Suuret keksinnöt

Heh heh. Mielikuvitus juttu.

Kekkosen aikana Suomessa meni parlamentarismi epäkuntoon pahan kerran. Samalla tietysti demokratiakin. Onneksi Mauno Koivisto otti normaaliparlamentarismin palauttamisen ykkösteemakseen.

Demokratia on varmasti yksi tärkeimpiä innovaatioita, vai olisiko se paremminkin yhteiskunnallisen evoluution tulos. Demokratia on kestänyt monet sitä vastaan tehdyt hyökkäykset, mm. sosialimin ja fasismin, joten sen elinkelpoisuus on koeteltu ja hyväksi havaittu.

Historiasta löytyy erilaisia demokratiaa lähellä olevia hallintotapoja, mm. antiikin Kreikan kaupunkikokoukset joissa asioista päätettiin mies ja ääni periaattella, nimenomaan mies, sillä vielä tuolloin naisia ei päästetty päätöksentekoon mukaan, eikä kaikilla miehilläkään ollut osallistumisoikeutta.

Yhdysvaltain hellintomallia voidaan kuvata ensimmäiseksi liberaaliksi demokratiaksi, viimeistään sen jälkeen kun mustat (miehet) saivat äänioikeuden. Ranskan 1789 vallankumouksessa syntyi myös varsin liberaali, tosin lyhyehkö, demokraattinen vaihe, siitä voitaneen eurooppalaisen demokratiakehityksen saaneen alkunsa.

Demokratiaa ovat uhanneet yksittäisten diktaattorien lisäksi sosialimi ja fasismi, jotka kehittyvät osin samoista ajatuksista. Sosialimin teorioissa pyrittiin vallan siirtämiseen työväestölle, radikaalimmassa Venäjällä valtaan päässeessä malllissa vallankumouksen kautta, ja muualla sosialidemokratiaksi kehittyneessä mallissa parlamentaarista ja lainsäädännölistä tietä (kuten natsismissa tapahtui). Malli oli kuitenkin pohjimmiltaan sama, eli demokratian korvaaminen sosialimilla, tuotannontekijöiden kansallistaminen. Sosialismin romahdettua jotkut sosialidemokraatit ovat, tyypilliseen vasemmistolaiseen väääristelyyn syyllistyen, yrittäneet väittää että demokratia olisi säilytetty heidän hallinnossaan.

Fasisimi kehittyi syndikaattien vallan teoriasta, siis hyvin samankaltaiselta pohjalta kuin sosialismi. Onhan sosialismissa, etenkin sen sosialidemokraattisessa osiossa, myöskin pyrkimystä syndikaatti-tyyppiseen hallintomalliin. Sosialistivetoisesta ammattiyhdistyksestä onkin itse asiassa muodostunut eräänlainen syndikaattien verkosta. Fasismista kasvoi sitten Hitlerin rotuoppien ja kansalliskiihkon kautta natsismi joka löi demokratiaa korville aivan sosialismin lailla.

Meillä Suomessa demokratia kehittyi autonomian ajalla ja sitä leimasi jonkinasteinen kansallistunne, halu päättää kansakuntamme asioista itsenäisesti. Venäjän hallitsijoiden rortokaudet vaikeuttivat demokratiakehitystä, ja itsenäistyttämme meilläkin nosti sosialistit vallankumouksen tavoitteekseen. SDP ryhtyi veriseen vallankaappausyritykseen joka kuitenkin kukistui ja demokratia pelastui, vaikkakin nilkuttaen, sillä sisällissodan voittaneen puolen kuningashaveilut johtivat vahvaan presidenttiyteen, jota kuitenkin vasta Kekkonen täysimääräisesti - ja vähän ylikin - käytti hyväkseen, Neuvostoliiton painostuksesta ja osin tuellakin. Tuota Neuvostoliiton tukea maassamme ohjaili Kommunistit, ei Kepu kuten väität. Kepu pysyi hyvinkin demokraattisella tiellä (Kekkosta lukuunottamatta), jopa SDP putosi pahemmin rähmälleen KGB:n rauhanliikkeen" saatua siitä yliotteen 70-luvulla.

Demokratiaamme on siis pahimmin uhannut SDP, ensin vallankumouksen, sittemmin toisten vaaranvuosien (70-luvun) muodossa. Oikeiston kuningashaaveilut olivat jonkinasteinen uhka demokratialle, mutta ei ollenkaan sosialismiin verrattava.

