Olen lähdössä laivalle lokakuun puolivälissä jolloin poikani on 1v5kk.
Olen ollut 2 kertaa ulkona hänen syntymänsä jälkeen, ensimmäisen kerran silloin kun poika oli 11kk.
Ihan perinteisiä ryyppäysreissuja kummatkin, ja totesin ettei voisi vähempää enään kiinnostaa sellainen rälläys. Ainakaan siinä seurassa missä olin..
Ja nyt sitten laivalle pitäisi lähteä ja odotan siltä jotain muuta kuin pelkkää ryyppäämistä mutta ongelmani nyt siis on se että en millään taas raaskisi jättää poikaani..
Mitä lähemmäs se lokakuu tulee niin sitä ahdistuneemmaksi tulen..
Olen niin pitkän ajan poissa, päivällä veisin pojan mummille kahden aikaan ja seuraavan päivänä olen takas vasta 19-21 aikaa jolloin poika jo käy nukkumaan.
Olen noina kahtena kertana vienyt aina vasta ilatpäiväll' tai illalla ja hakenut heti aamulla joten tämä on ihan uutta nyt..
Asutaan pojan kanssa kahdestaan joten hän todella kiintynyt minuun.
En halua lähteä, ei tee mieli lähteä mutta kuitenkin tuntuu että haluan nähdä ystäviäni ja ehkä se tekisi kuitenkin hyvää minulle.
Huono omatunto jo nyt, miten sitten laivalla ja sen jälkeen..
Onko muilla näin vaikeaa ? :/
Olen ollut 2 kertaa ulkona hänen syntymänsä jälkeen, ensimmäisen kerran silloin kun poika oli 11kk.
Ihan perinteisiä ryyppäysreissuja kummatkin, ja totesin ettei voisi vähempää enään kiinnostaa sellainen rälläys. Ainakaan siinä seurassa missä olin..
Ja nyt sitten laivalle pitäisi lähteä ja odotan siltä jotain muuta kuin pelkkää ryyppäämistä mutta ongelmani nyt siis on se että en millään taas raaskisi jättää poikaani..
Mitä lähemmäs se lokakuu tulee niin sitä ahdistuneemmaksi tulen..
Olen niin pitkän ajan poissa, päivällä veisin pojan mummille kahden aikaan ja seuraavan päivänä olen takas vasta 19-21 aikaa jolloin poika jo käy nukkumaan.
Olen noina kahtena kertana vienyt aina vasta ilatpäiväll' tai illalla ja hakenut heti aamulla joten tämä on ihan uutta nyt..
Asutaan pojan kanssa kahdestaan joten hän todella kiintynyt minuun.
En halua lähteä, ei tee mieli lähteä mutta kuitenkin tuntuu että haluan nähdä ystäviäni ja ehkä se tekisi kuitenkin hyvää minulle.
Huono omatunto jo nyt, miten sitten laivalla ja sen jälkeen..
Onko muilla näin vaikeaa ? :/
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sun täytyy vaan ajatella että se on lapsen parhaaksi, lapsen on myös hyvä olla muiden ihmisten kanssa.
Samoin kuin itsesi, jaksatte molemmat paremmin sitten taas!
Ja jos et nyt anna poikaasi hoitoon niin muuttako se sitte ikinä kotookaan pois =)
No mut mitä vanhemmaksi poika tulee, sitä huonommin hän jää hoitoon jos ei ole aikaisemmin ollut, ei äidin ja lapsen liiankaan kiinteä suhde ole kummallekaan hyväksi...
Ja jos mummo häntä kerran hyvin hoitaa, niin mene hyvillä mielin lataamaan akkujasi!!
pois kotoa, vaikkeivat vuoden vanhana olisi äidistä erossa olleetkaan. Minulla on siitä kolminkertainen kokemus.
Taas yksi keittiöpsykologi antaa neuvoja!
Ihan soopaa.
Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä paremmin jää sitten aikanaan hoitoon,
kun perusturvallisuus on kunnossa ja lapsi on saanut olla terveesti
kiinnittynyt ensisijaiseen hoitajaansa.
Mutta tosiaan, jos äiti tarvitsee irtiottoa arjesta, niin laivalle vaan.
Ei varmaan voi yhdellä sanalla kuvata!
Ja kyl ois tarvinnu kirjottaa "vitsi" , lauseen perään, ei pelkkä hymymerkki näköjään auttanu, ompi sen verran yksinkertaista porukkaa liikenteessä...
perässä kyllä ollut mitään hymynaamaa.
Itse en malttaisi/kestäisi olla noin kauan lapsestani erossa.
Ettekö voisi keksiä jotain lyhyempää tapaamista ystäviesi kanssa?
Sinun on yksin punnittava reissun hauskuus/erossa olon ahdistavuus.
Poika kyllä aikanaan tottuu muittenkin hoitoon, kun sen aika on,
ja taatusti muuttaa pois sitten aikanaan kotoa ;-)
niin en lähtisi. Minä tavaan kavereita ihan päivisin ja iltaisin ja maankamaralla;) Tyttö 1v ja 4kk.Yksi yö oltu erossa,kun olin töissä.
mitä sanoisit siihen että mun lapseni oli jokatoinen viikonloppu poissa, hän aloitti tämän kun oli 7kk. Isälleen menivät, hän ja isoveikka
Kerran vuodessa ovat 2 viikkoa poissa luotani
Silti heidän perusturvansa on ihan kunnossa, eivätkä ole kärsineet yhtään.
