Syksy on lyönyt minut polvilleen. Työpaikka meni ensin alta sen jälkeen lähti mies pitkäaikaisen naisystävänsä mukaan. Olen yksin ja avuton en tiedä mistä aloitan. Tyttäreni soitti ja pyysi voisiko tulla joksikin aikaa kotiin. Hänen avoliitto on ohi, mies on väkivaltainen, lapsi jää ties minne. En voi ottaa heitä kotiin koska asunto on myynnissä ja mitättömät rahat pitää jakaa "entisen" miehen kanssa. En tiedä minne menen kun en voi ostaa uutta asuntoa koska asuntolainaa on vielä maksamatta. Eikä vastoinkäymiset tähän lopu, äitini on dementiakodissa enkä voi mennä hänen kainaloon ja itkeä kuten aikaisemmin kun elämä löi korville. Ihottuma leviää tressin mukana enkä uskalla kohta liikkua ulkona. Syön ja paino nousee. Kamalaa, mistä aloitan.
Polvillaan
Kirveli
261004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ajatellut vuokra-asuntoa?Täällä Suomessa kun on noita asumistukeja sun muita,niin kyllä niillä alkuun pääsee..
Olisin halunut vastata jotenkin paremmin,mutta tuli kiire lähteä..:(
Onpas sulla monta murhetta. Mutta kuten Miisu jo ehdotti, asunnon etsiminen lienee se ensimmäinen ja tärkein. Kaupungin tai kunnan asuntovuokra toimistoon kipin kapin.
Ja uusia töitä vaan etsimään rohkeasti. Sinulla on uudet tuulet puhaltamassa ja muutos aiheuttaa aina alussa stressiä. Voimia sinulle asioiden hoitoon.
...silloku elämä "kaatuu" päällee. Kandee ottaa yksi asia kerrallaan. Asunto-asia ekas. Noita vuokra-asioita voi hoitaa myös esim.VvO:n, tai Saton kautta.(Vuokra-asunnot).
Sit vaa pikku hiljaa alkaa miettii "uutta jaksoo", älä jää masennukseen. Ja siihenki saa apuu jos tiukkaa tekee.
Voimia ja Kaikkee Hyvää Sinulle; ei ne siivet aina jaksa kantaa.
Muista levätä. Ja tännehän voi aina skrivata. Täällä on kliffoja Ihmisiä, jotka skrivaa tänne syystä tai toisesta.
Muista tää: Myrskyn jälkeen on suojasää..
t.friidu
Toivon, että sinulla on hyviä ystäviä tai
läheisiä sukulaisia jotka voivat auttaa.
Tuosta on varmaan mahdotonta ponnistaa eteenpäin
yksin. Varmaan löydät tietsikkasi kautta
sellaisia numeroita, joista saat ensiavun.
Ei riitä minulla sanat, mutta yritä jaksaa
löytää joku ihminen joka voisi auttaa.
lihominen laiskistuttaa sinut nopeasti koska se näyttää olevan tavoitteesi.
Jokunen miestenlehti auttaa jaksamaan loppuun saakka. Voit nähdä kuvista milloin pärjäät nuoremmille, yläosasta. Antaahan sekin vähän lohtua.
Kävin ulkona sateessa kävelemässä yritän minä, yritän. Kiitos kaikista ihanista viesteistänne. Tapasin naapurin rouvan, miellyttävän iloisen ihmisen. Heillä on elämä hyvin. En ole kateellinen. Haluan vaan takaisin tasapainon, energian ja ilon. En kertonut naapurille vielä mieheni lähdöstä.
Elämä mättää nyt pahasti sinulle, eikä muuta mahdollisuutta ole, kuin ryhdistäytyminen, uuden alkaminen.
Helppoa meidän on kirjoittaa ja antaa neuvoja, vain sinä koet tuon tuskan, mutta muuta emme voi puolestasi tehdä.
