sattuu eniten.
Käännetty katse
sanat jotka joskus löivät
valheellinen lempeys
ja kauniit, tyhjät lauseet.
En se minä ollut
joka asettui muiden väliin
työnsi yhden pois
ja antoi toiselle tilaa.
Mihinkö ?
Siihen renkaaseen
joka ennen oli niin vahva
ja natisee tänään liitoksissaan
ja minä
olen kaiken pahan alku ja juuri.
Ei rakkautta tai ystävyyttä voi ostaa
se itää ja kasvaa sydämestä
käden ojennuksesta
ja ymmärtävästä katseesta
kosketuksesta.
Ihmisen läsnäolosta
vaikka kaikki muu ympärillä hajoaisi
rakkaus ja ystävyys kantaa.
Luoja
anna minulle tänäänkin voimaa
ymmärtää ihmisen henkinen vajavuus
ja se
etten pyytänyt elämää
sain sen lahjana rakkaudesta.
joka kynsi toisen haavoja auki
sai kyynelet kohoamaan silmiin
ja nostamaan henkiset aseet.
Käänsin toisen poskeni jo
toistahan oli jo lyöty
ja vaikka oma taakkani painoi
en tehnyt siitä numeroa.
Katson kuinka syys etenee
yö on pitkä ja tumma
tähdet porautuvat iltaisin esiin
silloin
silloin se sattuu eniten.
Käännetty katse
sanat jotka joskus löivät
valheellinen lempeys
ja kauniit, tyhjät lauseet.
En se minä ollut
joka asettui muiden väliin
työnsi yhden pois
ja antoi toiselle tilaa.
Mihinkö ?
Siihen renkaaseen
joka ennen oli niin vahva
ja natisee tänään liitoksissaan
ja minä
olen kaiken pahan alku ja juuri.
Ei rakkautta tai ystävyyttä voi ostaa
se itää ja kasvaa sydämestä
käden ojennuksesta
ja ymmärtävästä katseesta
kosketuksesta.
Ihmisen läsnäolosta
vaikka kaikki muu ympärillä hajoaisi
rakkaus ja ystävyys kantaa.
Luoja
anna minulle tänäänkin voimaa
ymmärtää ihmisen henkinen vajavuus
ja se
etten pyytänyt elämää
sain sen lahjana rakkaudesta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voi miten ristiriitaiset tunteet runosi saakaan aikaan
Siinä on niin paljon sellaista johon samaistun
Ja kuitenkin
Sen sisällä on viesti jota minä en voi koskaan kokea
Mutta
- Sait taas kerran sieluni muurit murtumaan ja sanasi asettuivat kukin omalle askelmalleen kuin niillä olisi jo valmiiksi jalansija luotu
”Käänsin toisen poskeni jo
toistahan oli jo lyöty ”
”Ei rakkautta tai ystävyyttä voi ostaa ”
Runosi kosketti
- Tytteli -
”valheellinen lempeys ” - miten paljon nämä sanat sisältävätkään
et ole sitä minulle velkaa, et mitään muutakaan
ystäväni.
Varmaan olet aistinut, mistä runoni ainekset on
alkunsa saaneet. Minua revittiin joka puolelta,
mutta se on oma juttunsa. Tunteva ihminen olen
minäkin, ei sydämeni ole jäätä - kuten tuolla
edellisessä runossani muistaakseni kirjoitin.
Se tuntee.
Ei kukaan kestä loputtomiin loan heittoa päälle,
niin minä ainakin kuvittelisin. Eiköhän vastaa-
vassa tilanteessa monen muunkin maailma olisi
järkkynyt.
Silti, tai juuri siksi - runo on totisinta totta
alusta loppuun. Se joka ymmärtää ja tuntee minut,
osaa lukea rivienkin välit.
Paljon olen ilmeisesti saanut sitä valheellista
lempeyttäkin, luulen.
Sinulle rutistava kiitos,
sanoissasi on aina sydän mukana.
Honka taipuu tuulessa vaan ei katkea
Välillä miettii mistä ammentuu se voima , että oikeasti ”vain” taipuu
Uudestaan ja uudestaan nousee latva
Runko voi olla jo kaarelle taipunut ,
oksat rikkirepeytyneet
Vaan siinä seisoo tuo honka,
jopa auringonkilossa kasvaneita kiiltävärunkoisia kuin uhmaten
Sen hongan kylkeen kun korvansa painaa, voi kuulla kohisevan kosken pauhun
Tummien tuulien laulun
Ja ikuisen ikävän kyyneleet ovat pisaroiksi sen runkoon kuivuneet…..
----
Sisälläsi on voimaa…..
olen tässä tuoksinassa unohtanut kokonaan Sinun
kommenttisi.
