Kertopaakas hyvät ihmiset mielipiteenne tästä asiasta, joka on aika sekava juttu.
Elikkäs olen 19-vuotias juuri opiskelu aloittanut nuori nainen ja poikaystäväni kanssa meni 3kk sitten todella huonosti, joten muutimme erillemme.
Nyt viime aikoina meillä on mennyt tosi hyvin ja viime yhdynnässä meille sattui vahinko ja luulin tulevani raskaaksi. Ja siihen jo henkisesti valmistauduimme, koska aborttia en tee. Mutta en kuitenkaan tullut. Tänään sitten mieheni sanoi että pitänee sitten yrittää uudelleen...?!
En oikeen tiedä mitä siihen sanoisin. Aikasemmin kyllä yritemme lasta mutta silloin ei taaskaan onnistunut. Ja siis lapsi oli silloin ihan yhdessä päätetty tehdä ja ajankohtainen ja muutenkin valmiita siihen olimme!
Haluaisin kyllä vieläkin lapsen hänen kanssaan, mutta onko se tähän elämäntilanteeseen nähden kannattavaa, koska joutuisin jättämään opinnot kesken ja vasta vähän aikaa sitten muutimme erillemme?!
Kertokaa minulle neuvoa? Ja yrittäkää ymmärrää viestiäni. :D
Elikkäs olen 19-vuotias juuri opiskelu aloittanut nuori nainen ja poikaystäväni kanssa meni 3kk sitten todella huonosti, joten muutimme erillemme.
Nyt viime aikoina meillä on mennyt tosi hyvin ja viime yhdynnässä meille sattui vahinko ja luulin tulevani raskaaksi. Ja siihen jo henkisesti valmistauduimme, koska aborttia en tee. Mutta en kuitenkaan tullut. Tänään sitten mieheni sanoi että pitänee sitten yrittää uudelleen...?!
En oikeen tiedä mitä siihen sanoisin. Aikasemmin kyllä yritemme lasta mutta silloin ei taaskaan onnistunut. Ja siis lapsi oli silloin ihan yhdessä päätetty tehdä ja ajankohtainen ja muutenkin valmiita siihen olimme!
Haluaisin kyllä vieläkin lapsen hänen kanssaan, mutta onko se tähän elämäntilanteeseen nähden kannattavaa, koska joutuisin jättämään opinnot kesken ja vasta vähän aikaa sitten muutimme erillemme?!
Kertokaa minulle neuvoa? Ja yrittäkää ymmärrää viestiäni. :D
Vastaukset 12
Vanhimmat
on ilman muuta viisasta. Kerrot siis asiat ninku ne on eli opinnot on viisasta tehdä ensin loppuun. Ja alkaa lapsen yrittäminen sen jälkeen. Paras tietty on mennä naimisiin ja hankkia lapset vasta sitten.
Kiitos mielipiteestä! Mutta naimisiin en luultavammin ole koskaan menossa. Koska mieheni ei kuulu kirkkoon ja en itse koe sitä tärkeäksi. Rakastamme toisamme yhtä paljon olisimme naimisissa tai ei.
menkää siviiliavioliitoon. Vain alempiin sosiaalluokkiin kuuluvat ihmiset harrastavat avoliitoja.
mieltä, että opinnot eivät ole ongelma. On parempi keskeyttää opinnot ja tehdä lapset välissä, jatkaa sitten opiskelua ja hakea vastavalmistuneena töitä. Työnsaantimahdollisuudet ovat todella paljon paremmat näin kuin siten, että vastavalmistuneena jäät heti äitiyslomalle ja sittn yrität hakea töitä kotona olon jälkeen ja ilman suurempaa työkokemusta.
Mutta tuo suhteenne epävakaus on sitten suurempi ongelma. Mielestäni teidän pitäisi sopia asiat niin, ettei sitten ainakaan vauvan kanssa tarvitse muutella vähän väliä erikseen ja taas yhteen.
Kiitos mielipiteestäsi. Olen itsekin samaa mieltä kuin sinä. Olemme kyllä puhuneet jo paljon mieheni kanssa tästä asiasta ja kummatkin olemme valmiita saamaan ja haluammekin lapsen. Nyt on kyllä sujunut meillä todella hyvin ja olemme ajatelleet ostaa oman rivitalo kolmion. Missä olisi sitten jo tilaa mahdolliselle lapsellemme. Olemme sitä mieltä, että olemme luodut toisillemme vaikka välillä pientä kränää onkin. :)
Aiot siis hankkia lapsen tilanteeseen, jossa sinun oma elämäsi on sekaisin, taloudellinen tilanne kehno, ei ammattia, opinnot kesken? Että yhteiskunnan elätiksi sitten vaan ryhtyisit? Mieti nyt vähän. Kategorinen aborttikammo ei ole syy rankaista syntyvää lasta kaoottisilla kotioloilla 18 vuotta.
Taloudellinen tilanteeni on kyllä hyvä! Ja ei tarvitsisi ryhtyä yhteiskunnan elätiksi. Mies käy töissä. Ja opinnoistani jäisi kesken vain n. kuukaukauden ajalta. Valmistun ensi keväävä. Ja jos hyvin käy voisin saada tutkinnon suoritettua ennen lapsen syntymää. Ja kotiolot eivät silloin tietenkään olisi kaoottiset.
kyllä sen verran epävakaalla pohjalla tuntuu tuo seurustelusuhde kuitenkin vielä olevan, että ehdottomasti ei nyt tuossa tilanteessa lapsia. Helppohan se miehen on sanoa-ja myöskin lähteä kun alkaa ahdistamaan ehkä sitten myöhemmin. Elä omaa elämääsi, opiskele, mieti, mitä itse tahdot ja anna seurustelusuhteenne edetä tai päättyä omalla painollaan. Lapsi liian iso elämänmuutos ja juttu tuossa elämäntilanteessa. Minun mielestäni...
muuttaa takas yhteen ja katsoa miten se arki lähtee uudestaan sujumaan.
Aika huonosti teidän suhde on voinut, kun olette päätyneet erilleen asumaankin. Kannattaa antaa itselle ja suhteelle aikaa, niin näette että onko ne asiat muuttuneet jotka silloin aikaisemmin saivat teidät muuttamaan erilleen.
lapsia. Menkää ensin naimisiin, opiskelkaa ammatit itsellenne ja yrittäkää sitten vasta saada lapsia.
Kyllä meiltä jo ammatit löytyy.. Itse olen vain uutta ammattia hankkimassa!
ensin siitä yhtenmuutamisesta ja sitten vasta miettisitte vauvaa?