EI me äidit nyt niin korvattavissa olla, huoletta voi lapsen jättää silloin tällöin hoitoon, hänkin tarvitsee oman lomansa pois äidinhelmoista
isällään HOIDOSSA? Eikö isä kuitenkin ole lasten oma vanhempi ja isän luona heillä on myös koti. Isä ei ole mikään hoitaja vaan isä. Tuo on hieman eri asia, että 7kk:n ikäinen käy yhdessä veljensä kanssa omalla isällään säännöllisesti eikä sitä voi mitenkään verrata mihinkään rilluttelureissuihin.
Sinun tapauksesi ei liene verrattavissa alkuperäisen tapaukseen.
Eipä meillä ainakaan näytä siltä että lapsi mitään lomaa äidistään kaipaa. Eipä tietenkään kun äiti on se paras;))
Ehkä nyt on sinullakin se irroittamisen aika alkaa opettelemaan naisen omia harrastuksia ja vapaa-aikaa.
Me naiset yritämme olla niin korvaamattomia että tulemme huomaamaan myöhemmin että itsensä kehittämiselle ja omille jutuille ei ole ollut aikaa juuri ollenkaan.
Miksi ne miehet voivat ottaa sitä vapaa-aikaa? Onko siinä että miehet luottavat äiteihin ja muihin ihmisiin niin paljon että tietävät lapsen olevan muidenkin kanssa iloisia ja turvassa?
Yritä lähteä reissuun jos et sitä nyt opettele sinusta tulee helposti koti hiirulainen ilman omia kivoja naisellisia juttuja =)
laivaristeilyä itsensä kehittämiseksi. Tuskin se myöskään estää tulemasta "koti hiirulaiseksi".
Lieneekö se edes mainitsemasi oma kiva naisellinen juttu?
Kyllä oman lapsen kanssa oleminen on erittäin naisellinen juttu!
...tämmönen joku yliäiti, joka ei tarvitse omaa aikaa ja kaikki menot on aina rilluttelua.
Ap:lle, tee niinkuin itse parhaaksi näet. Onhan se varmasti mukava päästä välistä käymään jossain, varsinkin jos elelet lapsen kanssa kaksin. Tuntuu se arkikin sitten jonkun aikaa ihan mukavalle, kun on tehnyt välistä muutakin, kuin nököttänyt kotona. Ja jos sinulla kerran on tuttu ja luotettava hoitaja lapselle, niin voit varmasti lähteä hengähtämään ihan rauhassa.
ajatus siitä että vien pojan hoitoon jo kahden aikaa ja haen vasta seuraavana iltana jolloin poika käy jo nukkumaan, uudestaan ILMAN MINUA..
Se tuntuu ihan sydäntä särkevältä ajatukselta..
Bussimatkoissa menee niin kauan kun pitää helsinkiin mennä ja sieltä sitten tietty takas sama matka.
Tosi kova ahdistus.. Matka on joka tapauksessa maksettava kun se on varattu.
En haluaisi lähteä mutta tuntuu että pettäisin jotenkin muut jos en lähtisi nyt.. Ja sitten jossakin mielessä haluan lähteä..
äh.. :(
Minulla oli ihan sama tilanne kuukausi sitten.. Lapsemme olivat tuolloin 2v ja 7kk. Vanhempikaan ei ollut vielä koskaan yötä erossa vanhemmistaan.. Meillä tilannetta helpotti se, että isovanhemmat tulivat kotiin hoitamaan, onnistuisiko tämä teillä? Minua ainakin rauhoitti tieto, että kotonaan saavat olla. Kaikki oli mennyt hienosti, vähän 2v oli nukkumaan mennessä itkeskellyt, mutta mummon ja papan väliin nukahtanut. 7kk ei ollut moksiskaan. Suosittelen siis lämmöllä, ihanaa oli syödä rauhassa seisovassa pöydässä ja vähän rillutellakkin :o) Aamulla jo ikävä lapsia, mutta toisaalta sai nukkua pitkään, ei edes yritetty maihin :o)
onhan lapsellekkin vaihtelua nauttia mummun seurasta mitä aina äitin kans kyhnätä.ne keksii varmasti kivoja juttuja ilman äitiä:) nauti hetkestä ja sitten jo saat nauttia lapsesi seurasr
tuollainen olo. Ehkä ahdistuksesi viestittää, ettette kumpikaan ole vielä valmiita tuollaiseen "eroon".
Oonkoha mä jotenki kamala äiti ku meiän poika on 4 kk ja on jo muutaman kerran ollu hoidos, jopa isänsä kanssa keskenään mummolas ja mummon hoivas? Pitäiskö lapsen kans sit kuinka vanhaks olla nököttää vaan kotona? Huih. Tulee hirvee fiilis ku lukee näitä juttuja et joo meiän lapsi on 2 vuotta enkä oo vielä kertaakaan ollu missään ilman sitä. Mä en suoraan sanottuna jaksais sellasta...
Mikset ota vauvaa mukaan jollei tarkoitus kuitenkaan ole ryypiskellä?
Hups, eihän 1v3kk enää mikään vauva ole vaan lapsi.
En kyllä viitsi lasta mukaan ottaa koska ei ole tavallinen risteily vaan erikoisristeily jossa on konsertti ja muuta. Siellä on meno liian hurjaa lapselle.