Suurin vaikeus on saada itsensä liikkeelle ja sitä rataa laittaa pyörät pyörimään. Se sinun on kuitenkin tehtävä ja pystyt siihen varmasti!
Ota päivä kerrallaan ja aloita huomenna uuden kodin etsiminen.
Sinä saat energiasikin vielä takaisin, kun uskot itseesi :)
Lämpimin ajatuksin A..N
Kun joku onneton kirjoittaa itkuvirren palstalle niin jopa on selkään tapauttajia, mutta jos onnellinen kertoo kuinka elämä on hyvin saa rakkikoirat peräänsä.
vain pelkkänä hyvin elämässään pärjänneen turhautumisena siitä että me täällä kovasti olemme yrittämässä antaa tukea ja voimaa .
ja peräkkäin kotkotetaan kuin pykäläisen kanat.
ei tee kaikkea mitään.
Kai täällä jotkut ajattelevat omilla aivoillaan, sentään!
Uutiset ilmoittaa melkein päivittäin työttömäksi joutuneista työntekijöistä. Firma kuin firma lomauttaa kymmeniä jopa satoja ja usein vielä viidenkympin molemmin puolin olevia ammattihenkilöitä. - Ja työttömäksi joutuminen ja 'iäkkäänä työnhakijana' on kurja juttu ja työnantaja palkkaa yksiselitteisesti nuorempia...
Kun yksityiselämän puolella tapahtuu ikäviä vastoinkäymisiä samaan aikaan, niin se tuntuu liian raskaalta. Sitä yrittää pysyä tasapainossa henkisesti, vaikka taloudelliset asiat rassaavat hermoja. - Moni työtönkin on joutunut myymään asuntonsa ja vaihtamaan paikkakuntaa työn peräänkin lähtiessään.
Työttömyys, avioero, asunnonvaihto, tyttären epäonnistuminen, vanha sairas äiti: Siinä on paljon ikäviä tapahtumia kerralla. - Mutta pidä hermosi kurissa ja mielesi rohkeana ja asia kerrallaan. - Varmasti tyttäresi kanssa voitte auttaa toinen toistanne, ystävät ja toiset työttömät ovat tukenasi ja neuvoja saat alan toimistoista. - Onko äitisi hoitokodissa hoidettavana? Tee muutama kerta viikolla lenkki äitisi luo, käy syöttämässä häntä tai istu hänen luonaan hetki. - Ja tapaa uusia ystäviä, ettet jää paikallesi nyhjöttämään ja suremaan. - Taatusti tulee taas aurinko esiin pilvenraosta.
Näin joskus käy. Olen kokenut myös onnen ja ystävättäreni kiusanteon. Se ystävyys loppui myöhemmin.
aloituksiin täällä kun ei aina tiedä onko provo vai ei ja jätän usein vastaamatta.
Sinulla on aloitusten suhteen? Provoa tai ei.
Pelkäätkö jotenkin nolaavasi itsesi ANONYYMINÄ.
päiviisi Kirveli.
Huominen ON parempi..:)
Sinua ja olet mielessämme.........koeta
jaksaa
Yö oli pitkä ja hiostava. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin. Tiesin mieheni uskottomuudesta, mutta ummistin silmäni totuudelta. Valehtelin itselleni, että se on ohimenevä ihastus. Työpaikkani menetys oli pitkään uhan alla. Yrittäjän rahoitusongelmat olivat tiedossa. Oman avioliiton hajoaminen oli myös odotettavissa, mutta tyttäreni uskoin pärjäävän. Sattumien summa kasaantui yhdellä kertaa maksettavaksi. Kyllä minä selviän. En ole ollut mikään enkeli en myöskään piru.
tuplaantuvat kuten monilla meistä.
Joskus elämä paiskaa niitä yllätyksiä tielle mutta aina niistä on selvittävä jotenkuten.
Sinun olisi hyvä keskustella noista asioista jonkun hyvän ystävän tai tuttavan kanssa.