Venäjän nykykehitystä ei voi verrata Kekkosen aikaan, meillä sentään oli oikeusvaltio, ja sananvapauskin, joskin itsesensuurin saastuttama. Venäjällä murhataa yli 70 toimittajaa vuodessa, suuryritykset ovat käytänössä valtiojohdon määräysallassa, pienenpiä yrityksiä hallitaan ´salaisen poliisin avulla jne. Venäjällä on onnistuttu yhdistämään markkinatalouden ja sosialismin huonoimmat puolet, kun meillä aikanaan saatiin nauttia molempien etuuksista. Venäjällä valta, niin poliittinen kuin taloudellinen, on keskitettyä, korruptio rehottaa, työläisellä ei ole mitään oikeuksia, sananvapautta rajoitetaan eikä oikeusvaltiosta voi edes puhua. Silti meillä hymistellään, ainakin presidentin toimesta.

Demokratia vallanjaon ideana on kansanvaltaisuudessaan ja tasa-arvoisuudessaan erinomainen keksintö ihmiskunnalta. se pitäisi vain saada toimimaan paljon nykyistä paremmin.

Pitkälle ollaan jo päästy siinä, että suljetun talouden aikaisten etujärjestökorporaatioiden ulkoparlamentaalinen valta on saatu miltei kokonaan eliminoiduksi. Valta on nyt paljon selkeämmin eduskunnalla ja sen luottamusta nattivalla hallituksella kuin koskaan itsenäisen historiamme aikana.

Vielä tarvitaan selkeytys presidentin valtaoikeuksien osalta, ettei tule vaikeuksia tulevaisuudessa. Se nimittäin ei ole kansanvaltaista eikä demokraattistakaan, kun kaksiosaisessa vaalissa valitaan yksi henkilö käyttämään valtaa muutaman %-yksikön enemmistöllä yli eduskunnan ja hallituksen.

Kun presidentiltä riisutaan nimitysoikeudet ja ulkopolitiikan johto (veto-oikeus joihinkin päätöksiin voidaan säilyttää), päästäisi lhemmäs todellista demokratiaa, jossa valta todellakin on kansalla ja sen valitsemalla eduskunnalla ja eduskunnan nimittämällä hallituksella.

Koulutuksen rooli - jota kokoomus selkeimmin korostaa - näyttelee merkittävfää osaa demokratian toteutumisessa. Mitä koulutetumpaa ja sivistyneempää kansa on, sitä huonommin siihen puree kepun ja persujen harrastama populismi, ja sitä pienempi osa kansasta kallistaa korvaansa vasemmistonkaan vanhakantaiselle kansan kahtiajaolle ja luokkakantaiselle vastakkainasettelulle.

Kuljemme kohti oikeudenmukaista ja tasa-arvoista demokratiaa ja se on hyvä asia

Kuten toteat meillä on varsin kehittynyt jo varhaisessa vaiheessa, ainakin jos verrataan muuhun maailmaan ja jopa Eurooppaan.

Meikäläistä demokratiaa ovat uhanneet aikanaan emämaamme hallitsijoiden tai hallitusten halu säädellä päätöksenteon vapautta valtioelimissämme, näin eritoten ns. sortokausina viime vuosisadan alussa. Toista sortokautta seuranneen ja itsenäistymisen kauttakin voimaa saaneen vapaan demokratisoitumisen katkaisi sitten vakavin koskaan kansanvaltaamme kohdannut uhka, SDP:n vallankumousyritys, joka onneksi jäi vain yritykseksi.

Kapinan jälkeen täyteen demokratiaan palattiin hyvin nopeasti, yksi uuden yhtenäisyyden peruspilareista oli Maalaisliitto, joka säilytti demokraattisen peruslinjansa ja toimi vastavoimana radikaaleille ja anarkistisilkle oikeistoliikkeille. Kyösti Kallion sovintopuhe 1919 muistetaan edelleen. Toki myös SDP:n heikentyminen ääriainesten paettua maasta auttoi normalisoimaan tilannetta.

Kekkosen kausi oli kieltämättä demokratialle haaste. eikä silloin ainakaan demokratian henkeä töyetty, ei aina kirjaintakaan. Vääristelet kuitenkin sitä, että asialla olisi ollut yksin Kepu. Taisi olla niin, että Kekkonen vain oli sellainen auktoriteetti jota ei voitu ohittaa päätöksenteossa. Kun mietitään muutamia merkittäviä päätöksiä, niin monet niistä Kekkonen junaili demokratian pelisääntöjen mukaan vaikka tiesi NL:n vastustavan niitä. Otetaanpa vaikka EEC sopimus, sitähän vastusti etenkin vasemmisto, ei-EEC julistuksesta löytyy edelleenkin vallassa olevia, mutta tuolloin täydellisesti KGB:n talutusnuorassa olleita nimiä Halosesta ja Tuomiojasta lähtien, mutta oikeiston ja keskustan enemmistö sekä SDP:n osa teki enemmistöpäätöksen.