Tiedätkö, nyt tuntuu kyllä siltä että taipuu maa-
han asti. Enkä tiedä jaksaako enää nousta, eikä
ole hongan ei tammen vahvuutta.
Ei sisäistä voimaa,
ei juuri fyysistäkään juuri nyt.
Poistun takavasempaan ja kiitän Sinua aina yhtä
upeista viesteistäsi. Toivon Sinulle myös kaikkea
hyvää elämänpoluillesi, olet ansainnut sen.
Kiitos sinulle toivotuksistasi
Vaikkakaan ansainnut en ole mitään
- ymmärrän tietysti kuitenkin mitä viestisi helkkää
Voimia toivottaa haluaisin
Sinulle Ystäväni
Uskon - tiedän - että vielä nousee latva
- Vaikka toivoisi,
että aurinko antaisi valoa sylysen verran
On tottunut
voimia saamaan niin pienen pienestä säteestä
Nousee latvus
Uskon
ystäväni jo tekisi mieli palata,
myös Dolanin kannustavien sanojen ja monen muun
joilta olen postia saanut. Mutta nyt ei ikävä
kyllä ole sen aika.
vuodatin kyyneleitä
hänen ja hänen vuokseen
siitäkin
että olen itse vajavainen
etten ymmärtänyt kaikkea
jos silmissäni olikin joskus välke
nyt ne ovat himmenneet
enkä tiedä
tavoitanko heitä enää
Luojani
anna minulle voimaa
anna ymmärrystä
ja näytä oikea tie
Kiitos Tytteli Sinulle, sydämesi on kultaa.
Tämä koskettaa
Hiljennyn sanojesi ääreen
Toivon sinulle voimaa
...ajatuksin ja rukouksin
Hyvää yötä
Upea runo, kertakaikkiaan! Puhutteleva, ajatuksia herättävä ja viimeinen:
" Luoja
anna minulle tänäänkin voimaa
ymmärtää ihmisen henkinen vajavuus
ja se
etten pyytänyt elämää
sain sen lahjana rakkaudesta".
Liikuttuneena Kiitän lukuelämyksestä!!
on hetkiä, jolloin lähetän tuonne korkeuksiin
rukouksen - äänettömän sellaisen. Ja tämä aamu
oli yksi niistä. Tämä runo juontaa monista yh-
teensattumista, keskusteluista etc.
Mutta elämää itseään kaikki.
Kiitos E.ve.
...syyttää itseäsi,
nimettömät ja valheelliset sanat
satuttaa,
myrkyttävät kaivon pilaten veden.
muista nyt mitä puhuin valosta
joka sinusta loistaa näillä myrskyisillä
vesillä rakkausruno sivuilla.
kuinka monta kertaa olet minulle sanonut
pois murheen suosta ja nyt samaa sanon sinulle.
tosi koskettava on runosi nyt
majakkani hyvä linda!!!
on turha lähteä etsimään, olemme varmaan omalta
osaltamme kaikki tässä sopassa jollain tapaa
syyllisiä. Se siitä, mutta kaikista tunnevyö-
ryistä mitä tämä kaikki parin päivän
aikainen täällä on saanut aikaan, siitä runoni
syntyi. Eli olen omalta osaltani minäkin syylli-
nen.
Taitaa olla majakkani valo sammunut, ja vesi on
tummaa mutta ei myrkkyä.
Jokainen vuorollaan tarpoo siellä murheen suolla,
tänään oli minun vuoroni. Mutta en minä luovuta,
aion runoilla jatkossakin.
Sinulle Runopoika, sylintäydeltä kiitoksia
kannustuksestasi.
Linda sinua. Osaat sanasi aina asettaa. Sinä olet hyvä siinä ja hyvä muutenkin.
Lämpimästi halien
Risu
en ehkä osannut tähänkään sanojani valita loppu-
jen lopuksi oikein. Sielun työtä, purkausta sii-
tä mitä se on kantanut ja mitä olen osakseni
täällä saanut.
Olen pahoillani, että olemukseni/nicini/runoni/
kommenttini/profiilini - kaikki ärsyttää joita
kuita. Mutta onnekseni minulla on samanlainen
oikeus kirjoittaa täällä, kuin kaikilla
muillakin.
Halin otan lämmöllä vastaan, myöskin sanoistasi
kiitän Sinua ystäväni. En osaa enempää sanoa -
anteeksi.
Sinä osaat tämän lajin, lindalinda!
kiitos,
tietäisitpä vain synnyt syvät.
