Olen viimeaikoina ruvennut tosissaan miettimään, sairastanko kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tämä on tuttu sairaus etenkin taiteilijoiden keskellä. Itse olen luova ja taiteellinen persoona.
Muutama vuosi sitten minulla todettiin keskivaikea masennus. Tätä varten minulla on Sepram mielialalääkkeenä. Lääke on ollut hyvä, muistan asioita paremmin, olen osallistuvampi ja touhukkaampi. Tämä on tuonut vain uuden ongelman: en osaa hillitä itseäni. Välillä menee liian lujaa. Saatan sanoa yhtäkkiä läheisilleni jotain todella ilkeää katumatta. Ikäänkuin kerjäisin verta nenästä.
Vaikeina hetkiä olen niin pahantuulinen että saatan muuttua väkivaltaiseksi. Kiihdyn odottamatta, niin ettei kukaan osaa edes arvatakaan. Äitini sanoo, että olen pelottava kun olen raivoissani jostakin. Olen potkaissut pahvilaatikkoon ammottavan reiän, potkinut puuovea niin että pinta meni rikki, rikkonut käsillä saunanoven ikkunan, läimäissyt puolisoani jalkaan tai kasvoille... minua pelottaa nämä kohtaukseni, pelkään itseäni.
Olen myös sairaalloisen mustasukkainen saan hillittömiä raivareita jo siitä että mieheni katsoo kauniita tyttöjä televisiosta. Vihaan itseäni tämän takia, kohtausten jälkeen haukun itseäni todelliseksi kusipääksi.
Työsuhteeni ovat olleen viimeaikoina lyhyitä... monet ovat pisimmillään kestäneet vain viikon, koska olen kyllästynyt johonkin ihmiseen tai sitten ihan vain muuten työn toimintaan. Yhdestä paikasta minut potkittiin sen takia, etten tehnyt asioita niinkuin piti.
Kun ole maissa, itken hysteerisesti ja haluan olla ongelmieni kanssa yksin. Samalla tulee etova olo.
Haluan että minulle tulee vain asiallisia viestejä. Tiedän olevani epäkypsän oloinen, siksi kirjoitan tänne että jos saisin vahvistusta epäilyihini. Olisi suuri helpotus, ettei elämäni olisi tällaista vuoristorataa.
Muutama vuosi sitten minulla todettiin keskivaikea masennus. Tätä varten minulla on Sepram mielialalääkkeenä. Lääke on ollut hyvä, muistan asioita paremmin, olen osallistuvampi ja touhukkaampi. Tämä on tuonut vain uuden ongelman: en osaa hillitä itseäni. Välillä menee liian lujaa. Saatan sanoa yhtäkkiä läheisilleni jotain todella ilkeää katumatta. Ikäänkuin kerjäisin verta nenästä.
Vaikeina hetkiä olen niin pahantuulinen että saatan muuttua väkivaltaiseksi. Kiihdyn odottamatta, niin ettei kukaan osaa edes arvatakaan. Äitini sanoo, että olen pelottava kun olen raivoissani jostakin. Olen potkaissut pahvilaatikkoon ammottavan reiän, potkinut puuovea niin että pinta meni rikki, rikkonut käsillä saunanoven ikkunan, läimäissyt puolisoani jalkaan tai kasvoille... minua pelottaa nämä kohtaukseni, pelkään itseäni.
Olen myös sairaalloisen mustasukkainen saan hillittömiä raivareita jo siitä että mieheni katsoo kauniita tyttöjä televisiosta. Vihaan itseäni tämän takia, kohtausten jälkeen haukun itseäni todelliseksi kusipääksi.
Työsuhteeni ovat olleen viimeaikoina lyhyitä... monet ovat pisimmillään kestäneet vain viikon, koska olen kyllästynyt johonkin ihmiseen tai sitten ihan vain muuten työn toimintaan. Yhdestä paikasta minut potkittiin sen takia, etten tehnyt asioita niinkuin piti.
Kun ole maissa, itken hysteerisesti ja haluan olla ongelmieni kanssa yksin. Samalla tulee etova olo.