Tunnen myötätuntoa sinulle.
terveisin "myös kolhuja saanut"
ne timantitkin, - onnea uuteen tulevaisuuteen.
Ja, mustiahan me enkeleiksi :/
Olen saanut energiaa, kiitos teille ihanat ihmiset. Teidän ansiostanne ymmärsimme tyttäreni ja Liljan-pikkuisen kanssa etsiä yhteinen vuokra-asunto. Luvassa on pian, olen innoissani. Mitähän huominen tuo?
En tiedä uskallanko kertoa, mutta jos saisinkin mielipiteitänne apua??? Eilen illalla mieheni soitti ja halusi tavata, kieltäydyin, valehtelin meneväni ulos. Hän oli kiukkuinen ja sanoi "luulisi sinullekin seksin kelpaavan" ja lopetti puhelun. Onko niin, että hän ei olisikaan onnellinen jätettyään minut? En tiedä olen ymmälläni onko teille jotka olette eronneet sattunut vastaavaa? Mitä minun nyt pitäisi miehestäni ajatella? Haluaako hän minut takaisin?
Älä vaan lankea tuohon loukkuun,se vaan pitkistää ja mutkistaa asioita,ota ohjat omiin käsiisi,et mitään sääli sexiä tarvitse edessäpäin löydät uuden suhteen,kun siihen olet valmis.Sitäpaitsi tuohan todistaa miehesi uskottoman luonteen,siis uuttakin kaveria kohtaan.Mikäs sen mukavampaa miehelle,kun olisi voita kahden puolen leipä.
Joku raja pitää olla. Jos tuo on miehen tapa kutsua lemmenleikkeihin, niin etpä ole mitään menettänyt. Mies vihaa sinua, ei rakasta, jos tuollaisia esittää kiukkuisena. Ei rakasta, vaikka väittäisi rakastavansa.
Mies halutkoon mitä haluaa. On tehnyt ratkaisunsa. En suosittele lankeamaan tuohon. Minä ainakin olen ansainnut parempaa. Tosin sitä ei enää tässä iässä taida juurikaan olla tarjolla. Jäljellä on vain kaatopaikkakamaa. Etsi sitten sieltä jotain arvokasta.
On sattunut vastaavaa ja jo ennen eroa. Asetelma oli vain toinen. Minä aloin kaivata vapauteen ja tarkistin rajat. En minä mitään parisuhteeseen kuuluvaa hellyyttä saanut, vaikka kuinka yritin itse sitä toiselle antaa. Lisäksi pariterapeutin mielipide oli tyly. Puoliso oli persoonallisuushäiriöinen, mustasukkainen ja väkivaltainen. Ei ollut mitään pelastettavaa.
Itse olen terveeksi todettu, vaikkei sitä kukaan usko :(
Ei tuo minusta ainakaan aidolta katumukselta kuulosta. Nämä ovat sitten vain minun mielipiteitäni. Jokainen vastaa itse omista valinnoistaan.
Tyttäreni tuli Liljan kanssa luokseni. Olen onnellinen, että tyttäreni on myös paras ystäväni ja tukijani kuten päinvastoin minä hänelle. Lillukka nukkuu ja tyttäreni katsoo telkkaria, harmooninen hetki, hyvä olo ja usko tulevaan.
Saatte varmasti toisistanne paljon tukea. Itse olen saanut pärjätä omin avuin: Vain harvakseltaan, kuukauden parin välein ammattitukea ja vähän pahimmissa vaiheissa pikaista kriisiapua. Ihan samana päivänä pääsin juttelemaan, kun tiesivät jo tilanteeni. Käytännön järjestelyistä neuvoja olen saanut, itse järjestellyt toteutusta. Mua ahdistellaan aivan kamalasti vielä, vaikka peli on vihelletty poikki. Mulla on vielä alaikäisiäkin vastuullani. Toipuminen on kyllä selvästi alkanut kaikesta huolimatta ja olen jaksanut päivä päivältä paremmin.