Ensin kiitos eilisestä plautteestasi
Sitten tämä runo
Olen joskus valvonut pahan päivän jälkeen
Nyt luin sellaista kuin olisin muistoissa kulkenut mukana kokenut joskus samaa
En paljoa valehtele jos sanon että olen ollut ainakin tuhannen tuttu tuntenut ystävät, vilpit,ostetut onnet tavannut ihmismielet joka on kulkenut kaikkena aina
Ja saanut myös elämän niin kuin Sinä
olet ansainnut jokaisen kommentin, jotka runoihi-
si saat. Ja vaikken olekkaan täällä aina paikal-
la, niin tiedät kuinka pidän niistä. Joka kerran
kommentoin, kun minulla vain on siihen mahdolli-
suus.
Jos runoni nostatti muistoja mielessäsi, on se
ehkä täyttänyt joltain osin ainkain tehtävänsä.
Enkä minä usko Sinun valehtelevan, en suinkaan.
Paljon olet varmaan elämänpoluillasi nähnyt ja
kokenut, ja toivon ettei tämä nyt kuitenkaan mi-
tään tuskallista tuonut mieleesi. Tarjoitukseni
oli vain ja ainoastaan collata kaikki se, mitä
oma mieli on kestänyt ja kantanut.
Kiitokseni kuulostaa kovin vaatimattomalta
sanoistasi, mutta enenpään ei ole mahdollisuutta-
kaan.
Kiitos !
kaunista ja herkkää, ilman korulauseita, pidin.
minkäänlaisiin korulauseisiin,
paremminkin kahleisiin.
Sinua kiitän tuntematon.
Joskus tähdet meren yllä
niin lähellä. kuin niihin
yltäisi. Voisi koskea.
Toisinaan kaukana ja
himmeinä. Kuin toteutuisi
ennustus: maailmojen loppu.
Joskus asettaa veneestä
pullopostin veteen, mutta
se ei suostu lähtemään.
Toisinaan pullo katoaa
ulapalle ja siitä jää vain
musto. Hetkeksi jälki veteen.
Ei ole syyllisiä. On virtoja
ja virtauksia. Siinä kulkijoita.
Pyytämällä anteeksi, on mukana.
Antamalla anteeksi, antaa
mahdollisuuden. Tilaisuuden tähdille
taas kirkastua.
Pullopostin päästä perille ja joku
voi sen lukea. Ymmärtää luettu
ja suvaita sisältö.
Muuta tapaa ei ole löytää
toista. Ja toisen löytäminen
on hyvä tapa.
Rakastaa.
http://www.youtube.com/watch?v=pHzaIK8fGVg
Kiitos runostasi.
Kyvyssä pyytää anteeksi, elää
Rakkaus.
Rohkeudessa antaa anteeksi, elää
tajunta, ettei Rakkaus ole ikuista.
Tiedät kyllä miten
runosi koin.
Kun olin lapsi
vanhemmat kertoivat
että tähdet ja kuu ovat tavoittamatomissa
mutta kuussa on käyty.
Tähtiä ei saavuta kukaan
ne kiertävät omaa rataansa
omaa taivaallista kaartaan
ja ihminen on ihaileva niitä
kun näkee.
Anteeksianto
se on joillekkin vaikeaa
enkä minä voi vaikuttaa siihen
vaikka haluaisinkin.
Tiedän, tiedän varsin hyvin kuinka olet runoni
kokenut - kulkenut rinnallani.
Kiitos ajatuksistasi, kauniista sellaisista ja
upeasta linkistä.
Ajankohtaista myös Sinulta,joka jaksat
kannustaa ja ottaa kantaa
suorin vedoin,kuin myös Elämän
arkisilla mutta juhlavilla
runon sanoin...tässäkin.
Hieno ja paljon haastava runo
jokaiselle...peilin eteen
asetettavaksi meille jokaiselle
harrastelijalle.
Vointia ja sanojen sulattamisen
rohtoa.
että jos kommentoin ja yritän kannustaa, se ei
käy kaikille. Jos olen hiljaa, tulee siitäkin
syytöksiä - mikä helvetti tässä oikeastaan sit-
ten on oikein ?
Jos ei kommenttini kelpaa, en niitä toiste tyrky-
tä. Olen omalta osaltani pyrkinyt kannustamaan
uusia runoilijoita täällä, mutta muutamat koke-
vat senkin siirapiksi/mielistelyksi, jota en ym-
märrä. Itsestäni ainakin tuntui silloin noin
kolme vuotta sitten hyvältä, kun minut toivotet-
tiin tervetulleeksi tänne. Se on mielestäni vain
ja ainoastaan kohteliasta, mutta kaikkiahan ei
ole ehkä kotona opetettu siihenkään. Niin kuin
ei kiitokseen tai anteeksipyyntöön.
Minä pyydän tässä anteeksi kaikilta, joita jolla-
kin ( minulle tuntemattomalla tavalla ) olen lou-
kannut, tietoisesti en ketään.