Kekkosen ajan jälkeen palattiin sitten puhtaampaan demokratiaan, Koivisto palautti parlamentarismia ja uskoa edustukselliseen demokratiaan.

Nyt demokratiaa uhkaa pulestaan infogratia, median valta. Se on kiinnostuneempi konflikteista, persoonallisuuksista ja yksityiselämän sensaatioista kuin rationaalisesta poliittisesta analyysista. Konflikteista käy esimerkkinä Jäätteenmäen hyökkäys Lipposta vastaan, media siirsi kaiken huomion tuohon kamppailuun ja muu keskustelu hukkui. Heinäluoma taas epäonnistui luomaan konfliktia SDP:n ja Kokoomuksen välille viime vaaleissa, surkea keinotekoisesti luotu vastakkainasettelu kääntyi SDP:tä vastaan median hylättyä vailla sisältöä olleen teeman ja puolue hävisi vaalit. Molemmissa tuloksissa itse asia jäi mediakohun varjoon joka taas vaikutti vaalien tulokseen.

Nato keskustelu on taas esimerkki tilanteesta jossa vallalla oleva ei-Natolle puoli koettaa kaikin kaeinoin estää asiasta käytävän asiakeskustelun. Media tukee vallalla olevaa puolta eikä tuo esiin sen enenpää Naton huonoja kuin hyviäkään puolia vaan tyytyy uutisoimaan yksittäisiä lausahduksia ja epämääräiseen kysymyksenasetteluun perustuvia mielipidekyselyjä. Nyt uutisoidaan isoin otsikoin Nato-kannatuksen kasvua Georgian sodan seurauksena, mutta senkin taustat jätetään pohtimatta. Poliitikot jättävät niinikään kannanottonsa puolivillaisiksi leimautumisen pelossa. Ihmisille ei näin taata tasapuolisen informaation- ja tiedonvälityksen toteutumisesta ja julkiselle harkinnalle perustuvan kansalaiskeskustelun järjestämisestä demokraattisen päätöksenteon pohjaksi

tuon keskustelun. Täällä tietysti sana demokratia vei normaaliin eipäs-juupas-keskusteluuun, johon olit tietysti osasyyllinen ja ilmeisesti halusitkin sitä. Ja, mikäpäs siinä.

Minä en nyt siihen osallistu eikä sitä tuossa keskustelussakaan käyty. Sen sijaan minuakin ihmetytti erityisesti kosmologien Enqvistin ja Valtaojan erilaiset näkemykset tulevaisuudesta. Valtaoja vaikutti jopa lapsellisen optimistiselta, mutta ilmeisesti se kuuluu hänen luonteeseensa. Valtaoja muuten eräässä keskustelussa ikäänkuin sivulauseessa totesi jotenkin niin, että Amerikan aika meni jo ja tulevaisuus on Kiinan ja muiden idän valtioiden. Tästä tulevaisuudesta oltiin muuten yhtä mieltä, mutta siitä oli hieman eri mieltä, kuuluuko Venäjä tulevaisuuden valtioiden. En edes muista, mitä mieltä kukin oli, mutta Venäjästä epäilyjä herätti esimerkiksi kansan tuleminen sairaammaksi ja pelkkä tukeutuminen luonnonvaroihin.

Eihän tuo ajatus abenlandeista uusi ole, mutta minut tuo näkemys Amerikasta tuossa yhteydessä pani vähintään ajattelemaan vakavasti, vaikka en ole erityisemmin innostunut sellaisista helppoheikeistä kuin Michael Moore, johon sinä usein tukeudut.

Enqvistin pessimismi oli yllätys. En voi selittää sitä muulla kuin hänen pettymisellään entiseen aatteeseensa kommunisimiin. Mielenkiiintoinen, joskin täällä mahdoton keskustelu olisi, miten se on yleiseti vaikuttanut, että osa nuorison parhaimmistosta tuohon taistolaisuuteen (kuten ennen sotia AKS:ään) aikanaan sortui. Mielestäni mediassa,ja kulttuurissa vaikutus on edelleen negatiivinen, politiikassa vaikutusta on jonkun verran eräiden jäärien ja osittain vasemmistolaisten sosiaalitanttojen takia. Mutta entäpä kovassa tieteessä ja muualla.