Haluan että minulle tulee vain asiallisia viestejä. Tiedän olevani epäkypsän oloinen, siksi kirjoitan tänne että jos saisin vahvistusta epäilyihini. Olisi suuri helpotus, ettei elämäni olisi tällaista vuoristorataa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä tahdot tietää? Että vastaat kuvausta? Mun mielestä normaalilta elämältä kuulostaa, mutta ainahan voit lääkäriin mennä. :)
Pahat ihmiset vievät tasapainottoman ihmisen pakko-
hoitoon. Minut vietiin raivokohtausten takia pakko-hoitoon. Tää on niin kakka yhteiskunta ettei
hyväksytä mitään muuta kuin tylsää tasaista mielialaa. Jos on vähänkin poikkeava joutuu hoitoon.
Ja sitten tulee skitsofrenia diagnoosi tai bipolaari,
vaikka olet ihan terve. Minusta olet ihan terve.
Olet aivan oikeassa tuossa normaalin ihmisen käyttäytymiskäsitteessä.
- mikä on normaalia on jonkin verran epänormaali kysymys, eli luokiteltaisiin kai epänormaaliksi jo tuon takia..
- No otetaampa hyvä esimerkki: on yhteisö jonka asukasluku on n. 10 henkilöä. 8 henkilöä käyttää punaista tonttupipoa päivittäin 12 tuntia niin ulkona kuin sisätiloissakin ja he keskustelevat vain tonttulakin vuosimallista ja värien lähdöstä pesutilanteissa..
- no kaikki kai pitäisi olla hyvin,
- vai onko sentään, sillä ne 2 henkilöä / 10 henkilön porukasta pitävätkin karvahattua päässään ja 12 tuntia hekin / vrk. Heidän päivittäinen puheensa on karvahatun vuosimallissa ja ammutun eläimen mahdollisesta nimestä..
- kuinka ollakaan, ne 8 henkilöä katsovat kun näillä kahdella onkin poikkeava päähine, eli heissä on jotain vikaa - ne kaksi eivät ole terveitä sillä vain tonttulakkien pitäminen on yleisesti hyväksyttyä, tosin talvella hiukkasen viileä pitää mutta kyllä kesällä...
- on se niin tuomittavaa tommonen karvahatun pito, on se törkeää..
- tilataan piipaa auto ja pannaan nämä 2 henkilöä vieroitushoitoon tonttulakkien tehtaalle, että oppisivat pitämään karvahatun tilalla vain tonttulakkia 12 tuntia / vrk..
- siispä kyllä jotain jostain normaalista ja yleisesti hyväksytystä asiasta voi olla enemmistön mielestä niin, niin sairaan epänormaalia, että se vaatii hoitoa ja lääkitystä, että samanlaisia tonttulakkien pitäjiä pitäisi jokaisen henkilön olla jotta ei olisi epänormaali.
johtuvaa tuo sun käytös.
kaksisuuntaiselle on tyypillistä maniat, jossa tuhlataan rahaa ihan älyttömästi ja ei nukuta lainkaan. Onhas sitä nyt joku bipolaari 2, muuta sen olemassaolosta on lääkärit montaa mieltä.
Minulla on ollut nuoruusvuosina samantyyppistä oireilua. Tosin väkivaltaa tai mustasukkaisuutta ei ole erityisemmin ollut. Välillä olin kuukausia masentunut, itkuinen ja väsynyt. Kyseisinä jaksoina en viikkoihin käynyt edes ulkona. Sitten kun masennusjakso meni ohitse tuli "touhukausi" eli nukuin vähän, virtaa oli vaikka toisille jakaa useamman viikon kerrallaan. Nämä kaksi kautta vaihtelivat vuoronperään.
Minulla oli keskivaikea masennus diagnoosi, mutta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ei puhuttu mitään. Vuosien saatossa epäilin vahvasti sairastaneeni kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Nyt kun tytärpuolella on todettu kaksisuuntainen niin olen saanut itsellekkin varmuuden asiasta.
Kerro lääkärillesi epäilystäsi, mutta muista myöskin se että osa asioista voi olla sinun perusluonteesi piirre.
Muistan itsessäni ne syytökset ja epätoivon jotka olivat toisinaan hirveitä... Mutta sinulla on nykypäivänä paremmat mahdollisuudet saada apua jos sitä haluat. Jos menet asian takia lääkäriin niin vaadi asian selvittelyä ennen lääkehoidon aloittamista. Minulla on psykiatreista monen vuoden kokemus, ikävä kyllä..:(
Toivon sinulle onnea ja iloa ja kirjoittelin kun halusit asiallisia viestejä... Toipumista..:)