Harrastelijoitahan tässä ollaan, mutta ainakin
minä olen kokenut tämän yhteisöksi jossa on hyvä
olla ilman piikkejä. Mutta kauneimmankin ruusun
alla piilee piikki pistävä, senhän jokainen tie-
tää.
Suora olen aina ollut, ja tulen oleemaan sitä
vastakin. Toisten kiusaksi, toisten onneksi -
kuinka vain.
Kiitos toivotuksesta ja siitä, että ymmärsit mis-
tä tämä runoni alkunsa sai.
Lempeää iltaa Dolan.
Minuakin ihmetyttää koko tämä
häslinki ja meidän välit ovat
kyllä toimivat- aina olleet.
Hyvin kannustat hyvin monia ja
kommentoitkin asialliseen
tyyliisi...kun kieliopistakin
muistutat aiheellisesti.
Mistä koko tämä nuotan veto
ja mahdollisesti alulle panija.
Edelleen ihmettelen,kun en täällä
päivystele ja tietoa saa,enkä niin
etsikkään...lienee kai mahdotonta?
Kiitän Sinua ja katsellaan jos
huominen kaiken muuttaa vois.
Hyvää yötä Sinulle.
meidän välit on toiminut kuin rasvattu, ei mitään
kärhämää. Ja jos on ollut jotain, joka on jäänyt
jossain vaiheessa epäselväksi, on sekin aina saa-
tu puhumalla selvitettyä.
Samaa voin sanoa Sinusta, niin kuin tuolla taka-
napäinkin jo sanoin - olet ollut hyvin kannusta-
va usealle täällä. Minä olen niin pirun
kriittinen ollut aina oikeinkirjoituksessa,
vaikka kyllä niitä lapsuksia on itsellenikin vaan
sattunut. Sitä tulee omille virheilleen sokeaksi,
ei yksinkertaisesti nää niitä toisinaan.
Alullepanijoita on monia tämän nuotan vedossa,
ei ole yhtä ihmistä jota osoittaa ' se olit
Sinä ' Ja ehkä runoni otsikkokin oli huonosti va-
littu, koska en tahtonut sillä osoittaa ketään.
Oikeaampi olisi varmaan ollut ' mistä kaikki al-
koi ' tjn.
Huomisen toivo elää, että kaikki palaisi ennal-
leen. Mutta ehkä jokaisen meistä, jotka olemme
osaltamme tässä vyyhdissä olleet - on syytä nyt
miettiä tätä
kaikkea. Itse ainakin haluan jatkaa täällä, en
osaa varmaan siirtyä ainakaan kokonaan sivuun.
Mutta juuri tässä ja nyt, on aika hetkeksi hil-
jentyä omien ajatustensa ja toisten mielipiteiden
äärelle.
Kiitos Dolan kaikesta tuestasi, kaikista kauniis-
ta sanoistasi. Olet yksi palstan inhimillisimpiä
ihmisiä, annan arvoa sille.
Näinhän sen pitäisi toimia ihmisten
ja eri asioiden välillä.
On asioita joissa vaaditaan
kriittisyyttä,mutta myös
pitää huolta ettei se ala
viedä koko ihmistä,sillä
puhun myös omasta kokemuksestani.
Sillä olet oikeassa tuosta
lapsuksesta ja sokeudesta
omaan itseensä.
Edelleen,että mistä kaikki...
mitä se hyödyttää,mutta oppisi,
ettei enään samaan mäntyyn
päätään löisi.
Ehkä monien pitemmän ajan saatosta,
joka ei tarvinnut kuin pikkuisen
lämmön... roihuun.
Kiitän kauniista mielipiteestäsi
minusta,joka on ollut oma tavoitteeni
tälle runopalstalle tullessani,jota
yritän vajavaisesti toteuttaa
omista lähtökohdistani.
Ystävyydellä lindalle :Dolan
linta, linta taas ylitte muiden
lennät yli palstojen ja niin
jälleen good! ;))
pitääkö kommenttisi ottaa vastaan kiitoksena vai-
ko piikkinä - se voi olla kumpaa vain.
Kiitän kuitenkin, että olet käyntikorttisi jättä-
nyt ja haluan uskoa hyvyyteesi.
Tapiontyttelille herkästä palautteesta,
samoin Dolanille - lämmittää sydäntä kaiken
moskan jälkeen.
Kyyneleitä on kuivattu mieli maassa,
mutta tästä noustaan vielä jossain vaiheessa.
"mutta tästä noustaan vielä jossain vaiheessa. "
Tavataanhan piakkoin :D
Terveisin Tytteli
Kiitos kun sain taas lukea.
Hyvää viikonloppua.
Nyt jo koto-Suomesta