Enqvistissä ilahdutti, että hän totesi olevansa ainakin jossain asiassa agnostikko. Lisäksi ilahdutti se itsestään selvä asia, jota useat eivät tiedä eli se, että kaikki keskustelussa totesivat, että uudet tiedot saattavat asettaa nykyiset vahvatkin näkemykset vääriksi.

Joko Hesarissa tai Suomen Kuvalehdessä oli äsken muuten piispa Mikko Heikan hyökkäys mm. Enqvistiä ja Valtaojaa vastaan. Ilmeissti kirkossa on huomattu herrojen suosio. Mielestäni Heikan kolumni oli kuitenkin melko heikko.

Oikeastaan voitaisiin keskustella siitä, että onko demokratia edes keksintö. Alkeellisissa yhteiskunnissa on ollut hallintomalleja, jotka ovat varsin lähellä edustuksellista demokratiaa. Demokratia on toiminut varsin hyvin pienissä heimoyhteisöissä. Voisi siis sanoa näin sosiologin silmin, että muut hallintomallit ovat innovoituja, demokratia sitävastoin vastaa varsin hyvin laumaeläimen vaistotoimintoja, tietenkin yhteiskunnan monimutkaistuminen on luonut erilaisia toteuttamismalleja.

En ole katsellut Valtaojan vetämää ohjelmaa, harmillista kyllä. Ohjelmassa käytyyn keskusteluun en siis voi ottaa kantaa.

Yhteiskuntamallien miettimisessä täytyy lähtökohdaksi ottaa se, mihin pyritään. Minkälaista yhteiskuntaa haluamme?

Taloudellinen ja tekninen kehitys on kiivainta hyvin liberaalissa yhteiskunnassa, jossa on myös kohtalaisen kovat elintasoerot. Osa ihmisistä on valmis ponnistelemaan, mikäli he saavat palkinnoksi hieman enemmän kuin toiset. Palkinto voi olla lähes mitä tahansa, yleensä se on taloudellista hyötyä ja yhteiskunnallista valtaa. Mikäli demokratiaa ajattelee, silloin taloudellisen kehityksen tavoittelu ei kannusta kovin suureen demokratiaan. Käytännössä kansanvallalle pyritään asettamaan rajoituksia, näin on oikeastaan tapahtunut kaikkialla. Eräs demokratian rajoittamisen keino on mm. Euroopan Unioinin toiminta, käytännössä se on eräs merkittävimmistä demokratian vähentämisen keinoista, mitä on käytetty sitten yleisen äänioikeuden myöntämisen. Mitä kauemmaksi vallankäyttö kansalaisista siirretään, sitä kapeampi on demokratia.

Uskonnolliset tavat ja niiden merkitys on myös eräs demokratiaa vähentävä tekijä, tämä on länsimaissa väistymässä oleva vaikutus.

Taloudelliset tekijät vähentävät demokratiaa, vaikutus lisääntyy, mitä vahvemmasta kansantaloudesta keskustellaan. Sikäli on varsin ymmärettävää sellainen näkökulma, että liuemme yhä kauemmaksi demokraattisesta päätökseteosta. Varakkaiden mahdollisuudet lobbaamiseen ovat merkittävästi paremmat kuin muilla, jopa äänestyskäyttäytymiseen taloudellisilla tekijöillä on vaikutusta mm. mainonnan keinoin.

Demokratiaa kaventaa kuitenkin merkittävämmin ihmisten yhteiskunnallinen syrjäytyminen. Suomea ei voi enää filosofisessa mielessä pitää demokraattisena valtiona, vaikka jättäisimme Unionin vaikutuksenkin pois. Epädemokraattiseksi valtiomme tekee pieni äänestysaktiivisuus ja kansanedustajalaitoksen rakenne. Kansanedustajt edustavat varsin huonosti kansaa. Ryhmä on liian elitistinen siihen.



Suomi ei ollut ensimmäinen maa joka antoi äänioikeuden naisille, jo vuonna 1776 New Jerseyn osavaltion perustuslaissa oli naisille annettu äänioikeus, oikeus tosin kumottiin 1800 luvun alussa. Suomessa naiset saivat asettua ehdolle, sikäli maamme oli edelläkävijä demokratiassa.